Hyvää synttäriä MINÄ!

Tallipäivä alkoi tänään sillä perinteisellä. Ensin karsinan siivous sitten tarhojen siivousta. Karsinasta lähti puoli kärryä ja niimpä tarhasta kiikutin kolme ja puoli kärryllistä sitä ittiään sen-ittensä -lavalle. Harava heilua ja talikko kans tarhassa ja hiki valu. Noa toimi oikein kiltisti takki telineenä auringossa seisaaltaan torkkuessaan.

Tarkoitus oli mennä kentällä jotain perus juttuja vähän silleen suunnitelmattomasti, kun järki löi totaali tyhjää "mutta mitä tänään tehtäisiin". Ei siitä kenttä touhusta tullut oikein mitään, kun minä olin hukassa ja Noalla oli taas pakkautuneena ilmeisesti puolen viikon virrat samaan päivään. Siispä aikamme kentällä räpistelyämme luovutin ja lähdettiin maastoon rällättelemään... ja voi kuinka me rällättelimmekään.

Puomitie vetäistiin toiseen suuntaan laukalla ja takaisin päin ravilla. Tultiin muuten melko lujaa. Mun jalkkarit oli niin kyyteihin ihan liian pitkät. Puomitien päästä kaarrettiin alakyläntietä kohti hölkällä ja kun alakyläntien pinnat alkoi olla kohillaan nostin laukan. Sitten iski kelirikko ja piti vähän jarrutella. Sitten päästiin taas vähän löysäämään ja y-risteyksen mutkassa Noa kiihdytti intosoikeana niin, että meinattiin vetää kylelleen. Siinä suhinassa lensi toinen etukenkä ilmeisesti metikköön.

Tallille päästyä siis kumisualla "pikahieroin" Noan, laitoin selkään linimenttiä ja kaksi loimea päälle ja aloin kaivella kenkää siihen etuseen. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ensin nimittäin Noan lootasta löysin kengät ja ajattelin, että olipas se helppoa hokat vain kiertää kiinni ja kenkä jalkaan. Heh.. niin.. Laatikossa ei ollut kuin neljä hokkaa. Noh, lainasin hokat tallinpitäjältä. Sain muut viisi kierrettyä kiinni ja tiukkaan, kun hajotin viimeisestä reijästä kierteet. Hyvä minä! Siispä hokat irti ja takasi laatikkoon ja etsimään uutta uhria. Löytyi kiintohokallinen kenkä onneksi. Toki yhistelmä ei ole häävi, kun toisessa etusessa on tilsakumi ja pitkät hokat ja toisessa pikkuruiset kiintohokka nystyrät. En edes hirveästi pidä kiintohokallisista kengistä, mutta ei tähän aikaan kannata sinne koipeen uuttakaan naulata.

Ja tosiaan ihan itse sen kengän kiinni naulasin, kun moisen taidon olen kerta opetellut. Sitä en tiedä kauanko se kenkä siellä koivessa killuu, mutta eiköhän se tässä selviä. Ihan hyvin sen kuitenkin sain räpsästyä viidellä naulalla kiinni. Pysyy minkä aikaa pysyy, kunhan on edes jonkinlaiset nastat alla vielä vähän aikaa.

Sitten Noa pääsikin jo karsinaan juomaan melassit ja syömään ruuat. Onneksi sinällään, koska sitten myös minä pääsin kotiin levähtämään ja syömään. Voin kertoa olevani viimeisen päälle naatti tänään. Kuvat muistin, mutta en sitten enään jaksanut, kun alkoi olla minun päivä täynnä.

Siispä..

Hyvää synttäriä MINÄ!

Jotta arkikaan ei kävisi turhan tylsäksi ja tavalliseksi.. Koskaan.

Tänään oli pääsääntöisesti aika tavallinen tallipäivä. Satu tuli ratsuttamaan Noan yhdeltätoista ja minä sillä välin siivoilin Noan karsinan ja nappasin Ladynki karsinan, kun kärryyn mahtui. Mitäpä sitä turhan tyhjää kärryä viemään lavalle saakka? Sitten Satu jo tulikin ja kävin loppukävelyttelemässä Noan taluttaen. En osaa itse oikein selittää tähän muuta kuin että Noa edistyy joka kerta kun ratsutetaan, mutta miten.. Kun en osaa selittää. Tai jos selitän tekstistä tulee niin pitkä, ettei sitä kukaan lue.

Lisäksi tallihommina vielä lapioin 4 kottarillista kakkelia tarhasta pois. Se ei muuten näkyny yhtään missään, enkä olisi itsekään tiennyt mistä sitä otin jos olisi sattunut juuri siihen hetkeen muistikatkos. Toki ei siinä. Aina se on vähempänä mitä enempi sieltä vie. Kaikkea kun ei voi jättää keväällekään "traktorilla sitten, kyllä joku sitten, lällykelien jälkeen sitten, heinäkuussa sitten, syksyllä sitten".

Kaikin puoli oli mukava perus tallipäivä ja hyvä sää. Noakin oli jopa ratsutuksen jäljiltäkin vielä hyvällä tuulella mitä ei satu kauhean usein. Tai siis.. Koskaan. Vielä kun se pääsi tarhaan ilman loimea aurinkoon torkkumaan se oli vielä enempi mielissänsä. Toisaalta kyllä se minäkin nautin kelistä en väitä.

Ne kavionkuvat unohdin ottaa, mutta jos yritän huomenna muistaa? Voisin samalla kuvata myös nopeimmat päitset mitä ihan heti muistan Noalla olleen.

Ainiin! Ystäväni Kirsi on saksassa ja arvatkaas mitä se Noalle lupasi sieltä tuoda, kun pyysin! Paitsi.. Empäs kerrokaan. Sittempä näette jahka olen ne käsiini saanut. Oli miten oli mielissäni olen silti. Hihhii!

Kevät! Mikä ihana tekosyy!

Kyllä! Olin eilen ja tänään vasta olenkin liekeissä keväästä. Mitkä ilmat! Mutta jotta koskaan ei maailman tasapaino järkkyisi ja ihmisiltä loppuisi valittamisen aiheet on keväässäkin oltava joku tuskansa, mutta mikä.. No niitähän on kaksikin. Tarhoista esiin sulava sonta, jota RIITTÄÄ ja irtoava talvikarva, jota sitäkin RIITTÄÄ. Tietenkin kun lumet sulaa lisää niin tulee lällyä ja sitä sitä vasta sitten riittääkin. Onko koskaan hyvä? No ei tietenkään.

Positiivistakin kuitenkin on. Noa on jo monta viikkoa saanut olla kaikki hyvät päivät loimetta ulkona ja on ollu melkoisen tyytyväinen sälli. Toki sitä mukaan kun auringon valo lisääntyy lähtee myös karvaa enempi, mutta toisaalta samalla on äärettömän hyvä syy harjata oikeasti ihan kunnolla. Lisäksi Noalla on kesäkarva niin sileä ja ohut, että irtoava karva ei ole ongelma, kun tiedän jo mitä sieltä alta kohta paljastuu.

Tarhastakin hain eilen heti tallille päästyäni kaksi kärryllistä sontaa pois ja voin sanoa, että niiden sieltä kärryyn lappaminen ei ollut iso homma. Oikeastaan senkun nakkeli vain. Kaikenlisäksi kun tietää, että tänään on sama homma edessä ja silti se ei näy missään se saattaisi heikompaa ja turhauttaa, mutta ei minua, koska jokainen kärryllinenkin on eteenpäin.

Inhottava asia eiliseltä kuitenkin on, että Noa on taas pikku hiljaa kasvatellu sen samaisen roilon kavioonsa minkä se yleensä on kasvattanut aina vain kesäisin. Nyt vaan vasemmassa etusessa se roilo alkaa sisäsyrjältä irvistellä aika inhan näköisesti. Jos jollakulla on tietoa mistä se voisi johtua niin minulle voisi kertoa oikein mielellään. Tässä nyt yritän pohtia mistä mokoma johtuu, mikä siihen auttaisi vai voiko sille tehdä oikein mitään. Mikä syy, mikä hoito, mikä muutos? Mikä sen alkoi aiheuttamaan ja mitä muuttamalla saisin sen joko pois tai hillittyä. Voisin tänään melkein tallilla ottaa kuvat kyseisistä roiloista, jos jollakulla sytyttäisi edes vähän mikä niihin voisi auttaa.

Biotiinia lisäsinkin jo iltaruokaan ja ajattelin antaa taas kuurina. Liekkö mitään isompaa apua, mutta kerran sitä tuossa nyt puoli purkkia on niin miksipä sitä ei olisi sama syötellä sitten poiskin. Tervakaviorasvaakin löytyisi, kun sain sen jostain kaupantekijäisenä, mutta se ei sinällään koko tökötti oikein sytytä. Tietenki yrittänyttä ei laiteta ja tuskin siitä haittaakaan enään on. Tervaakin löytyisi iso purkillinen ja mitä kaikkea vielä. uskon kyllä, että kaviot pysyy matkassa ihan normaalisti, mutta ei ne silti häävin näköiset ole ja jatkoa ajatellen olisi mukava tietää millä mokoman saisi pysymään poissa. Jälleen on siis hyvä syy oppia lisää hevosista. Noa mikä ihana koe-eläin.

Eilen, kun sovittiin maastoreissu tallinpitäjän kanssa odotellessa menin sitten kentälle hetkeksi. Alkuun ihan vain tietenkin käyntiä ja haettiin tuntumaa ja minä raajojani ja asentoani. Muutama volttia ja varmistus, että käynti toimii. Sitten aloin tehdä harjotusta ihan vain uralla, että toiseen päähän tein ennen kulmaa käynti-päädyssä pysähdys-käynti ja kulman jälkeen ravi. toiseen päätyyn tein sitten ennen kulmaa käynti-päädyssä pysähdys-pysähdyksestä suoraan ravi. Suuntaa vaihtaessa vaihdoin myös päädyt toisin päin. Edellä mainitun harjoituksen onnistuttua vaihdoin harjoituksen niin, että ennen kulmaa käynti-päädystä laukka-laukkaa kaksi pääty-ympyrää-pitkällä sivulla harjoitusravi ja toisessa päädyssä täyskaarto ja sitten sama setti toiseen suuntaan ja sitten molemmat setit toiseen päätyyn vielä molempiin suuntiin.

Täydellisiä suoritukset ei olleen, mutta edistys on huimaa, kun muistin minkälaista samoja harjoituksia oli tehdä esim. reilu vuosi sitten. Olin aivan tohkeissani kuinka hallittuja liikkeet oli ja kun itsekin kerrankin onnistuin pitämään itseni kasassa ja ja ja.. Voisin hehkuttaa noista vaikka maailman tappiin, mutta on aika mennä taas kehittymään lisää. Tai oikeastaan Noan on. Elikkäs Satu ratsuttaa Noan tänään.

Siispä mars mars tallia kohti!