Kuluneen vuoden kilpailut ja tulokset

Maaliskuu 15. pvä
Harjoitusestekisat Aaltokankaalla. Minulla ja Noalla Luokkana Superseniori ja estekorkeus 40-5cm. Puhdasrata ja ruusuke (kaikille puhtaan radan tehneille). Teresalla ja Noalla luokkana 65cm ja kielto hylkyyn.

Toukokuun 17. pvä
Harjoitusestekisat Aaltokankaalla. Jälleen luokkana Superseniori, mutta tällä kertaa estekorkeutena 50cm. Puhdasrata ja Ruusuke (kaikille puhtaan radan tehneille). Parempi!

Toukokuun 24. pvä
Harjoituskoulukisat Muhoksella Ratsutila Nelzas:lla. Ohjelmana C-merkki ja tulos prosentteina 61,389% ja sijoitus neljäs. Luokassa yhdeksän osanottajaa ja kolme palkittiin.

Toukokuun 29. pvä
Seuraestekisat Jäälintallilla. Minä menin ristikon ja tuloksena puhdasrata ja ruusuke ja Teresa meni 60cm tuloksena 3. sija ruusuke ja pokaali.

Ristikon ratapiirros.

Minun ruusuke.

Teren pokaali ja ruusuke.

Kesäkuun 28. pvä
Koulukisat Jäälintallilla. Minä ja Teresa mentiin C-merkki. Mulla tuloksena 56,67% ja Terellä parempi, mutten muista tarkemmin.

JR:n pöytäkirja.

Elokuun 30. pvä
Estekisat Aaltokankaalla. Minä 60cm tuloksena puhasrata, 4. sija ja ruusuke. Tere 70cm ja yks tuhottu este.

60cm ratapiirros.

Meijän eka oikea estekisaruusuke.

Elokuun 31. pvä
Koulukisat Ankkurilahden ratsutilalla. Aikuisohjelma ja tulos 51,2% eli rimaa hipoen hyväksytty.

Ankkurilahden pöytäkirja.

Lokakuun 11. pvä

Koulukisat Aaltokankaalla. Minä ja Teresa C-merkki. Minulla tuloksena 57,2% ja Teresalla yli 60%.

Aaltokankaan pöytäkirja.

Tänä vuonna tuli kisattua aika vähänlaisesti pääasiassa minun töiden takia. Työt haittasi myös treenausta ja sen kyllä näkee tuloksissa. Esteillä sentään voin olla sekä itseeni että Noaan tyytyväinen. Tere hyppäsi Noalla Tallinmäen kisoissa ensimmäisen 80cm radan ikinä ja minä hyppäsin ensimmäisen "oikean" esteradan kisoissa ja sen lisäksi olen kesän aikana hyppinyt kotona yksittäisiä aina 85cm:in asti. Aika huikeeta tämmöiseltä nössöltä eikö? Hyppyintokin alkaa olla mahdoton, kun se ei enää juurikaan pelota. Ihan mahtavaa hommaa, kunhan vaan pääsisi enempi opettelemaan ja treenaamaan järkevästi, ettei se olisi semmosta ihme kiekkumista ja räpimistä.

Ensi vuonna uudet kujeet ja toivottavasti paremmat tulokset. Pitäkää peukkuja, että treenaamaan päästään ja paljon ja tähän paksuun kalloon jotain uppoaisikin. Tämän vuoden saavutuksista isoimmat kiitokset kuuluu tietenkin Satu Ylitalolle, joka väsymättä jaksaa opettaa meitä ja ratsuttaa Noaa. Lisäksi rakas mieheni ansaitsee myös todella ison kiitoksen, kun on ollut kisakuljettimena ja kisoissa apuna useammatkin kisat, vaikka se on varmasti melkoisen tylsää hommaa. Paulaa, Lauraa ja Eepiä pitää kiittää kans, koska ovat yllyttäneet, patistaneet ja välillä myös komentaneet sekä treenaamaan että kisaamaan sen sijaan että nössönä lusmuaisin kotona. Teresaa en myöskään voi kiittää tarpeeksi sillä Teresa hoiti Noaa koko viime kesän kun minä olin jatkuvasti töissä. Mistä tulikin mieleen, että tänään täytyy käydä ostamassa Teresan joululahja. ;) Meidän tallinpitäjäperhe kaikkineen ansaitsee kans kiitosta ihan vaan olemalla paras tallinpitäjä mitä minä voin löytää.

Kiitos kaikille!

Testing testing

Ensimmäisenä varoitan: Päässä suttaa taas, joten teksti voi olla hyvinkin sekavaa. Pahoittelen häiriötä, vika ei ole korjattavissa.n

Otsikosta sen verran, että kyseessähän on siis Micklem Multibridle testi mistä puhun. Sain suitset postissa maanantaina ja tiistaina ne oli ratsutuksen aikana jo kuolaimellisina suitsina  Noalla päässä. Tiistaina tein siis kaiken säätötyön ja siinä meni loppuunsa yllättävän kauan värkätessä.Tarkempaa ohjetta en suitsista ala rustaamaan sillä löysin googlella hyvin kirjoitetun sellaisen jo A Little Bit of Bitless Life -blogista. Suitset vaikutti tosi vakailta päässä, vaikka remeleitä ei hirveän tiukalle tarvinnutkaan laittaa. Meidän  vanhat suitset on Globuksen pull-back turpiksella olevat toiset ja toisen on W-Profilen normiturpikselliset. W-Profilet voitin kisasta ja niitä on käytetty ehkä kahdesti, kun ei vaan raaski käyttää. Kuolaimettomana oli aiemmin perus hackamoret, joista en kuitenkaan Noalla oikein tykännyt. Asettaminen ja taivuttaminen vähän vaikeaa, kun suitset pääsee liikkumaan päässä liikaa ja Noalla niissä on välillä vähän liiankin tehokas jarru mistä voisi päätellä, että se on Noa the herkkikselle liian kova.

Ensimmäisenä kuolaimettomana vaihtoehtona otin testiin sen ns. medium version eli sen missä leuan alle tulee semmoinen "läppä" ja remelit tuolta renkaista läpi ja ohjat niihin. Yritin etsiä googlesta sille oikeaa nimitystä. Löysin sen tuolta aikaisemmin mainitusta blogista senkin ja se ei avaa asiaa yhtään sen erikoisemmin kuin tuo mun sepustuskaan. Noh.. Onneksi kerrankin on kuvia edes pari.

Pörröinen Noa. Ei tuosta kyllä hirmu hyvin erotu, mutta kuitenkin.

Ensin mentiin kentälle kokeilemaan miten se toimii koulunkihnutuksessa. Mentiin ihan perus juttuja käynnissä ensin pysähdyksiä, asetuksia, taivutuksia. Ne meni minunkin osalta niin yllättävän hyvin, että päätin sitten ottaa asetuksia ja taivutuksia vähän ravissakin ja muutamaa "en älyä ratsastaa vaan ajelen"-hetkeä lukuunottamatta olin oikeinkin tyytyväinen niin Noaan, micklemiin kuin itseenikin. Satulassa kurttuuntuminen oli vähän vähentynyt ja osasin tuijottaa muutakin kuin niskapantaa. Micklem toimi samanlain kuin normisuitsetkin, osassa asiassa jopa ehkä paremminkin. En tiedä johtuiko se sitten minusta vaiko Noasta mutta noilla sain otettua paljon paremmin paljon vakaamman tuntuman heti kentälle kävellessä mitä kuolaimilla. Olen hörhö ja tiedän sen, mutta ei passaa ajatella heti, että jättäisin kokonaan kuolaimet pois. Ei suinkaan. On vaan mukava kokeilla eri vaihtoehtoja.

Kentällä pörräämisen jälkeen lähdettiin vielä maastoon. Kenttä ei ollut häävi ja jos hevosella on neljä hokkaa alla ei siinä ole oikein mitään toivoa pysyä pystyssä. Maastot oli taas isoilta osin sulaneet puhki. Onneksi löydettiin vähän pätkää missä hölkkiä ja jopa pikku pätkä missä vähän rällitelläkin. Pitihän se testata toimiiko tämän laitoksen kanssa jarrut. No toimiihan ne ja hyvin toimiikin! Ei väklytystä, ei ohjien käsistä kiskomista. Toki kerta ei kerro kaikkia ja kun oltiin yksin. Otin jarrutuksen kuitenkin sellaiseen kohtaan missä yleensä Noa on huonoiten jarruilla, että näen mitä tapahtuu. Puristin vain käden nyrkkiin ja tadaa Noa hidasti heti. Vielä kotiinpäin ravaillessa ja kävellessä tein testiksi hieman asetuksia kummallekin puolen ja nekin onnistui. Ei yhtään huono vekotin ollenkaan. Minä tykkään ja Noakin näytti tykkäävän.

Pienenä ongelmana on taas viime aikoina ollut Noan lihaksettomuus, jonka seurauksena molemmat satulat valuu edestä säkään kiinni. Lambia alle siis. Huomasimpas vaan jo viime viikolla semmoisen homman, että meidän lambi on iän myötä lässähtäny ihan olemattoman ohueksi. Yritin ensin korjata Eepin vanhaa hajonnutta geeliä vaan ei auttanut. Se meni tasan yhden ratsastuskerran eikä oikein sitäkään. Siispä päätin, että kokeillaan siten, että huopa alle ja lammas päälle. Se viritelmä näytti toimivan eilen ihan vallanmainiosti, joten sillä mennään niin kauan kuin se on toimiva ja satulan alle fyllinkiä tarvii.

Tämmöinen viritelmä. Onko Noa nyt IHAN ratsu? ;)

Lenkin jälkeen tapahtui vielä suunnaton ihmeen aihe, kun olin Noalle antamassa melasseja. Nostin melassisankon altaasta ja se meinasi pudota lattialle, kun Noa HÖRISI ihan siis oikeasti hörisemällä hörisi. Toki varmaan sille sankolle, mutta ihme se on silti, koska en ihan heti muista Noan hörisseen millekään muulle kuin aamu tai ilta ruualle tai tarhassa heinille, eikä millekään niillekään ihan vasta. Pitäisikö huolestua? Vai olla iloinen ja esittää luulevansa sen hörisseen minulle? Tiedä häntä jos se olikin vain hetkellinen häiriötila siellä pienessä pörröisessä päässä.

Nettilöydöksiä

Tarkoitus oli kirjoittaa eilisestä tallipäivästä. Toki kirjoitan siitäkin johonkin väliin, mutta ennen kuin aloin kirjoittaa selasin tuon blogilistan missä on ne muutama harva blogi joiden lukijaksi olen muistanut ilmoittautua. Siinä erityisesti silmään pisti Kaktun ja Futuran blogiin tuo samainen linkki, jossa kerrotti Blogitallista. Ei yhtään huono idea ja kahden nuoren tytön tekemä. Pitähän se tutkia heidän blogit tietenkin myös. Voittokotiin ja Bon Bon on heidän bloginsa ja jestas että ovat keränneet lukijoita. Joskus mietin, että mitä teen että saan blogilleni noin paljon lukijoita? No kirjoitan kiinnostavaa blogia tietenkin. Herää vain kysymys, että mikä tarkalleen ottaen minussa voisi olla kiinnostavaa? Tekisinkö tietoblogin? Varusteblogin? Ihan vain meidän epätoivoisesta treenauksesta kertovan blogin? Mielipide blogin? Huumoriblogin? Kunnes menin solmuun. Miten ja miksi kirjoittaa vain yhdestä aihealueesta? Siispä pidän blogini edelleen vanhalla mallilla. Kirjoitan mitä mieleen juolahtaa silloin kun siltä tuntuu ja toivon, että tätä joskus joku eksyy vilkuilemaan.

Tekstien sekavuudesta olen saanut paljon noottia ja kuvien puuttumisesta. Kummallekaan asialle en taida enään voida mitään. Ajatukset kun kulkee sekavia teitä ja ikinä en ketään saa itseäni kuvaamaan enkä itseasiassa oikein tykkää kuvattavana ollakaan niin jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. En tiedä mikä aina välillä vetää rustaamaan ajatuksia ylös julkiseksi netin ihmeelliseen maailmaan, mutta jostain syystä silti on vaan kiva saada ääntään kuuluviin. Ei ehkä niinkään se että lukeeko sitä kukaan vaan enempikin se että saa kirjoittaa. Jostain syystä kuitenkin olen hirveä keräämään itselleni pakkomieltymiä kaikenlaisiin asioihin. Kuten esimerkiksi lukijamääriin. Ratsastuksessahan kaikkia pakkomieltymiä ja ihmetapoja on aivan liikaa ja se hidastaa ihan järkyttävästi kehitystä. Toki eipä sitä kehitystä tällä hetkellä ole juuri muutenkaan, kun meni pitkä aika etten ratsastanut oikeastaan ollenkaan ja nyt on lähinnä rällistelty maastossa.

Toki olen intoutunut shoppailemaan mm. ratsastuskirjoja. Haaviin on tarttunut Pennejä taivaalta ja muita istuntaharjoituksia, Kyra ja ratsastuksen taito ja Kyran kirjan mukana sain kaupanpäälle jonkun Ensyklopedia: Ratsastus. Kesällä ostin Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjan. Arvatkaapa olenko yhdestäkään noista lukenut vielä sivuakaan? No en. Itseasiassa en ole tainnut juuri edes kantta raottaa. Miksikö sitten ostin kyseiset kirjat? No koska olen ne jo pitkään halunnut lukea ja omistaakin ja ne hyvään hintaan löysin. Nyt vaan lukuinto on kadonnut johonkin hornantuuttiin ja muutenkin lukemiselle hyvän ajan käytän mm. tätä matolaatikkoa tuijottaessa. Luen blogeja ja selailen facebookin heppatavara kirppiksiä.

 Tuossa jo joku aika sitten mielenkiinnon herätti Micklem Multibridle nimiset suitset. Olen tiennyt kyseiset suitset jo kauan aikaa ja ymmärtänyt niiden idean aika pitkästi väärin. Googlailin kuitenkin mielenkiinnosta lisää ja ehkä helpposelkoisimman suomenkielisen tekstin ko. suitsista lui A Little Bit of Bittles Life blogista. Nehän piti sitten saada ja nekin käytettynä "edullisesti" löysin ja eilen hain oman joulupakettini postista. Huomenna pääsenkin testiratsastamaan niitä ja isoin ongelma lienee se mitä ominaisuutta testaan ensimmäisenä. En nyt ala avaamaan sen tarkemmin micklemeistä vaan kirjoitan (ihan varmaan juu ;) joskus....) niistä tarkemman oman tekstinsä sitten joskus.

Eilisestä päivästä mainittakoon sen verran, että kävin Noalla kaksi kevyttä hölkkä-käyntilenkkiä ensin Ladyn ja sitten Fanin "perähevosena". Perähevosella en nyt tarkoita että Noa olisi ollut tiuhtina vaan ratsastin sillä molemmat reissut. Toisella lenkillä tein huvikseen takaisin tullessa asetuksia ja taivutuksia vaikka yleensä en juuri mitään koulujuttuja maastossa kihnuta. Maasto on pidetty molemmille hauskana paikkana jossa unohdetaan aivot ja tavoitteet matkasta. Asetukset ja taivutukset meni kuitenkin ihmeenkin hyvin johtuen ehkä siitä että ratsastin ne suorastaan yllättävän hyvin ja syttyröidyin suorastaan yllättävän vähän siellä satulassa. Taisi olla siinä taas se pieni innon ja toivon pilkahdus? Olisiko kohta asiaa ihan kunnolla kentällekin? Voisiko ensi kesäksi haaveilla muka kisoistakin?

Lisäksi eilen piti liikuttaa Eepi vaan kun aloin Eepille laittamaan tippunutta kenkää takaisin sai liikutukset unohtaa samontein. Kaviosta oli lähtenyt sisälaijalta hillitön palanen irti ja totesin, etten ala edes yrittämään kenkää kiinni siihen. Eepi sai kuitenkin kunnon harjauksen ja tumppasin sen takaisin tarhaan palloilemaan vielä loppu päiväksi. Pitää toivoa, että Eepi saa kengän tänään jalkaansa ja jos huomenna tulisi sitä lunta niin voisi haaveilla loppuviikolle ehkä jonkinmoista lenkkiäkin. Säätietoja ei edes huvita katsoa, kun alkaa ärsyttää kuitenkin. Tai sitten sinkoilen intona, kun on luvattu lunta ja kun sitä sataa olen onnesta soikea ja kun se sulaa niin veekäyrä kohoaa taas uskomattomiin lukemiin. Siispä taidan ottaa kupillisen teetä ja alkaa suunnittelemaan itseäni ostamaan viimeisiä joululahjoja.

Ei häävi Eepiäisen kavio.

Eepin mielestä se ei ollu millään tavalla sen syy.

Tässä vielä aikasempaa kuvamateriaalia todistuksena, kun ihmisestä on tullut laiska. En enään jalkalenkkiä kehtaa ommella vaan solmin sen loimeen kiinni. Nerokkaalla taktiikalla kuiten, vai mitä?

HC tallipäivä

HC:llä en tarkoita Horse Comfortia niin moni äkkiä ajattelisi vaan hardcorea. Noan kanssa käyty lenkki oli vielä pääosin ihan perus rällittelyä vailla huolta huomisesta. Toki pitkästä aikaa persauksen alle valittu karjasatula olikin alkuun hieman oudoksuttava kapistus. Eikä niin ihmekään, kun enhän minä sillä pariin vuoteen varmaan ratsastanut olekaan. Noh.. Eihän se pitkälle tarvinnut mennä, kun alkoi muistua mieleen ja sujua. On se vaan ihana penkki istua ei voi muuta sanoa. Lisäksi "tuunasin" karjista hieman ja asensin mahavyöhön jostain minulle kulkeutuneen pehmosutkulan. Tarkennukseksi voin yrittää muistaa kuvata tuon sutkulan joku päivä. Olipa muuten yllättävän työläs keksintö virittää siihen vyöhön. Ja sekin ihan vain sen vuoksi, että Noalla ois mukavampaa. Mikä mammanmussukka?

Noan kanssa tehdyssä lenkissä ei sinällään ole mitään isompaa raportoitavaa, mutta sen sijaa seuraavassa lenkissä on. Tallille kun päästiin laittelin Noan pikavauhtia pois ja samaan aikaan virittelin eestinponinpallukka Eepiä tulille. Karjis Eepillekin selkään ja tarkoituksena lähteä vähän reippaamalle reissulle nostattamaan kummankin kuntoa. Noan sain laitettua loppuun ja Eepin varusteltua valmiiksi ja eikun selkään ja menoksi. Vaikka Eepi tallilta ja yhteisiltä kisaretkiltä tuttu otus onkin en eläissään ole sillä metriäkään ratsastanut. Siksipä alkumatkasta hieman jännittikin, että minkäslainen otus on kyseessä.

Eepin askeleet oli kivat, mutta ikuisuuden Noan kans maastoja tampanneena todella oudot. En helpolla päässyt minäkään. Jarrut löyty ja toimi eikä muutenkaan ollut ongelmia muuta kuin että mulla ihan toivottoman huono kunto. Onneksi en kuitenkaan ollut ainoa hikinen nimittäin oli se Eepikin korvanpäistä aina takasten ruununrajaan asti hiessä ihan kokonaan. Takasia lumella kylmäillessä ja melassit hörppiessä kastui jo ensimmäinen fleece ihan litskaksi joten ennen karsinaan laittoa laitoin eepille kaulalle Noan viltin ja vaihdoin kuivan loimen niin sai mennä karsinaan heiniä mussuttamaan. Kovin oli tyytyväisen ja rennon olonen otus. Jospa sitä ensi viikolla kelit ois hyvät ja päästäis uusimaan tämän päiväinen lenkki.

Minähän kärsin rapakuntoni takia tämän päiväiset lenkit nahoissani vasta huomenna. Siispä jos joku näkee minun kävelevän kuin ankka se ei johdu siitä että olisin sontinut housuuni vaan siitä että jalat ja joka paikka muutenkin on yksinkertaisesti niin tohjona. Mutta talven jälkeen sekä minä että Noa ja myöskin Eepi ollaan kaikki niin rantakunnossa ettei mitään rotia. ;) Tai niin ainakin voi toivoa.

Kuvia ei taaskaan ole ja jos vanhat merkit paikkaansa pitää ei lupauksesta huolimatta myöskään tule nii ei voi minkään. :)

Nenättääkö?

Jo muutama vuotta päässä on hautonut pieni haave Nenäpäivä-showta telkkarista katsellessa. Kuinka hienoa olisi pitää Nenäpäivä-kisat? Esimerkiksi kisojen osallistumismaksuista menisi 1-2 euroa per maksettu maksu Nenäpäivä-pottiin ja lisäksi jokaisella ratsukolla pitää olla Nenäpäivä nenä/neniä jossain. Siis ei välttämättä suoranaisesti nenänä vaan esimerkiksi hevosella hännässä, otsassa, suitsissa, rintaremmissä tai vastaavaa. Ratsastajallekin nenän/neniä voisi asetella hassusti kelle mihinkin. Samalla myös neniä ostamalla tehtäisiin hyvää.

Esimerkiksi estekisat, perus luokat, nenäpakko, perus ruusukepalkinnot ja vaikkapa vielä että joka luokan parhaiten nenätty voittaa pikku bonuspalkinnon. Ilmoitusta Ylen Nenäpäivä-showhun että tämä talli ja tämä seura järjestää tämmöistä. Olisiko hienoa saada seuralle/tallille samalla mainosta ihan telkkariin asti? Onhan tämä hieman lapsellinen haave taikka idea, mutta jostain syystä joka vuosi nenäpäivä-showta katsoessa tai oikeastaan jo mainokset nähdessä tulee mieleen, että vois olla ihan hauskakin kisaidea.

Vai olisiko?

Sekalaista soperrusta

Nyt tuli vaan semmonen  kutina, että voisin blogata. Kaikkea turhaa hömppää ja ilman kuvia tietenkin, mutta jotain kuiten höpistä. Hiljasta on pijelly enkä tiedä miksi. Laiskuus? Vaikka ei voi sanoa etteikö olisi ollut yritystä vaan jos tekstiä saa aikaan kaksi lausetta niin ei sitä oikein vielä viitsis julkaista varsinkaan ilman niitä kuviakaan.

Noahan on nyt pitkän aikaa saanut olla pannatta, kun hieronnassa huomattiin, että se panta jumittaa sen niskaa ja se onki toiminu ihan vallan hyvin. Sen lisäksi se on jo hokkakengässä ja kengittämässä kävi normaalista poiketen Jukka Meller. Muita ihmeitä ei ole tapahtunut paitsi että se on lihava ja kunnoton ja satulat on liika leveitä taas. Liekkö puottanu kaikki lihansa sieltä sään pielestä taas.. Lahjattomat, lihavat ja kunnottomat reenaa. Niinhän se on.. Kelit toki reenailuun ei ole mitkään parhaat, mutta pitänee yrittää.

Eilen Satu kävi ratsuttamassa Noan ja normaalista poiketen (mää toistan itteeni noinki hienolla sana parilla minkä keksin) vasen laukka tällä kertaa rullas, mutta oikea ei. Outoa. Lisäksi ympyrällä se että asettuu ulos ja vain ravaa oli ihan liikaa vaadittu. Pääasiassa ihan ok kuitenkin ja vaikka kentällä ei ihan mahottomia voinut tehä Satu sai tehtyä ihan ok treenit ympyrällä Noan kans. Jospa kelit pysyy suopeina ja saatais uutta putkeen heti ensi viikolla niin päästäis taas reenaamisen makuun kun koko kesä on mennyt ihan penkin alle. Näkisittepä (ketkä näkis ku ei kai tätä kukkaan maha lukia?) kesän kisojen pöytäkirjat. Pakko kai ne on nekin julkaista vaikka hävettää jo valmiiksi.

Tänään ideana oli, että josko heittäisin Noalle karjasatulan kyytiin ja lähettäis kattomaan polkuja sun muita että voisko niissä tehdä jotain, kun yön aikana oli tullun hintsu luntakin. toki Noa on taas vallan ratkiriemukkaalla tuulella lumesta intoillessaan, mutta toisaalta eipähän tarvi ratsastaa laiskaa hevosta ainakaan. Karjiksen ajattelin laittaa ihan siksi, että ekaksiki haluan ratsastaa sillä pitkästä aikaa ja lisäksi kerran molemmat satulat on taas tipahtanut edestä liika alas niin sais vähän erilain sen paineen sinne selkään. Ja eihän sitä tiedä jos se 15 kilon penkki toimis siellä vähän reenivastuksenakin niin sais lenkkiin vähän lisää vielä työtä, kun pohjat ei oo ihan priimaa reenaukseen.

Mutta niinku sanoin niin höpinää. Eikä edes ole niitä kuvia. Yritän saada aikaseksi julkaistua vanhat ja otettua uusia. Ehkä joskus vielä...

Tossuja ja kotivaimoilua.

Tämä on enempikin, kun lupasin kaverille rustata tossuista ohjeet, mutta ajattelin ne kirjoittaa sitten tänne. Töiden takia parina viime kuukautena talleilut on jääneet vähälle ja samalla myös blogin kirjoittaminenkin. Toki se taisi jäähä vähälle jo aika hyvissä ajoin ennen kuin talleilu. Siispä vaihdetaan välillä vähän aihetta toisaalle. Minussakin kun piilee joitain pieniä kotivaimon ja sanoisinko kotihiiren oireitakin. Ensinnäkin täytynee näyttää kuinka "hyvä vaimo" joskus voin ollakaan.

Valmis suorastaan täydellisen hyvin onnistunut mustikkapiirakka nams nams!

Joskus joissain asioissa käy kuitenkin sitten näin.

Jälkimmäisestä kuvasta täytynee selitellä sen verran, että pyykkään Noan "rytkyjä" kotona. Kerään niitä aina koneellisen tai kaksi ja pyykkään ensin vaatteet pois ja sitten Noan systeemit. Noan kamojen pyykkäyksen jälkeen pesen aina koneen tyhjänä ja laitan monesti sekaan hilkun pesuainettakin että puhistuu varmasti kunnolla. Noh.. Empäs sitten muistanut, että uusi pyykinpesujauhe oli hieman tiiviimpää ja laitoin sitä saman verran kuin aikaisempaakin. Vastassa oli sitten tällainen näky kun koneen luukun aukasin ja totesin, että no sehän meni taas hienosti.

Mutta! Nyt itse asiaan eli tossuihin joita välillä tulee kudottua sarjatyönä. Nämä tossut tein kaverin muksulle ja samalla mallikappaleina että sain otettua kuvia tossujen valmistuksesta ohjeeseen. Näille voi olla joku oikea nimikin en tiedä, mutta eiköhän se pelkkä tossukin käy?

Ensin luodaan tietenkin silmukat. Tähän tossuun tein niitä 20kpl. Ylijäämä "häntää" pitää jättää reilusti. Sitä tarvitaan myöhemmin.

Sitten kudotaan normaalisti oikeaa ees takaisin niin kuin kaulahuivia tekisi. Tähän tossuun tuli 22 kerrosta. Unohdin ottaa kuvan aikonaan niin tässä näkyy se jo renkaaksi yhdistettynä.

Tarkempi kuva "rengastamisesta".

Kuten tuosta huomaa siirrän ekan puikon kaksi ensimmäistä silmukkaa viimeiselle puikolle. Joka puikolla on siis samat viisi silmukkaa, mutta teen näin, koska minullatuosta liitoskohdasta tulee muuten semmoinen ruma ja löysä.

Vielä kuva samasta kohtaa.

Tossun kärkeä kudotaan kuin lapasta ja kavennetaan ja päätellään kuin lapanen. Tässä sileää on kudottu 12 kerrosta, jonka jälkeen aloitin kaventamisen.

Tässä näkyy mihin sitä häntää tarvitaan. Vasen siis päättelemättä ja "ompelematta" ja oikea on valmis.

Kärjestä lanka päätellään ihan normaalisti niin kuin esimerkiksi siinä lapasessa. Kantapäällä olevaa "häntää" käytetään puolestaan siihen että reunat (josta koko höskä on aloitettu) ommellaan yhteen ja näin saadaan aikaiseksi maailman helpon kantapää. Tässä kannattaa tossu kääntää nurin päin ja ommella oikeat puolet vastakkain yhteen niin saa paljon siistimmän lopputuloksen.

Tässä näet valmiin tossun mittasuhdetta minkä kokoinen tuolla 20 aloitussilmukalla tulee. Omaan tossuuni käytän 36 tai 40 silmukkaa alussa.

Vielä kuva valmiista tossusta, josta puuttuu enään vaan pikkuruinen jalka.

Loppuun vielä pieni varoituksen sana. Tehkää ensin mallitossu vähän isommassa koossa. Eka tossu minkä tein ei todellakaan näyttänyt tuolta vaan se oli mittasuhteiltaan aivan ihmeellinen, käsiala oli todella epätasaista ja sekavaa ja päättely ja ompelu aivan hirveää. Niin kuin aikaisemminkin sanoin. aina ei vaan kaikki mene ihan  putkeen.

Ainiin.. Pieni jälkilisäys vielä. Yhdellä lankakerällä oon tehnyt jo yhden n. 38 koon, yhdet n. 35 koon, nuo pikkuruiset ja ysien tossujen nokat eli varsinkin pikku tossuihin ei hirveästi mene lankaa. Jämä kerillä on hyvä tehdä varsinkin se ensimmäinen mallitossu.

Treeniä, treeniä ja vielä lisää treeniä

Pieni huomautus alkuun. Kirjoitin tekstit kynällä paperille etäpeleissä (kyllä vain töissä ollessa) jo lauantaina, mutten ole vielä jaksanut aikaisemmin rustailla niitä tänne ylös niin laitampa nyt sitten. Kyseessä siis viime viikkosia treenejä ellei joku tajunnut.

Tiistaina oli taas älyttömän lämmin päivä ja "rokotusloman" jälkeen ajattelin, että lähdetään maastoon tekemään jotain hauskanhölttänää ilman isompia paineita.. Saati aivoja.

Ensin kahlattiin välitien reunassa vedessä ja sen jälkeen mentiin vielä ison montun rantaan kahlaamaan. Tarkoitus oli alunperin vaan ravailla ja ehkä vähän laukkailla. Keksin kuitenkin lennosta idean, että treenataampa pitkästä aikaa laukalla veteen menoa ja vieläpä niin että onnistuttaisiin menemään sujuvasti laukalla veteen, laukkaamaan vedessä kaareva tie ja tultais laukalla vedestä poiskin. Ensimmäinen kaari jo onnistui älyttömän hyvin ja Noakin innostui hommasta niin hiiteen, että siinä sitten muutamia kertoja veivailtiin eessun taassun ja osa kaarista meni niin että suunta, tie ja tasapaino oli ihan ok, mutta vauhti meinas vähän karkailla käsistä. Viimeinen kerta mentiin laukalla veteen, jatkettiin laukalla suoraan ja noustiin toisesta kohdasta rantaan ja jatkettiin rauhallista laukkaa, ravia ja hösökäyntiä takas välitielle. Loppu matka käveltiin ihan tietä pitkin kotiin, koska mulla oli kaikki kamppeet (paitsi kypärän sisäpuoli) ihan likomärät ja vaihtovaatteita ei tietenkään ollut mukana. Siitä huolimatta hyvä reissu ja oli hauskaa! Ja muuten nuo uudet (taas) Hööksin ratsarit kuivuu yllättävän nopeaa jalassakin.

****************************************************************

Ai miksikö tuossa on tähtejä? No siksi, koska tähän perään ladotaan vielä perjantaillisesta Satun tunnista, joka kunnialla "kärsittiin" Paulan kanssa läpi ja jopa onnistuttiin ihmeen hyvin ratsastamaankin. Toki kärsi ne myös Eepi ja Noakin, mutta tuskin läheskään niin pahasti kuin me.

Miksi se tunti sitten niin rääkkiä mukamas oli? Noh.. Siksi, koska ensin tehtiin käyntiväistöjä, jonka jälkeen tehtiin raviväistöjä. Sitten, kun minä menin avaamaan suuni ja vinkumaan tuskissani niin oikeaan kierrokseen raviväistön perään tuli vielä suoristus ja voltti oikealle harjotusravissa ja taivutuksineen päivineen. Voin kertoa, etten todellakaan omista mitään automaattihevosta, eikä tuskaisesta äänestä päätellen Paulakaan.

Väistöt ja voltit oikeaan meni suorastaan yllättävän hyvin, vaikka ensin menty vasen kierros silkkaa tuskaa olikin. Väistöjen päälle tehtiin vielä pieniä loivia vastalaukkakaaren poikasia ja niistä osa meni tosi hyvin, kun taas osa oli ihan hirveää räpellystä niin Noalla kuin minullakin.. Varsinkin minulla. Yhden kerran Noa otti myös jotku ihme ritolat (tallilta pois päin), jonka syy ei yhtään selvinnyt että miksi. Ehdin juuri ähisemään, että "tää leviää ku jokisen evväät" ja sitte lähettiin. Liekkö reklamaatio Noalta, että turpa kii ja ratsasta?

Tunnin päälle käytiin vielä kahlaamassa (lue: Lääräämässä. Noa etusilla ja Eepi turvalla.) ja käppäiltiin välitien kautta kotiin. Montulle kuulu muuten hyvinki selvästi Jääli CityRockin biisit. Noa vetäs vielä iltaruuat sisällä ja meni yöksi ulos. Hyvä tunti alkumasiksesta huolimatta (ennen tuntia ei ois huvittanut oikein mikään) ja muutenkin loppuunsa vallan hyvä päivä.

Koikkaloikkanen

Eilen oli seuraestekisat naapurissa Jäälintallilla. Keli oli mitä mainioin ja oikein kivat kisat olivat järjestäneet. Minä ratsastin Noalla ristikon ja tuloksena meille tuli puhdasrata ja ruusuke. Vissiin häätynee alkaa enempikin harjoittelemaan tuota hyppyhommaa nyt, kun ristikko tuntui jo pieneltä ja jopa ehkä nössöltäkin. Josko pikku hiljaa voisin yritellä jotain isompaakin enempiki kisailemaan ainakin silloin tällöin edes.

Teresa meni Noalla 60cm luokassa ja olivat kolmansia ja saivat ruusukkeen ja pikku pokaalin. Minäkin pääsin siihenkin palkintojen jakoon tolpaksi tolpan paikalle, kun Noalla meinasi olla pikku kuuhat päällä taas.

Pidän päivityksen lyhyenä ja ytimekkäänä kerrankin ja tässä jopa lisäksi vielä vähän kuviakin. Heppakuviakin mahdollisesti tulee mikäli semmoisia jostain saan.

Tässä kuva meidän huikean haastavasta ristikkoluokan radasta. Olisi näköjään pitänyt hieman rajailla kuvasta alhaalta ylimääräisiä pois tai vaan osata ottaa kuva oikein.

Meidän ristikkoluokan ruusuke. Kohta pitää hankkia jo ruusukenaru tai vastaava mihin ripustella.

Noan ja Teresan palkinnot oli hulppeammat, kun kisaavat ihan "oikeita" luokkia. Ehkä minäkin vielä joku kaunis päivä. Toivottavasti pienellä menestykselläkin.

C-merkitty

Lauantaillinen kisapäivä meni suorastaan niin kuin elokuvissa. Nukuin tunnin pitkiksi, unohdin vesiämpärin kotiin, en kerennyt harjalle tehdä yhtään mitään ja mitä vielä. Noh.. Kisapaikalle kuitenkin selvittiin, toki sinnekin viereisen tallin pihan kautta ojan yli hyppien, ja onneksi osallistuminen oli maksettu jo nettipankissa, koska olin kisakansliassa noin 5 min ennen luokan alkamisaikaa. Toki eka luokka vähän venyi niin sain hieman armon aikaa verkkaan. Tosin verkkailut jäi aika lyhyeksi, koska en tiedä kumpi meistä kuuhasi enemmän päätin lopettaa heti ja vielä kun sain sen menemään ei voi sanoa että hyvin, mutta ihan kivasti kuitenkin.

Paula ja Eepi meni luokassa ensimmäisenä ja niillä meni ihan älyttömän hienosti! En malta odottaa, että näen vielä videolta niiden ohjelman uudestaan. Meidän vuoro oli viidentenä, joten hetken odoteltua oli meidän aika mennä kouluradan viereen tehdylle läntille valmistautumaan suoritukseen. Jossa toiseen suuntaan Noa liikkui oikeen nätisti, mutta kun suunta vaihtui oli toisessa päässä Noan mielestä joku KAUHISTUS! Hetken Noa pomppi ja sinkoili kuin vieteri, mutta sitten kun muutama kertaa sinne päätyyn sen ratsastin sain sen rentoutumaan. Jotain se muka kyttäsi, mutta kyllä se sinne kuitenkin meni siitä huolimatta.

Itse ohjelmasta en oikein osaa sanoa hirveesti, koska suurin osa unohtui heti kun pysähdyin loppu tervehdykseen. Radalta poistuessa en ollut hirveän tyytyväinen ja ajattelin, että mun tavoite, että menis 60% rikki ei tule onnistumaan Laukkaympyrät tein tarkoituksella pienemmät, että sain ne menemään nätisti ja ilman että Noa leveäis joka suuntaan kuin pärekori. Toisen täyskaarron sössin kans ihan omaa tyhmyyttäni. Kokonaisvaltaista selotusta en ala radasta tekemään, koska olen ennenkin kuullut, että nämä mun bloggaukset on vähän pitkiä, joten tässä teille pöytäkirja ja täällä tulokset. Katsokaa ja kauhistukaa!

Mä oon kyllä aika mielissään. :)

Lisäksi Muhoksen Ratsastajien Fb-sivuille oli ilmestynyt linkki, että kisoissa on joku innokas kuvaillut ja pitihän ne kuvat käydä katsomassa. Ihme ja kumma Noahan näyttää melkein jo ratsulta ja minäkin melkein ratsastajalta!

Tässä vielä siis Jaana Tihisen ottamia kuvia Noasta kisoissa.

c/Jaana Tihinen

c/Jaana Tihinen

c/Jaana Tihinen

   Kiitos vielä MuR:lle ja Ratsutila Nelzas:lle kivoista koulukisoista!

Jotain uutta ja jotain TODELLA vanhaa.

Eilen oli vielä viimeinen harjoittelupäivä huomisia kisoja varten, koska tänään en päässyt tallille ollenkaan. Hirveitä ei viilailtu eikä ollut tarkoituskaan. Käynnissä mentiin ensin tiet läpi huolella ja siinä se uutuuden huuma olikin! Vähästä se on ilo kiinni.. Noa liikkui harvinaisen ponnekkaasti, rennosti ja omalla moottorilla käynnissä ja minun ratsastamana eikä laahustanut niin kuin yleensä. Se myös asettui ja taipui yllättävän hyvin heti kättelyssä.

Seuraavaksi mentiin ohjelma läpi oikeissa askellajeissa. Se ei mennyt ihan niin hyvin kuin käynnissä, koska aloin sähläämään. Toki siitäkin oli hyötynsä, koska huomasin, että heti, kun paikalle tulee muita vähänkään, jotka voi katsoa keskityn liikaa ympärillä oleviin ihmisiin ja hevosiin. Siispä kisoissa täytyy keskittyä vain ja ainoastaan Ratsastamaan todella isolla ärrällä. Tai ainakin yrittämään kovasti.

Tuon enempää en kentällä venynyt vaan taluttelin Noan tallille ja Rosa kävi kahluuttamassa ja selästä uittamassa Noaa. Sen lisäksi Rosa & Noa ja Paula & Eepi uivat montun poikki. Kaikilla näytti olevan melko hauskaa.

Sillä välin, kun Rosa lähti uittamaan Noaa minä otin Huumorin tarhasta, että harjaan sen viimesen päälle kunnolla. Huumori on se otsikon TODELLA vanha. Huumori on 30 -vuotias suomenhevosruuna. Hoidin Huumoria aikoinaan hyvinkin paljon ja siksi aina välillä tulee näitä "pappailu"-päiviä. Rappasin mokomaa varmaan melkein tunnin. Selvitin harjan, otsatukan ja hännänkin ja työllä ja tuskalla putsasin kaviotkin. Ajattelin jo että laitan Huumorin tarhaan, kun päätin sitten, että käympä pikku lenkin vanhusta taluttelemassa niin saa välillä vähän verrytellä. Oli mukava pikku lenkki käppäillä vanhuksen kanssa. On se vaan ihana otus sekin edelleenkin.

Seuraavaksi believe or not TAAS kuvia! ;) Huomenna tai viimeistään ylihuomenna yritän muistaa päivitellä miten koulukisoissa kävikään. Pitäkää peukkuja!

Tämä on sitä "lahjattomat reenaa"-meininkiä. Eli siis keskiviikkoisen tunnin jälkeen hetki kentällä hengailua ennen kahluutusta.

Kyllä siitä pikkuhiljaa alkaa vanhuus jo näkyä ihan kunnolla.
Tässä siis sh-ruuna U Huumori synt. 1984.

Lahjattomat treenaa

Lauantain koulukisat alkaa pikkuhiljaa koputtelemaan takaraivossa ja oman vaivihkaisen tavoitteeni myötä luo pikkuista painettakin. Mitään sen isompaa ei ole kyseessä kuin Muhoksella pidettävät harjoituskoulukisat ja ohjelmana peräti C-merkki. Oma tavoitteeni on tällä kertaa kuitenkin muutakin kuin rimaa hipoen hyväksytty tulos. Minkä takia oletettavasti ihan itse ja omatoimisesti ryssin koko radan ja huolella.

Mutta murheista viis ja keskitytään nyt tämän päiväiseen. Mentiin ensin kentälle tekemään käyntiharjoituksia ja havaitsin edelleen saman ongelman kuin aina. Suunnitelmattomuus. Helpottaisi kovasti jos edes viimeistään harjatessa miettisin valmiiksi mitä kentällä tänään tehdään vaan ei! Eeehhhei suinkhan.. Ratsastan kentälle asti ja siinä vaiheessa se iskee päähän, että niinjoo mitäs täällä tehtäisiinkään. Vielä parempihan toki olisi ihan paperille rustailtu treenisuunnitelma vaan sitä kokeilin ja sen kirjoittaminen onnistui hyvin. Toteuttaminen ei niinkään. Noh.. Tällä kertaa onneksi keksin lennosta aika hyvän suunnitelman lähtä käynnissä ratsastamaan teitä. Tavoitteena siis pelkästään se että saan asetettua ja taivutettua siinä missä pitää ja saan Noan kulkemaan siitä mistä haluan ja pitää. Molempiin kierroksiin tietenkin.

Seuraavaksi pikku tauon jälkeen siirryttiin keskelle kenttää isolle ympyrälle tekemään tempon muutoksia. Ensin käynnissä tietenkin. Päätin jo kentälle mennessä, että eilisistä kisoista johtuen ja muutenkin en ala hinkkaamaan verenmaku suussa yhtä asiaa liikaa, koska mulla vähän tahtoo olla taipumusta siihen niin heti kun joku asia menee hyvin siirrytään seuraavaan. Siispä kun käynnissä molempiin suuntiin sain kutakuineen onnistuneet tempon muutokset tehtyä käynnissä otettiin pikku tauko ja tehtiin sama kevyessä ravissa molempiin suuntiin pari kertaa. Jälleen otin pikku tauon ja mietin mitä vielä seuraavaksi, kun päähän syttyi lamppu. Kerran nämä meni jo näin hyvin niin miksi rassata enempää? Siispä nokka kohti maastoa ja montulle kahlaamaan.

Haluan tähän väliin painottaa, että se minkä sanon menevän hyvin menee kaikkeen nähden hyvin. Mikään mitä tehdään ei ole priimaa, mutta pitää olla pienen pieniin asioihin tyytyväinen. Eikö vain?

Kahlaamassa oli jälleen kerran hauskaa ja Noalla varsinkin. Miksihän sitä vettä pitää kuopia ja läärätä? Onko se joku alkukantainen vaisto vietti tarve tai pakkomielle vai onko se vaan kivaa? Ainakin se näytti siltä, että se oli vaan kivaa. Kivaa oli muutenkin, kun kotiin päin vähän laukkailtiin ja yksi ysikympin mutka mentiin niin hallitussa, kootussa ja pyöreässä laukassa, että en tajunnut tehdä muuta kuin kehua Noaa, koska minulla ei mokomaan ollut osaa eikä arpaa. Pidätin, että se puottaisi raville niin eipä puottanut vaan nätisti laukkasi mutkankin. Toki samalla, kun menin kehumaan seuraavaa Noassa tapahtuvaa reaktiota kuvaa parhaiten sana "WIIIII!" Kyllä vain. Aivot katosi ja hevonen muuttui taas pinkoilevaksi bongoilevaksi kumipalloksi. Empähän pääse sanomaan, että sen kanssa tylsää tulisi ihan heti.

Kuva viime torstailta, kun Noa malttoi jopa kahluuttaessa seistä hetken jotain kyttäämässä niin että sain otettua kuvan tiputtamatta puhelinta monttuun.

Harkkaestetkisat ja supersennuilua Aaltokankaalla

Jälleen kerran ujutin itseni tilanteeseen, josta ei ollut pakotietä. Ilmottauduin keskiviikkona Aaltokankaan ratsutallien harjoitusestekilpailuihin Superseniori luokkaan. Korkeutena 50cm, jota voidaan muuttaa tarvittaessa. Ilmottautuessa laitoin sähköpostiin, että haluan osan madallettavan 40cm esteeksi. Minkä sitä jänishousu luonnolleen voi.

Kisoista johtuen tuli sitten idea, että Impan omistaja Mira voisi pitää meille estetunnin, että saataisiin vähän tuntumaa esteisiin ja voisin joskus oppia oikeasti hyppäämäänkin ja vähän ehkä päästä kammostanikin tai ainakin lieventää sitä. Tunti aloitettiin puomiharjotuksilla ja kun ne alkoi sujua alettiin hyppelemään. Loppuviimeksi hypättiin 50cm estettä ja sitä hypätessä mietin, että "ei nää kyllä pahoja edes ole. Aika lällyjä jopa. Voisin uskaltaa hypätä 60cm:senkin testiksi." Noh.. Aiheesta Miralle mainitessa Mira paljasti esteen olevan jo 60cm ja olen hypännyt sen jo parikin kertaa ongelmitta. Siispä kammossa vika on minulla korvien välissä. Mikä ei sinällään kauheasti yllätä.

Tänään sitten koitti kisapäivä ja normaalia paniikkia ei ollut juurikaan havaittavissa. Välissä tuli semmonen PANIIKKI-olo vaan sitten muistin, että se 60cm tuntui lällyltä niin parempi heittää uikuttamasta. Siispä siivosin kopin, vein sinne heinäpussin, pesin suittet, keräilin romut autoon ja puunasin Noan hyväksi. Juhan sain jo keskiviikkona puhuttua kisakuskaajaksi ja niimpä se teki työtä luvattuaan ja tuli lasten kanssa Noan "Purkilla" (mun sillipurkkimainen yhden hevosen vinkka) roudaamaan kisoihin. Hyvin jaksoivat kisoissa palloilla ja mikäs se palloillessa kun keli oli mitä mainioin.

Lopuksi en käskenyt esteitä madaltamaan vaan rata mentiin 50cm:senä ja oli loppuunsa aika älyttömän kivaa. Pieni hyppykärpänen saattoi purra minuakin ihan tosissaan itseasiassa jo silloin torstaina. Puhtaanradan tehtyä saatiin ruusuke ja saatoin hyvillä mielin lähtä Noaa kävelyttämään. On se vain hieno otus kaikenkaikkiaan.

Alla vielä kuvia (Kyllä vain!) muutama ja seuraavaksi voin alkaa purkamaan tavaroita pois ja kattelemaan koulukisaromppeita kassiin ensi viikonloppua ajatellen. Ensilauantaina suuntana Muhos ja Ratsutalli Nelzas ja ohjelmassa C-merkki ja tavoitteena yli 60% tulos. Lahjattomat treenaa siispä tiedätte mitä koko ensi viikon teen.

Superseniori rata. Ei vaikea, mutta miten sitten, jos olisi kakkosvaihekin mukana?

Meidän hienon hieno ruusuke, joka pääsi hyllyyn muiden ruusukkeiden mukaan.

Ylemmän kuvan suttuisuuden takia tässä vielä kuva ruusukkeen keskiosasta.

Olipa kerran harjaloota tulipa sitten harjakassi

Noallahan oli se sininen harjalaatikko tai siellä se on tallilla vieläkin. Viime viikolla sille vaan kävi niin kurjasti, että Noa tiputti sen lattialle viimeisen kerran ja siihen tuli kulmaan reikä. Harmi sinällään, koska olihan se kuitenkin sinällään ilmainen loota, kun se oli lasten vanha leluloota. Perintökalu siis jos tarkkoja ollaan. Hyvinhän se on tehtävässään sen rapian kolme vuotta palvellutkin kunnes näköjään karsinan betonilattia osottautui kovemmaksi. Siispä tarvitaan jonkinlainen uusi boksi, mutta millainen? Tuo yksi kori tuossa olisi, mutta sen lupasin jo viedä Huumorille, kun Huumorin oma harjakori oli niin kärsinyt. Ja harjaloota vaiko harjakassi? Siinäpä vasta pulma. Harjaloota on hyvä kotona, mutta kassi ois näpsäkkä ottaa kisoihin yms mukaan niin ei tarvisi poimia vaan jotain lootasta johonkin muovipussiin tai varustekassin pohjalle pyörimään.

Pohdinnan päätteeki ajattelin, että harjakassi voisi olla ok ja siitäpä hoksasinkin huippu idean! Oriflameen liittyessä sain nimittäin tuotekassin tai niin sanotun "esittelylaukun", joka on ihan samanlainen, kun perusharjakassitkin. Musta, siisti, kannessa kahva ja sivuilta irrotettava olkaremmi. Kohtuu hyvää materiaaliakin se on. Ainoa ongelma vaan, että se on vähän turhan "lötkö". Samantein muistin, että minullahan on ammattikouluajoilta korsettiluuta jossain ja mustaa nylonnauhaakin pitäisi olla, mistä voin luille tehdä kujat mihin pujottaa luut kassia tukemaan. Laiskana sitten pujotinkin nauhat sivuille jo kassissa olevien nylonnauhojen alle ja taakse ompelin käsin nylonnauhasta kujan. Näin sain kassista vähän tukevamman, ettei se heti lörähä, jos sen lattialle laskee. Kaikenlisäksi kassissa oli kaksi irrotettavaa vetskaritaskua ja kuminauha lenkkejä mihin saa mahdolliset putelit pystyyn. Viimesen päälle päheä systeemi siis. Tässäpä kuvia (Kyllä vain!) miltä harjakassi nyt sitten näyttää.

Oriflame teksti näkyy ja se on noissa vetskarin vetimissäkin, mutta haitanneeko tuo?

Sivusta nauha, jonka sisälle luun pujotin ja ompelin käsin vähän kiinni.

Taakse käsin ommellen räpistelty nauhakuja jossa luu sisällä.

Laukun sisustaa. Iloisen vihreä eikö? Musta nauha on se kuminauha mihin saa purtelleja pystyyn.

Toinen kuva sisustasta. Tässä näkyy paremmin nuo irrotettavat vetskaritaskut. Se on tosin tilavampi miltä näyttää, kun nuo taskut tahto välttämättä kääntyä tuollein "törröttämään" keskelle laukkua.

Siinäpä se laukkunen. Huomenna ja ajan kanssa se nähdään miten se toimii käytännössä vai toimiiko mitenkään.

Shoppailuja

Minäpäs ostin uudet ratsastushousut! Ja kerrankin saan aikaiseksi päivitettyä ostoksistani. Koekäyttöön kyseiset pöksyt ei vielä päässeet, mutta pitää ne tänään vielä saappaiden kanssa testata ja ehkä hööksin saappaan varsienkin.. ;)

Kyseessä on siis Horzen Acacia-housut kokoa 38, jotka oli Agrissa -40% tarjouksessa lähtöhinta oli 78€. Tottahan toki kun tuo sopiva koko löytyi ne piti sovittaa. Sopivathan ne oli ja siispä ne lähti matkaan.

Nuo siniset siis ruskealla hanurilla. Hienot on ja tykkään.

Lisäksi mukaan lähti myös Noalle takasiin suojat, koska aikaisemmin mitkä ostin ovat etusiin sopivat ja takasiin sen kutakuineen 10cm liian lyhyet. Minkäs teet, kun poloisella on ponin etuset ja hevosen takaset. Kyseessä siis ihan perus Horzen tarrasuojat kokoa Full ja nekin -50% ja lähtöhinta oli 23€.

Tämmötteiset kokoa Full.

Molemmat kuvat on lainattu netistä, kuten sen jokainen voi kuvien laadustakin päätellä. Ensinnäkin minulla ei koskaan tulisi noin tarkkoja kuvia ja toiseksekin Noan jalat ei muutenkaan näytä ikinä tuolta, eikä varsinkaan talvella. Tarkemmin katsoen nuo jalat muuten näyttää aika oudoilta. Onko niistä sheivattu ruununrajat ja kaikki vai miksi nuo näyttää niin kovin kaljuilta ja oudoilta? Mikäli joku viisaampi tietää niin kertokoon ja kertokoon myös idean moisesta. Kiitos!

Aa.. Ja mitä Noaan tulee niin sillä oli tänään lepo ja minä kävin vain siivoamassa karsinan ja tekasemassa ruuat tallilla. Happy holidays Noa! Rääkki jatkukoon het huomenna!

Hyrrr kylmyyttä!

Eilen oli kylmä. Siis oikeestikin kylmä. Mittari tallilla näytti -20C. Kuka hullu tämmösillä pakkasilla reenaa? MINÄ! Näköjään ainakin. Lähdettiin Noan kans tallinpitäjän ja Vesun omistajan perään ravireenilenkille, kun Vesun kävivät ajamassa. Vesu oli villitellyt kärryjen edessä kuulemma aikaisemmin niin jäin varalta kauemmas. Vaikkakin samoten oli Noakin ollut viksuna taas eilen. Noh.. Vesu oli reippaana, mutta vain välillä yritti nostella omia ravejaan. Noa taas sen sijaan siellä perässä päin poukkoili ja sinkoili ja hästäs kaikkea turhaa. Kunnon pitkä hikilenkki oli siis kovinkin aiheeseen taas. Olisi varmaan saanut mennä pitemmästikin, mutta pakkanen ja tämän päiväinen ratsutus hieman jarrasivat ylimääräsiä intoja vetää kumpaakin ihan piippuun. Vaikka vihdoinkin pakkasesta huolimatta kelit ja tiet on kohdillaan.

Takas tullessakin sai todeta, että oikeasti on kylmä kuten kuvista näkyy. Ja KYLLÄ! Minulla on kerrankin kuvia otettuna uskokaa tai älkää..

Kesällä Turkan kisoissa näkyi tämmöinen säiliö ja koska näen asiat vähän toisin niin nyt tiedämme missä tätä talvea on säilötty näin pitkään.

Tämäkin ehkä kuukauden takainen kuva, kun Noa sai uuden hienon fullneck fleecen ja on siitä iloinen. Huomaatteko?

Miten niin kylmä, jos hikikin huurtuu hevoseen?

Ja ilmeisesti kieli jäätyy suusta ulos.

Hei kuura parta, sinä minun ihka oma söpöläinen.. Tosin yhtä kuuraa oli koko eläin.

En pahoittele kuvien laatua, rajausta tai mitään muutakaan, kun kerrankin on KUVIA! Olkaa hyvä.