Viime lauantai-iltana käytiin Ratsukankaan maneesilla Kemppaisen Katin pitämällä maastoestetunnilla. Hyppytaukoa oli minulla takana yli 4kk, mutta onneksi Noa pääsi Eleonoran stunttihevokseksi Hylkykariin aluevalmennuksiin joku viikko sitten. Jännitti niin että pumppu hakkasi ja oksetti. Hirveä tauko ja suoraan maastoesteille ja kun ei me olla edes hypätty kiinteitä hallissa ikinä! Noh alkuverkassa jo Noa tuntui aika aktiiviselta ja hyvinkin tietoiselta miksi täällä ollaan ja mitä ollaan tekemässä. Muutamia verkka hyppyjä ja kyllähän se siitä lähti homma käyntiin. Me rokattiin niin kovaa. Isot jätin vielä hyppäämättä, koska tauko oli pitkä ja jännitystä oli ilmoilla ihan tarpeeksi. Ensi viikonloppuna voidaan sitten Nykäsen Kallen valmennuksissa katsoa asiaa uusiksi.
Tänään myös Virpin kanssa hieman keskusteltiin mahdollisista kevään kisoista. Kyselin häntä Leevin kanssa kimppakyytiin toukokuussa käymään Niinisalossa, kun Virpi tuumi että olis menossa Pieksämäelle toukokuun loppupuolella. Onhan se noin 100km lähempänäkin. Mikä jottei ei yhtään hullumpi ajatus. Mitäs se sitten ihmisessä aiheuttaa kun todetaan yksissä tuumin, että noh aletaampas suunnitella ryhmämatkaa kohti kisapaikkaa?
Kun teet alustavan päätöksen milloin olisi ekat kenttäkisat ja missä, se saa koko kroppasi heräämään. Ryhti oikenee, verisuonet heräävät ihan uuteen eloon ja suupielet hakeutuvat väkisillä kohti pientä hymyn karetta. Pää ei laske rahan kulua vaan se laskee kilometrejä, ajoaikoja, paljonko heinää tarvitaan ja monetko treenit ehtii tehdä ennen h-hetkeä. Mahtava tunne.
Kesä ja kenttäkisat täältä tullaan!
