Vertailukohteita.

Ajattelin katsoa vertailua miten kumpikin on mihinkään suuntaan edistynyt kesältä, kun noaa on ihan tosissaan alettu treenata Noalle lihaskuntoa ja minäkin olen innostunut kehittämään itseäni edes johonkin suuntaan. Samalla on ihan mukava nähdä mahdollista muutosta, kun välillä tuntuu, ettei mikään ole kummentunut mihinkään ei kesästä eikä sitä lyhyemmälläkään ajanjaksolla. Siispä kuvia kehiin. Ensin Noa vertailu, koska se on vähän mielenkiintoisempaa katsottavaa.

Tässähän ei siis katsota ratsastajaa, koska Emilia osaa sen hyvin. Katsotaan sen sijaan Noaa.

Kuten huomaatte kaulassa ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Keitetty spagetti korkeintaan.

Takamuskin on melko lusu ja mitään sanomaton. Eli siis suomeksi sanottuna Noa on melko

 huonossa lihaskunnossa tässä kuvassa. Tämä siis loppu kesästä joskus lokakuun kieppeillä otettu.

Tässä huomasin aika ison eron itsekin. Todella ison. Sillähän on jotain tuolla kaulassakin. Muutakin kuin karvaa siis. Se ei olekaan enään ihan spagetti. Takamuksestakin löytyy jotain katsomisen arvoista. Ollaan vissiin saatu ihan hyvää kuntoa aikaiseksi. Toki en ota kunniaa itselleni en todellakaan. Kun enhän ole ainoa, joka Noaa on syksyn liikuttanut. Kiitos kaikille apureille. Tässä nähdään vertailussa tulosta.

Toki vain kaksi kuvaa ei vielä sano läheskään kaikkea, koska askellajitkin on erit ja sata miljoonaa muuta syytä, mutta kyllä silti sokeakin näkee muutosta. Tässä en halua sitten kehuja "tosi hyvin kehittynyt sulla", koska hevonenhan on ollut mulla jo yli 6 vuotta. Eli on nähty sekä lihaksellista että lihaksetonta Noaa kerran jos toisenkin.

Seuraava uhri sitten uunista ulos eli minä. Varautukaa karmeuteen. Hyvät neuvot on kaupan. Haukkuja on turha suoltaa, koska tiedän itsekin missä mennään. Hyvin ruohonjuuri tasolla.

 Kesältä. Ratsastan tässä kaverini projekti welsh tammaa Dilleä. Tässä ei kiinnitetä mitään huomiota poniin vaan minuun ja karseaan istuntaani. Vissiin odotan super hyper multi pukkisarjaa kokoajan tai sitten luulen olevani vesihiihtämässä. Oikeastaan en löydä tästä kuvasta itsestäni mitään hyvää. Paitsi toki sen, että kypärän on päässä niinkuin aina kuuluukin.

Tämä kuva viime keskiviikolta (28.12.2011) Satu Ylitalon tunnilta. Sama kuva kuin aiempana, mutta kuvamateriaali meistä kummastakin ja varsinkin minusta on aika hakusassa. Kuvan on ottanut Johanna Räinä, jonka blogiin pääset tästä. Korjaamista on vielä paljon kuten esimerkiksi kyynärkulma ja ylipäätänsä kädet. Selkä on muuttunut köyrystä notkoon mikä sekään ei ole hyvä asia. Jalkojen asento on jo hieman parempi, mutta siinäkin korjattavaa löytyy ja jalustimet saisivat olla vielä ehkä ainakin reijän pitemmällä tai sitten ei. Hmm.. Pohtimisen ja kokeilun arvoinen asia.

Olen kuitenkin pääasiallisesti tyytyväinen kummankin edistymiseen, koska Noa on saanut kuntoa ja lihasta treenin määrään nähden hyvin. Onhan liikettä tullut enemmän kuin tarpeeksikin välillä. Ruokaakin on lisätty yli tuplat per päivä. Heinan määrä ei juuri ole muuttunut eikä ole ollut tarpeellista, mutta sen sijaan väkirehuja on lisätty roimasti. Pääasiallisena rehuna on kaura ja lisäksi saa myös kivennäistä ja Progressia.

Itse taas olen huomattavasti jo paremmalla asennolla menossa mukana ja alan pysyä kevyessä ravissa suht hyvin mukana sen sijaan, että olisin jatkuvasti hieman jäljessä. Harjoitusravikin on alkanut hetkittäin pätkittäin onnistua jo paremmin kuin ennen sillä on jo hetkiä kun pysyn kutakuinkin satulassa kun ennen aloin hyppiä hervottomasti jo ensimmäisten kolmen askeleen aikana.

Toki itseeni vaikuttaa hirveästi se että olen päässyt suht tasaisesti käymään nyt tunneilla ja vaikka tunteja ei ole kertynyt vasta kuin kolme se näkyy jo aika selvästi. Eikö silloin ole kyse vain hyvästä opettajasta? Siitäkin huolimatta, että kenttä oli välissä kiinni en ole täysin repsahtanut entiseen, enkä nollannut koko aiempaa edistystä mistä olen itseeni aika tyytyväinen. Olen kuitenkin "vesihiihtänyt" hevosilla jo useamman vuoden. Kymmenen ei takuulla heitä kovin kauas arviona.

Noaa taas on kehittänyt paljon se, että molemmat vuokraajat ovat huomattavasti minua taitavampia ratsastajia ja ovat kenttätyöskentelyssä vieneet armasti Noaa eteenpäin enempi kuin minä tähän mennessä. Itse, jos haluan ottaa "kunniaa" itselleni jostain on varmasti laukannostojen täyteiset "ravitreeni"-lenkit tehneet pelkästään hyvää. Siinäkin mielessä, että Noa tekee kentällä paljon mielekkäämmin töitä, kun välillä saa käydä päästelemässä turhat paineet pois muhimasta. Se vaan tykkää juosta ja mahdottomasti.

Kommentoikaa ihmeessä ja neuvoja ja vinkkejäkin saa antaa ilomielin. Rakentavakin palaute on tervetullutta, kunhan se pysyy järkevissä rajoissa. Toisten haukkumisella kun ei voita mitään. Eihän?

Tunnille pitkän kentällä ratsastus -tauon jälkeen

Otsikkokin sen kertoo. Kenttä oli kiinni, jotta pohja olisi jäätynyt tasaiseksi, mutta kelit päätti, että eiku Suomi on tänä vuonna toinen Lontoo ja täällä on ja tulee kuraa ja räntää kokoaika. Lumiki tulee märkänä lönttinä taivaalta. Kenttä kun saatiin käyttöön ei sinne ole silti tullut hilauduttua. Miksi? Sitä minä en tiedä. Liekkö laiskuus ja se että käytiin tallinpitäjän perässä lenkkejä ja kyllähän ravitreenilenkit tekee hyvää niin minulle kuin Noalle.

Nyt kuitenkin huomenna ajattelin kentälle jälleen työntyä harjoittelemaan, koska keskiviikkona on Satun tunti. Jälleen olen menossa tunnille kuin pikku tyttö. "Jeejee mulla on tunti keskiviikkona Noan kaa miten maltan odottaa ihanaa mahtavaa!" Sitten mieleeni juolahtaa. Olen 23 -vuotta mikä ei nyt mahoton ikä ole, mutta enemmän se on kuin 13 -vuotta ja olen hevosenomistaja. Eikös silloin kuuluisi sanoa "olen todella innoissani valmennuksesta mikä meillä Noan kanssa on keskiviikkona"?

No sanotaan se miten hyvänsä nii hyvä, että housuissani pysyn. Osittain olen jo alkanut lannistua masennuksen alhoon, ettei tästä mitään tule, mutta jospa tulisikin. Olisiko se liikaa pyydetty? Tokihan siihen tarvitaan paljon, paljon ja vielä enemmän harjoittelua sen nyt kyllä ymmärrän varsinkin, kun taso on se mikä minulla ja Noalla on. Mutta sitä en ymmärrä, että mikä minun päässäni on, että ne asiat eivät tahdo upota millään? Aina jokin unohtuu vaikka minkä teet. Vai olenko alitajuisesti edelleen jatkuvassa "ei musta ole siihen kuitenkaan" asetuksessa?

Ei kuitenkaan passaa ajautua masennuksen ankeaan alhoon sillä on joulu, meille on älyttömän hyvä opettaja, on olemassa älyttömän hyviä kirjoja, joita lukea tuntien välissä, koska pelkkä käytännön harjoittelu ei riitä mikäli on paljon asioita mitä ei ilveelläkään ymmärrä.

Keskiviikkona puhuttiin, että tunnin askellaji on käynti, koska kentän pohja ei ole vieläkään priima ja minusta tuntuu helpommalta harjoitella asioita hitaammassa tempossa, ettei tarvitse keskittyä vielä kevennykseenkin samalla. Haluan kuitenkin oppia mahdollisimman perusteellisesti heti perusteista asti ja eikö se ole järkevää ajatellen kuitenkin Noankin tasoa, että kun ratsuna ei ole valmista hevosta vaan projekti. Vieläpä lämminverinen sellainen. Vaikuttaako se, että hevosen on vain lämppäri? Ei tietenkään. Se on minun lämppäri ja minun hevoseni.

Huomenna olisi hyvä kyllä, jos saisin jonkun ottamaan kuvia niin näkisin palautetta istunnastani ilman opettajaa ja että onko se kummennut mihinkään mistään kohin. Paitsi, että jos on kuvaaja niin osatappa sitten olla keskittymättä istuntaan viimesen päälle ja siihen, että joku kuvaa, kun täytyy keskittyä tietenkin hevoseen, itseen ja ratsastukseen. Ei mahdolliseen yleisöön.

LV, FWB vai kenties vain HEVONEN?

Hyvät ihmiset. Pysähtykäämme hetkeksi miettimään.

Tajusin nimittäin tänään tallilla, että kerran lämppäreitä ei arvosteta, jos ne eivät juokse ja munki ruuna on "vaan lämppäri" niin mitäs ne FWB:t sitten on? Finnish warm blood. Semmoinenhan se Noakin on, jos ihan tarkkoja ollaan. Se on suomalainen ja täysin suomessa syntyny ja se on lämminverinen.

Vaikea ymmärtää? Katsotaas. En ole asiaan perehtynyt kummemmin, mutta tarkalleen ottaen veikkaisin, että yksikään ratsu-FWB ei ole täysin suomalaissukuinen, koska sittenhän sen täytyisi olla putte ja putet ei oo lämminverisiä, vaikka osa yksilöistä saattaa välillä aika kuumilla keitelläkin, eikä ole Noakaan täysin suomalaissukuinen.
 
Toki papereissa ei lue FWB, mutta siellä lukee seuraavaa
Laji: Lämminverinen ravihevonen
Rotu: Amerikkalainen (no periaatteesa, mutta ihan suomesa on syntynyt pikkukorjaus paikallaan?)
Sukupuoli: Ori (No pieleenhän se meni seki ellei ole kellejänsä takaisin kasvattanut sitten viime vilkaisun)

Onko siis sittenkään oikein tuomita pelkän rodun perusteella? Onko se tätiratsastajan PV sittenkään sen arvokkaampi? Tiedä häntä, mutta pääasia eikö ole, että hevonen on omistajalleen sopiva? Harrastivat ne sitten lajia kuin lajia.

Tiedän Noan olevan itselleni sopiva. Mistä? Olenko niin guru? En. Tiedän sen siitä, että kaikesta huolimatta en ole sitä tähän päivään mennessä kaikesta huolimatta lahdannut ja siitä, että haluan sen kanssa yrittää. Sitä kouluakin. Haluan oppia ratsastamaan niin, että voin jopa kisata sillä koulua hieman tai sitten pyytää jotakuta muuta kisaamaan. Tiedän Noan sopivuuden myös siitä, että voin tehdä sen kanssa mitä ikinä haluan.

Harmittaako arvostelu tai lyttääminen "koska se on lämminverinen"? Ei. En maksaisi euroakaan monestakaan hevosesta, josta omistajansa mahtailee maksaneensa tonnikaupalla. Jos se ei mene suohon sillä ei mitään tee voisin sanoa. En halua kouluhevosta, joka maastoon mennessä pelkää muurahaistakin. Enkä halua maksaa kolmea tonnia opettamattomasta "saman tasoisesta" PV:stä, jonka sukutaulussa lukee seuraavaa
Laji: Hevonen
Rotu: Tuntematon
Emä: Tuntematon
Isä: Tuntematon

Miksikö en? Olenko niin pilkulleen suvun päälle? En. Mutten arvosta esimerkiksi jalostuksen suvutonta hevosta ellei sillä oikeasti ole sitten näyttöä. En arvosta myöskään näitä "mä astutan mun kilipää tammani (hyppää 100 irtona 40 ratana, ja koulutustaso helppo c) tolla kilipää orilla, koska se on nii komee ja näistä tulee varmasti luonteikas ja näyttävä varsa. Tulee ihan varmasti juu, mutta kukas sen pissipään sitten opettaa? Entä sekö on sitten järki jalostusta, kun tulee taas lisää hevosia X. Ai senkö hinta jo haaveena on 6000€?

Halveeraanko risteytyksiä, viron tuonteja, sekametelisopukoita? En. Ne eivät vain ole minulle sopiva, enkä sellaista halua. Enkä ala maksamaan Tonnia enempää pelkästään sen vuoksi minkä rotuinen se on. Haluan aivolla käyvän hevosen, josta pidän en super tykki ratsua vain hienostelun vuoksi.

Miksi lämppäri ei voisi oppia kolmitahtista laukkaa? Mikä sen määrittelee? Jalostus? En usko, vaikka tokihan se siihen vaikuttaa. Ihmisten ennakkoluulot? Kyllä. Onhan suomenhevosetkin nykyään suosittuja kouluratsuja ja esteratsujakin. Ei nekään yksikään ole ratsusukuinen eikä ratsurotuinen. Ne on suomenhevosia. Tai tupsujalat. Sama homma. Ovat vain vielä komeampia kaupan päälle.

Miksi siis ajatella rodun perusteella? Pitää pyrkiä ajattelemaan hevosen perusteella.Kyllähän moni viron tuontikin näyttää aika paljon lämppäriltä. Ja usein ovat juurikin risteytys isä ja emä tuntematon. Entä jos ovatkin vain paperittomia lämppäreitä? Kuka sen tietää?

Loppujen lopuksi käänsi miten halusi ja ajatteli miten halusi, eikö ne kaikki loppujen lopuksi ole ihan "vain"

HEVOSIA?

Estekisat ja sitkee sissi

Ensimmäisenä. Kukkahattuiset älkää kommentoiko. Tänään oli Noalla raskas päivä. Hyvin hyvin raskas päivä.

Eilinen lenkkihän meni melko kuuhaamiseksi. Kiitos ensilumen. Oli herralla hauskaa heittää ihan ranttaliksi ja sitten painaa loppu lenkki ohjalle, kuin pikku porsas.

Tänään. Aamusta tallille mennessä jo. Pelotti ja ajattelin vain "Se on ristikkoluokka ja ristikkoluokan esteet on minejä." ihan koko matka ja tallillakin. Ne oli hirveitä mörssäri ristikoita! Okei no max 40 cm jos sitäkään, mutta estekammoselle se on paljon. Toki voin myöntää, että estekammoni lieveni isolla harppauksella tänään.

Lämmityksen ensimmäinen este oli kamala ja mun hyppy tyyli oli varmasti vielä kamalampi. Se oletettavasti näytti eniten siltä, että minä hyppäsin isosti ja Noa harppoi esteen yli. Tyylikästä, eikös? Lämmityksestä kuitenkin selvittiin kunnialla ja Noakin käyttäytyi kuin ihmisten hevoset. Lämmityksen jälkeen menin pihalle kävelyttelemään ja maneesiin palasin vasta kun oli vain yksi jäljellä ennen meitä.

Luokan ensimmäinen este. Minä hyperventiloin. Valkoinene ristikko näytti kamalalta ja mieli teki mennä ohitse. Hypättiin kuitenkin. Tiukat mutkat meni ihan hyvin ja esteiden ylityskin parani joka hypyllä. Ravilla päkyteltiin koko luokka läpi. Joskos seuraavalla kerralla laukalla? Mikäli minusta on seuraavaan kertaan. Pumppu parkani oli lujilla jo tänään, mutta keuhkot minulla laajenivat varmasti ja paljon. Viimeinen este ja se oli ohi. En edes tiennyt tuliko puhasta rataa olin vain tyytyväinen, että Noa hyppäsi, ei edes yrittänyt kieltää ja selvisin hengissä ja pyörtymättä. Tuli puhdas rata! Kaikki puhtaan radan tehneet palkittiin, joten "voitettiin" suklainen joulupukki.

Rosa meni Noalla 60cm radan. Noa kielsi kuudennelle esteelle ja Rosa tippui valitettavasti. Kaikesta huolimatta Rosa rohkeasti kuitenkin hyppäsi vielä yhden. Itsehän olisin heittänyt hanskat tiskiin ja sanonut etten hyppää enään eläissäni, ellei ole ihan pakko. Noan kieltoon mennessä muuten Rosalla ja Noalla meni todella hienosti.

Tässä tulee kauhistelu osuus. Kisojen jälkeen nimittäin Noa ehti pari tuntia kuivahtaa karsinassa ja nakattiin karjasatula selkään ja lähdettiin vielä Ladyn perään lenkille. Raskaalle semmoiselle. Nyt on nimittäin ollut niin onnettomat lenkkimaastot ja kenttäkin suljettiin jäätymään tasaiseksi, että Noalla tahtoo turhaa virtaa olla vähän liiankin kanssa. Käytiin puomitiellä ottamassa pätkää ja löyty potkua vielä. Löytyi myöskin valtava mulliloikka, jossa minä kävin hetken maata kiertävällä radalla. Onneksi maan vetovoima palautti minut takaisin satulaan. Vitsikästä vai mitä?

Noa, kun välillä eriskummallinen hevonen tuppaa olemaan, päätti lenkillä, että nyt riitti ratsuilut ja veti priima ravia Ladyn perässä melko hyvää kyytiä. Ihme otus. Laukan sain nostettua pari kertaa, mutta se ei kauaa pysynyt yllä ja lopulta se ei edes noussut. Minä rapakuntoisena ja valmiiksi jo pitkästä päivästä riekaleisena sitten sinnittelin välillä takakaareen tukien kevyessä istunnassa. Teki tiukkaa.

Tallilla Noa sai toisen satsin Progressia, melassia ja laitoin kylmäpussit (meidän tapauksessa tarkoittaa lumella täytettyjä kauppakasseja, jotka köytetty villapintelillä jalkoihin) joka jalkaan, linimentit selkään ja coolerin päälle. Kylmäyksen jälkeen vielä vaihdoin loimen ja laitoin karsinaan mutustelemaan. Lisäksi vielä tukko heinää eteen, ettei tarvi kolistella turhia. Varmasti nälkäkin oli jo kova.

Että semmoine  päivä tänään. Noa oli väsy, minä olen väsy ja Noa sai hellinnät, joten enkö minäkin ole ansainnut saunan illalla? Huomenna sitten taas palautuslenkille Ladyn perään tiuhtiksi, että saa selkä levätä ja Arnika "sauna" selkään, jalkoihin kylmäykset ja kuivuttua hieromista ja venyttelyä. Kyllä se on herkkua olla Noa, vaikka välillä on raskaampiakin päiviä.

Tänään unohdin antaa mandariinit, mutta huomenna Noa on temppu hetkensä ja mandariininsa ansainnut ja kaikki mahdolliset hoidot ja super siistauksen karsinaan. Eilenhän Noa sai "makumöykyn" omppuunsa narskittavaksi ja puuhattavaksi, joten sekin on vielä huomennakin bonuksena, ellei Noa sitä ehdi ensi yönä mutustaa naamariinsa.

Perään vielä kuvia Lohtajalta. Ja super hieno kuva kans. Löytyi googlettamalla ja kuvaajaltakin sain luvat julkaisuun.

Tästä tulee mulle canvastaulu heti, kun suinkin rahaa on tarpeeksi.

Kiitos Nelli Tarkka kuvista!