Hirviä vaiko hevosia?

Viikonloppuna tuli aika ajankohtaseksi miettiä näitä maastoilu ja ajotreeni turvallisuusasioita uudestaan.

Kunnollisia heijastimia ei voi olla liikaa. Itse hankin Noalle Hööksiltä heijastinloimen ja ryntäisiin on vielä rintaremmi heijastin. Jalka heijastimia en kauheasti arvosta, kun jäävät kahlatessa pusikkoon. Mutta jalkaheijastimiksi tarkoitetut on älyttömän hyviä kärryihin. Siispä aina, kun liikutte pimeällä ja miksei valosallakin kunnolliset heijastimet niin hevoselle kuin ratsastajalle. Mitä enempi sitä parempi. Ne kaakit ei siellä auton valoissa loista kuin fosfori vaikka niille mitä syöttäisi.

Ratsastajan tärkein varuste ällin lisäksi on kypärä. Satulat, suitset, saappaat tms. on aivan sama kunhan on kunnollinen kypärä, joka on sopiva ja ehjä. Jos olet kypärällä tippunut kannattaa sen kuntoa tarkkailla se on halvin mahdollinen henkivakuutus. Ja ne Facebookkiin laitetut "otin kypärän pois vain näitä kuvia varten"-kuvat on naurettavia ja antaa erittäin huonoa esimerkkiä nuoremmille. Se sekunti, kun otatte kuvaa voi jossain joku paukahtaa, hevonen hyppää pystyyn ja lässähdät takamuksen kautta selälleen maahan ja pahimmassa tapauksessa päähalki.

Varmaan kaikilla on ollut ongelmia mopojen, autojen, traktoreiden yms. muiden liikenteessä pörräävien härpäkkeiden kanssa. Ensinnäkin, jos on mahdollisuus ja hevonen pelkää ihan tosissaan eikö kannattaisi nähdä vaivaa ja tallilla maasta käsin totuttaa asioihin? Lisäksi, kun moinen tulee aina vastaan on väistämisvelvollisuus kummallakin. Itse en ainakaan, jos laidemmas on mahdollista mennä, mene minkään pörrääjän ohi asenteella "kyllä se mua väistää ja pysähtyy mulla on hevonen". Niinhän sen kuuluukin tehdä, mutta miksi sinun ei tarvisisi? Aina jos hevonen on säikky ja on mahdollista väistäkää laijemmas. Kelkan jäljelle, pusikkoon, polulle, pihalle,m tien pätkälle jne. Ja jos se hevonen kakkii siihen pihalle, jos on ollut pakkotilanne siihen väistää siivotkaa ne jollain. Potkikaa vaikka ojaan, jos ei muuta.

Mopoilijoiden, kelkkailijoiden ym. pieni asia on pysähtyä ja sammuttaa pörisijä, kun tulee hevosia vastaan ja ohitus sujuu rauhallisesti ja turvallisesti. Heveonen kun on jopa vaarallisempikin eläin mitä hirvi. Muistakaa, että hevonen voi myös potkaista esim mopokuskia. Ja jos kelkkakuski hevosen säikäyttää on sen ratsastajan/ohjastajan henki kelkkakuskin käsissä. Oletko valmis ottamaan syytteen kuolemantuottamuksesta? Oletko valmis miettimään lopun elämäsi entä jos olisin? Olisiko pitänyt?

Henki ei ole halpa kampe. Sitä kun ei saa takaisin vaikka minkä tekisin. Tosi asia kun on se, että jos hevonen säikähtää siitä on leikki kaukana. tokihan joku voi sanoa, että hevoset tulisi liikuttaa aidatuilla alueilla, mutta jos näin on sitten myös kaikki mopot, kelkat, motocross pyörät ym. laittomiksi tai luvat liikkua vain aidatulla alueella. Hevoshommakin kun on harrastus siinä missä muutkin ja monelle todella tärkeä harrastus, henkireikä tai jopa elanto.

Hevonen ja ratsastaja eivät kuitenkaan jumalia ole. Muistakaa myös se. Siinä missä muiden täytyy varoa ja väistää hevosta täytyy myös ratsastajan olla varovainen. Varsinkin, jos hevonen saattaa potkia täytyy ratsastajan olla ohituksissa hereillä ja ohjat kädessä. Tai jos hevonen on mallia kuuha ja saattaa steppailla sivulle täytyy ratsastajan ottaa se huomioon esim lastenvaunuja tms ohittaessa. Ylipäätänsä pitäkää ne ohjat käsissä, kun ohitatte jotain mikä voi aiheuttaa vaaratilanteen. Mikään, painotan vielä mikään, hevonen ei ole niin turvallinen etteikö se voisi säikähtää jotain ihan tuttuakin.

Myös muille tiedoksi, että hevonen voi säikähtäessään kääntyä vaikka pelättävää asiaa kohti, koska säikähdyksen voikin aiheuttaa joku muu kuin ensin on ajateltu. Se vois myös käydä tarpeeksi pelätessään esim rälläävän mopopojan päälle tai potkaista.

Nyt voisin kertoa miksi moisia ajatuksia ja mistä tämä turvallisuuskouhotus sai alkunsa.

Viime sunnuntaina lähdimme ystäväni kanssa ajamaan. Aisoihin laitettiin Hulmu (jonka tulen vielä perinpohjin esittelemään onhan se yksi elämäni hevosista) 28-vuotias suomenruuna. Perään tiuhtiksi otettiin vielä Ene tallinpitäjän tyttöjen ravishettis. Komein poni koko Oulussa, jos minulta kysytään.

Ajateltiin käydä ihan käyntilenkki Hulmun verryttelyksi. 6 kilometriä vain, koska Hulmu ei kauhean nopea kävelijä ole. Päästiin toiseen päähän ja käännyttiin takaisin. Ilma oli hyvä ja fiilis samoin. Paitsi Enellä, jota kiukutti, kun Hulmu lähti kävelemään niin reippaasti, että pieni joutui ravailemaan perässä.

Sitten siinä maatilan takana huomattiin, että risteyksestä tulee vastaan aura-auto. Nousin kärryille seisomaan ja heilutin kättä, että aurakuski hoksaa meidät ja menee laitaan ja hieman hiljentää. Miksipä Hulmu moista säikähtäisi, mutta sitten huomasin,c että aurapa ei juuri hiljentänyt. Laitaan meni kyllä, mutta turhan reipasta tuli silti vastaan. Löin ohjat ystävälleni käteen, että hyppään taluttamaan, jotta varmasti päästään turvallisesti ohi ja kohdalla tein suoran reklamaation asiasta fiksusti kansainvälisellä käsimerkillä kertoakseni, että "Haista huilu voisitko hieman varoa!". Aurakuski päätti lyödä liinat kiinni siihen pisteeseen. Auton perä ja sirotin lähti tulemaan kohti. Ystäväni huusi "Ei saa***a se peruuttaa päälle!" Lähdin taluttaen ravuuttamaan Hulmua kauemmas, että päästään alta pois. Aurakuski huusi "Mitä vi***a sää näyttelet?!", johon minä fiksuna tyttönä vastasin "MITÄ VI***A SÄ PERUUTAT PÄÄLLE!" niin kovaa, että keuhkot soi.

Ravuutin vielä hetken, että päästään varmasti selville vesille sitten oli pakko kävellä ja rauhoittua hetki. Grillin mutkassa aloin miettiä, että mitä tehdään. Päätettiin jatkaa suoraan, kun samantein ystäväni sanoi "Nyt se aura tulee ja saa***a se tulee muuten ja LUJAA!" Lähdin taluttamalla juoksuttamaan Hulmua turvaan. Lasiliikkeen piha sinne siis! Saatiin koko reteli juuri ja juuri turvaan. kun aura meni ohi ja kovaa. Ymmärrän, että aura-auton tulee ajaa aika reipasta, että lumi lentää kauemmas eikä keräänny auraan, mutta silti. Säikähdettiin. Ja pahasti.

Lasiliikkeen pihalla siinä sitten törrötettiin ja mietittiin, että mitä tehdään. Eikun soitto hätäkeskukseen, että mitä tehdään. Hätäkeskuksesta ohjeet, että kotia kohti ei oikein muutakaan voi ja jos aura tulee vielä vastaan niin heti soitto hätäkeskukseen ja poliisi paikalle. Ystäväni heitti minulle Hulmun ohjat, että sidoin ne aisaan kiinni. Taluttamalla kotiin, jotta päästään turvallisesti, kun ei tiedä mitä siellä vielä tulee vastaan. Itkukaan ei ollut kaukana.

Eräällä pihalla oli sitten vanhempi mies, joka oli nähnyt tapauksen. Hän osasi kertoa, että risteyksiä siistivät traktorit ovat samaa firmaa ja heiltä kysyä mikä yritys tiet auraa. Sain pysäytettyä erään traktorin (tai mikä lie se pikku pörrääjä olikaan) ja kysyin kuskilta mikä on firma ja kerroin tapahtuneesta. Tuiran kiinteistöpalvelu. Kiitos ja matka jatkuu. Vielä yksi traktori ja sen jälkeen oltiin onneksi kuivilla.

Maanantaina soitin Tuiran kiinteistöpalveluun, jossa vastattiin erittäin fiksusti ja asia oli tiedossa jo ja läpi käyty. Sovittiin, että rikosilmoitus tulee asiasta kuitenkin ko. henkilölle, mutta muilta osin yrityksen suuntaan asia loppuun käsitelty, koska yrittäjä oli erittäin perillä miten hevosten kanssa toimitaan liikenteessä ja oli asiasta myös kertonut työntekijöilleen.

Tiistaina kävin poliisiasemalla. Menin rikosilmoitusta ensin tekemään jokseenkin vaikean oloisena ja mietin ottavatko tosissaan. Ottivat kyllä onneksi. Rikosilmoitus tehtiin ja vielä katsottiin läpi, jotta nähdään että koko asia tulee oikein ylös. Sain mukaani paperit asiasta.

Onneksi selvisimme sentään säikähdyksellä. Jos aisoissa olisi ollu Noa olisi rysähtänyt ja oletettavasti todella pahasti. Onneksi vuokraajat ovat fiksuja ja tietävät mitä tehdä maastoillessaan tuon heikkohermon kanssa. Tarinan ja tapahtumien vuoksi varmaan ymmärtänette miksi vauhkoan nyt turvallisuusasioista? Jokainen väistää jokaista, jokainen käyttää kypärää ja jokainen käyttää heijastimia. Myös ratsastuskoulun hevosilla. Jos ratsastuskoululla ei ole varaa ostaa heijastimia millä ne hevoset sitten elätetään? Ei ne heijastimet niin kalliita ole.

Aa. Meinasinkin unohtaa. Vielä lisäksi. Turvajalustimet ja ehjät hyvälaatuiset ja kuntoiset jalustinremmit. Ei varmaan tarvitse perustella miksi? Samloin myös hyväkuntoinen ja ehjä mahavyö ja ohjat, jotka kestävät varmasti käytössä napsumatta poikki, aukeamatta tai ilman että mitään muutakaan tapahtuu juuri H-hetkellä, jolloin sitä häviten odottaa. Myös kuolaimien kunto kannattaa tarkastaa aika-ajoin, jotta ei tapahdu mitään kamalia.

Hevonen on iso eläin ja saaliseläin. Säikähtänyttä shettistäkään ei pitele mikään niin miksi sitten hevosta pitelisi? Tehdään harrastusturvalliseksi itsellemme ja toisillekkin.

Kakasta valittajat! Kerätkää kompostiin tai kukkapenkkiin ne. Kyllä alkaa kompostissa tohina käymään ja pelargoniat kukoistamaan. On nimittäin tuhottoman toimiva lannoite tuo hevon kakka.

Super talleilu viikko super pakkasineen

Ajattelin antaa nyt tässä aamutallin jälkeen ennen sonnan luontiin hiipimistä luovan puoleni lentää ja kertoa meidän kuulumisista. En vain tiedä mistä alkaisin. :) Hirveästi on tapahtunut viime aikoina ja mun kirjotusinspis on tullu esiin aina väärään aikaan.

Noh.. Ensinnäkin. Kirjoitan Jäälistä. Olen täällä talo- ja tallivahtina ja huolehtimassa isäntäväen koirasta, ku tallinpitäjät tyttöineen lähti reissuun. Pääsivät katsomaan sen Apassionatanki mihin minä en ole päässyt ikinä. Reilua. Sitten vielä etelän maan lämpöön. Enkä tarkoita vain hankoa vaan oikeasti etelään. Ehkä hieman olen kateellinen, mutta toisaalta myös täällä on ollu mahatava majailla, pakkasista huolimatta. Kaverini Minna oli kanssani täällä su-ke ja oli hauskaa. :) Tallihommatkin sujui kahdestaan paljon rivakammin.

Eilen sitten Minna lähti ja jäin yksin. Oli illalla muutes hiukka vaikea laittaa nukkumaan. Varsinkin, kun Tiuhti (koira) taas alkoi murisemaan ja haukahti omiaan. Minä sitten valvoin puolet viime yöstä. Ajattelin sitten tänään vetää kunnon aktiivi päivän, että illalla lähtee taju jo iltapalaa tehdessä niin saa nukuttua. Huomenna illalla tuleekin sitten Kirsi viikonlopuksi.

Juha on kotona huolehtimassa Jarkon kouluun ja kulkee sieltä töihin. Ette usko kuinka ikävä ihmisellä yhtä ukon köttöstä voi olla. Varsinkin, kun eilen illalla ei oikein muuta ajateltavaa ollut. :( Mutta maanantaina meen kotia niin joskos keskittäisin tämän ajan nyt Noaan täysin.

Siispä asiaan eli nelijalkaiseen otukseen nimeltä Noa, jota tämä blogi alunperinkin koskee. Mustaa pientä pirulaista, joka toisina päivinä repii hermon riekaleiksi ja toisina päivinä on kuin ihmisen ajatus. Kaippa se tietää millon voi kokeilla rajojaan ja millon pitää piristää. Tai sitten nuihin elukoihin on asennettu sisälle semmoinen tutka, että jos yhtään ihmisen into vaikuttaa hiipuneelta hetkellisesti niin säväytetään oikeen kunnolla, että "osaan tätä ja tätä, kun vaan osaat ratsastaa tai käsitellä oikein ja saada ulos sen minusta" ja taas mennään. Taas suunnitellaan tunteja ja kesän kisoja ja kaikkea. Tosin mulla ei into oo hiipunut kuin ehkä sen verran, että pelkään, että on menty tässä levon aikana takapakkia. Sehän onkin levossa ollut hurjat 6 päivää. Varmaan taantunut pikku varsaksi sillä välin? Mitä veikkaatte?

Mutta mihin minä olen sitten taantunut sillä välin? Tolloilen kentälle mennessä sitten taas kahta kauheammin? Pitää varmaan tuossa aamupäivällä käydä hetki kentällä, jos saan aikonaan väännettyä muut hommat ja käsittelyharjotukset.

Lyhyesti kerrottuna tässä välissä on ollut koulukisat naapurissa, joista tuloslapun skannaan kaikkien naurettavaksi tässä joku päivä ja liitän tänne. Tulos oli 47,7% ja ratana C-merkki. Itse olen tyytyväinen hevoseen kaikin puolin. Vaikkakin ilman ääntä se on hyvin hyvin turra pohkeelle. Pitäis joku mykkä laittaa sinne selkään treenaamaan tai mulle tennispallo suuhun. Tai sitten vaan opettelen ratsastamaan ja hevosta kuuntelemaan enempi.

Pääty-ympyrät kuului laukata. Kaksi kumpaankin suuntaan. Noa nosti laukan. Sitten takanen lipesi. Minä idiootti en tajunnut, että eihän se sitten enään laukkaa nosta ilveelläkään. Ei se nosta lenkilläkään laukkaa kunnolla, jos on kompuroinut. Menin sitten hitsaamaan sitä laukkaa ja pääty-ympyröistä tuli semmoset minit. Kuvissakin näkee kuinka sääjän laukkaa ja istunta läsähtää. Tosin niitä kuvia pystyn lataamaan vasta kotona.

Harjoitusravi oli mulle tuskaa. Muttei niin tuskaa kuin se on ollu aiemmin. Joko mä oon oppinut jotain tai sitten Noa vaan ravaa hitaammin. Toki hypin siellä, ku pottusäkki, mutta en kuitenkaan vielä heilunut ja huojunut lisäksi. Ainakaan niin pahasti kuin ennen.

Mutta se kisoista, kun ajatuskin kerran harhailee niin siirtykäämme tähän päivään ja käsittelyyn. Tänään ajattelin tehdä oikein urakalla kaikenmoisia käsittelyharjotuksia, kun tallille menen nimittäin herrapa ei kuuntele enään ihan niin priimasti kuin aiemmin. Aamulla vähän harjoteltiin portista menon kans huvikseen niin se oli käsitellessäkin ihan mykkä. Helppohan se on, mutta minulle kun se pelkästään helppo ei riitä vaan aina pitää saaha hiottua lisää ja lisää.

Viime vuosina kun en niin ahkerasti Noan kanssa ole värkkäillyt ja nyt olen innostunut taas niin olen todennut, että siitä on tullut todella turra ja mitäänsanomaton käsittelyssä. Peruskiltti, perushelppo, mutta ne mitä joskus harjoteltiin säännöllisesti on unohtunut. Siispä niitä tänään palautellaan takaisin mieleen. Liekkö se auttaa ratsastukseenkin sitä minä en tiedä, mutta sittenhän se selviää.

Enimmäkseen ajattelin tehä väistättämistä (etu ja takapää kummaltaki puolen) pakittamista ja ylipäänsä katsotaan kumpi se oli se pomo ja ketä sen Noan pitikään kuunnella. Noita on hankala selittää, koska en oletettavasti tee niitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta teen ne Noaa lukien ja tutkien ja sille taas vaikka ratakiskosta vääntäen selitän mitä haluan sen tekevän ja miten. Joskos edes hetki puhuttaisiin samaa kieltä. Joskus nuorempana tehtiin vastaavaa paljon ja se tunne oli mahtava, kun pieninkin ele ja Noa ymmärsi sen. Ääntä ei juuri tarvinnut, vain oikea liike oikeaan suuntaan oikealla hetkellä.

Voisin samalla kokeilla oppiiko se seisomaan paikallaan silloin, kun narun puottaa maahan ja seuraamaan sillon kuin niin haluan. Haastetta elämään. Tai oppiihan se, mutta löydänkö mä oikear avaimet opettaa. Toisaalta vaikka varmasti kämmin miljoonaan kertaan on asioita maasta käsin mukavampi opettaa noin kun ei ole valmista "tsip-tsap-tsup kun teen näin se oppii sen tsöp" ja samalla oppii lukemaan tuota hevosta. Miten se liikkuu, miten se reagoi mihinkin ja mitä tein, kuns e reagoi noin.

Ajatus taas harhailee niin alampas laittamaan konetta kiinni ja hiipimään talliin siivoamaan 4 karsinaa ja tekemään kaikki muutki hommelit valmiiksi. Rustailen taas kunhan tulee semmonen olo.

Huippu hevonen

Tänään mentiin ensin kentälle hetkeksi. Sen jälkeen Sannan & Ladyn perään pitkälle lenkille vähän juoksemaan. Pitää välillä poijjaanki päästä päästämään höyryjä. Niinkuin minunkin.

Kentällä alkuun tuntui, että ei tuu mitään ja koko homma menee heti alkujaan jo ihan läskiksi. Ensimmäisestä käynnistä raviin siirtymisestä lähtien. Noa lähti kaahotusravia menemään alkuun ilman mitään holttia. Sitten alkoi pikku hiljaa löytyä älliä touhuun ja meidän yhteistyö alkoi sujua. Minä siis aloin ratsastamaan parhaan taitoni mukaan ja Noa taas tekemään sitä mitä minä käsken ja pyydän ei sitä mitä sattuu mieleen vipattamaan.

Keksin sitten alkaa tekemään apilan mallista harjoitusta missä siis tein neljään suuntaan ympyröitä vähän niinkuin kasia, mutta apilan mallissa. Selitäppä tässä nyt sitten. No kuitenkin liekkö kyseessä oli onnen apila tai jotain, koska kaksi viimeistä apilaa Noa vain muuttui. Naps se meni aivan erilaista ravia kuin koskaan ennen. En oikein tiedä mitä se oli, mutta selitin asiaa Kirsille ja tämä puhui jotain keskiravista, ja koottuna olemisesta. En tiedä mitä tein vai teinkö oikein mitään. Noa meni itse rauhallistahtista ravia kaula kaarella ja sen mitä minä ymmärrän niin joka kinttu oli minun tuntemuksien mukaan täysin alla.

Noa meni tasan siitä mistä minä sen halusin menevän ja tunne oli uskomaton. Menin jotenkin lukkoon, enkä osannut kuin keskittyä ja välillä kehua. Uskomaton tunne. Olisi mahtavaa, jos joku olisi saanut sen videolle ja kertoisi minulle mitä se oli. Ja oliko se varmasti oikein tehty vai tuntuiko se vain siltä? En oikein osaa kuvailla kunnolla, mutta tuli sellainen olo niinkuin ratsulla ratsastaessa silloin, kun se onnistuu hyvin. Keventäessä heittää ylöspäin juu, mutta kun oikein töitä tekee niin pysyy menossa mukana.

Se oli kans hienoa, kun Noa oli kokoajan tuntumalla ja ihan itse. Nyt tajusin ihan kunnolla mitä tarkoittaa "tulee kättä kohti". Totesin myös ajattelevani asiat välillä liian mustavalkoisesti. Tai sitten olen vain vähän.. Noh.. Tiedättehän. Se tylppäpäinen sieltä penaalista. Jokatapauksessa koin paljon ahaa elämyksiä monenkin asian suhteen ja varmaan osa on täysin käsittämättömiä asioita.

En olisi millään malttanut lopettaa. En millään. Onneksi kuitenkin oltiin Sannan kanssa sovittu, että lähdetään lenkille ja maltoin lopettaa hyvään suoritukseen. Todella hyvään. Siispä otin hieman käyntiä, pysähdyksen, paljon kehuja ja taputuksia ja talutin Noan talliin hetkeksi odottamaan pitkää treenilenkkiä.

Vertailukohteita.

Ajattelin katsoa vertailua miten kumpikin on mihinkään suuntaan edistynyt kesältä, kun noaa on ihan tosissaan alettu treenata Noalle lihaskuntoa ja minäkin olen innostunut kehittämään itseäni edes johonkin suuntaan. Samalla on ihan mukava nähdä mahdollista muutosta, kun välillä tuntuu, ettei mikään ole kummentunut mihinkään ei kesästä eikä sitä lyhyemmälläkään ajanjaksolla. Siispä kuvia kehiin. Ensin Noa vertailu, koska se on vähän mielenkiintoisempaa katsottavaa.

Tässähän ei siis katsota ratsastajaa, koska Emilia osaa sen hyvin. Katsotaan sen sijaan Noaa.

Kuten huomaatte kaulassa ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Keitetty spagetti korkeintaan.

Takamuskin on melko lusu ja mitään sanomaton. Eli siis suomeksi sanottuna Noa on melko

 huonossa lihaskunnossa tässä kuvassa. Tämä siis loppu kesästä joskus lokakuun kieppeillä otettu.

Tässä huomasin aika ison eron itsekin. Todella ison. Sillähän on jotain tuolla kaulassakin. Muutakin kuin karvaa siis. Se ei olekaan enään ihan spagetti. Takamuksestakin löytyy jotain katsomisen arvoista. Ollaan vissiin saatu ihan hyvää kuntoa aikaiseksi. Toki en ota kunniaa itselleni en todellakaan. Kun enhän ole ainoa, joka Noaa on syksyn liikuttanut. Kiitos kaikille apureille. Tässä nähdään vertailussa tulosta.

Toki vain kaksi kuvaa ei vielä sano läheskään kaikkea, koska askellajitkin on erit ja sata miljoonaa muuta syytä, mutta kyllä silti sokeakin näkee muutosta. Tässä en halua sitten kehuja "tosi hyvin kehittynyt sulla", koska hevonenhan on ollut mulla jo yli 6 vuotta. Eli on nähty sekä lihaksellista että lihaksetonta Noaa kerran jos toisenkin.

Seuraava uhri sitten uunista ulos eli minä. Varautukaa karmeuteen. Hyvät neuvot on kaupan. Haukkuja on turha suoltaa, koska tiedän itsekin missä mennään. Hyvin ruohonjuuri tasolla.

 Kesältä. Ratsastan tässä kaverini projekti welsh tammaa Dilleä. Tässä ei kiinnitetä mitään huomiota poniin vaan minuun ja karseaan istuntaani. Vissiin odotan super hyper multi pukkisarjaa kokoajan tai sitten luulen olevani vesihiihtämässä. Oikeastaan en löydä tästä kuvasta itsestäni mitään hyvää. Paitsi toki sen, että kypärän on päässä niinkuin aina kuuluukin.

Tämä kuva viime keskiviikolta (28.12.2011) Satu Ylitalon tunnilta. Sama kuva kuin aiempana, mutta kuvamateriaali meistä kummastakin ja varsinkin minusta on aika hakusassa. Kuvan on ottanut Johanna Räinä, jonka blogiin pääset tästä. Korjaamista on vielä paljon kuten esimerkiksi kyynärkulma ja ylipäätänsä kädet. Selkä on muuttunut köyrystä notkoon mikä sekään ei ole hyvä asia. Jalkojen asento on jo hieman parempi, mutta siinäkin korjattavaa löytyy ja jalustimet saisivat olla vielä ehkä ainakin reijän pitemmällä tai sitten ei. Hmm.. Pohtimisen ja kokeilun arvoinen asia.

Olen kuitenkin pääasiallisesti tyytyväinen kummankin edistymiseen, koska Noa on saanut kuntoa ja lihasta treenin määrään nähden hyvin. Onhan liikettä tullut enemmän kuin tarpeeksikin välillä. Ruokaakin on lisätty yli tuplat per päivä. Heinan määrä ei juuri ole muuttunut eikä ole ollut tarpeellista, mutta sen sijaan väkirehuja on lisätty roimasti. Pääasiallisena rehuna on kaura ja lisäksi saa myös kivennäistä ja Progressia.

Itse taas olen huomattavasti jo paremmalla asennolla menossa mukana ja alan pysyä kevyessä ravissa suht hyvin mukana sen sijaan, että olisin jatkuvasti hieman jäljessä. Harjoitusravikin on alkanut hetkittäin pätkittäin onnistua jo paremmin kuin ennen sillä on jo hetkiä kun pysyn kutakuinkin satulassa kun ennen aloin hyppiä hervottomasti jo ensimmäisten kolmen askeleen aikana.

Toki itseeni vaikuttaa hirveästi se että olen päässyt suht tasaisesti käymään nyt tunneilla ja vaikka tunteja ei ole kertynyt vasta kuin kolme se näkyy jo aika selvästi. Eikö silloin ole kyse vain hyvästä opettajasta? Siitäkin huolimatta, että kenttä oli välissä kiinni en ole täysin repsahtanut entiseen, enkä nollannut koko aiempaa edistystä mistä olen itseeni aika tyytyväinen. Olen kuitenkin "vesihiihtänyt" hevosilla jo useamman vuoden. Kymmenen ei takuulla heitä kovin kauas arviona.

Noaa taas on kehittänyt paljon se, että molemmat vuokraajat ovat huomattavasti minua taitavampia ratsastajia ja ovat kenttätyöskentelyssä vieneet armasti Noaa eteenpäin enempi kuin minä tähän mennessä. Itse, jos haluan ottaa "kunniaa" itselleni jostain on varmasti laukannostojen täyteiset "ravitreeni"-lenkit tehneet pelkästään hyvää. Siinäkin mielessä, että Noa tekee kentällä paljon mielekkäämmin töitä, kun välillä saa käydä päästelemässä turhat paineet pois muhimasta. Se vaan tykkää juosta ja mahdottomasti.

Kommentoikaa ihmeessä ja neuvoja ja vinkkejäkin saa antaa ilomielin. Rakentavakin palaute on tervetullutta, kunhan se pysyy järkevissä rajoissa. Toisten haukkumisella kun ei voita mitään. Eihän?

Tunnille pitkän kentällä ratsastus -tauon jälkeen

Otsikkokin sen kertoo. Kenttä oli kiinni, jotta pohja olisi jäätynyt tasaiseksi, mutta kelit päätti, että eiku Suomi on tänä vuonna toinen Lontoo ja täällä on ja tulee kuraa ja räntää kokoaika. Lumiki tulee märkänä lönttinä taivaalta. Kenttä kun saatiin käyttöön ei sinne ole silti tullut hilauduttua. Miksi? Sitä minä en tiedä. Liekkö laiskuus ja se että käytiin tallinpitäjän perässä lenkkejä ja kyllähän ravitreenilenkit tekee hyvää niin minulle kuin Noalle.

Nyt kuitenkin huomenna ajattelin kentälle jälleen työntyä harjoittelemaan, koska keskiviikkona on Satun tunti. Jälleen olen menossa tunnille kuin pikku tyttö. "Jeejee mulla on tunti keskiviikkona Noan kaa miten maltan odottaa ihanaa mahtavaa!" Sitten mieleeni juolahtaa. Olen 23 -vuotta mikä ei nyt mahoton ikä ole, mutta enemmän se on kuin 13 -vuotta ja olen hevosenomistaja. Eikös silloin kuuluisi sanoa "olen todella innoissani valmennuksesta mikä meillä Noan kanssa on keskiviikkona"?

No sanotaan se miten hyvänsä nii hyvä, että housuissani pysyn. Osittain olen jo alkanut lannistua masennuksen alhoon, ettei tästä mitään tule, mutta jospa tulisikin. Olisiko se liikaa pyydetty? Tokihan siihen tarvitaan paljon, paljon ja vielä enemmän harjoittelua sen nyt kyllä ymmärrän varsinkin, kun taso on se mikä minulla ja Noalla on. Mutta sitä en ymmärrä, että mikä minun päässäni on, että ne asiat eivät tahdo upota millään? Aina jokin unohtuu vaikka minkä teet. Vai olenko alitajuisesti edelleen jatkuvassa "ei musta ole siihen kuitenkaan" asetuksessa?

Ei kuitenkaan passaa ajautua masennuksen ankeaan alhoon sillä on joulu, meille on älyttömän hyvä opettaja, on olemassa älyttömän hyviä kirjoja, joita lukea tuntien välissä, koska pelkkä käytännön harjoittelu ei riitä mikäli on paljon asioita mitä ei ilveelläkään ymmärrä.

Keskiviikkona puhuttiin, että tunnin askellaji on käynti, koska kentän pohja ei ole vieläkään priima ja minusta tuntuu helpommalta harjoitella asioita hitaammassa tempossa, ettei tarvitse keskittyä vielä kevennykseenkin samalla. Haluan kuitenkin oppia mahdollisimman perusteellisesti heti perusteista asti ja eikö se ole järkevää ajatellen kuitenkin Noankin tasoa, että kun ratsuna ei ole valmista hevosta vaan projekti. Vieläpä lämminverinen sellainen. Vaikuttaako se, että hevosen on vain lämppäri? Ei tietenkään. Se on minun lämppäri ja minun hevoseni.

Huomenna olisi hyvä kyllä, jos saisin jonkun ottamaan kuvia niin näkisin palautetta istunnastani ilman opettajaa ja että onko se kummennut mihinkään mistään kohin. Paitsi, että jos on kuvaaja niin osatappa sitten olla keskittymättä istuntaan viimesen päälle ja siihen, että joku kuvaa, kun täytyy keskittyä tietenkin hevoseen, itseen ja ratsastukseen. Ei mahdolliseen yleisöön.

LV, FWB vai kenties vain HEVONEN?

Hyvät ihmiset. Pysähtykäämme hetkeksi miettimään.

Tajusin nimittäin tänään tallilla, että kerran lämppäreitä ei arvosteta, jos ne eivät juokse ja munki ruuna on "vaan lämppäri" niin mitäs ne FWB:t sitten on? Finnish warm blood. Semmoinenhan se Noakin on, jos ihan tarkkoja ollaan. Se on suomalainen ja täysin suomessa syntyny ja se on lämminverinen.

Vaikea ymmärtää? Katsotaas. En ole asiaan perehtynyt kummemmin, mutta tarkalleen ottaen veikkaisin, että yksikään ratsu-FWB ei ole täysin suomalaissukuinen, koska sittenhän sen täytyisi olla putte ja putet ei oo lämminverisiä, vaikka osa yksilöistä saattaa välillä aika kuumilla keitelläkin, eikä ole Noakaan täysin suomalaissukuinen.
 
Toki papereissa ei lue FWB, mutta siellä lukee seuraavaa
Laji: Lämminverinen ravihevonen
Rotu: Amerikkalainen (no periaatteesa, mutta ihan suomesa on syntynyt pikkukorjaus paikallaan?)
Sukupuoli: Ori (No pieleenhän se meni seki ellei ole kellejänsä takaisin kasvattanut sitten viime vilkaisun)

Onko siis sittenkään oikein tuomita pelkän rodun perusteella? Onko se tätiratsastajan PV sittenkään sen arvokkaampi? Tiedä häntä, mutta pääasia eikö ole, että hevonen on omistajalleen sopiva? Harrastivat ne sitten lajia kuin lajia.

Tiedän Noan olevan itselleni sopiva. Mistä? Olenko niin guru? En. Tiedän sen siitä, että kaikesta huolimatta en ole sitä tähän päivään mennessä kaikesta huolimatta lahdannut ja siitä, että haluan sen kanssa yrittää. Sitä kouluakin. Haluan oppia ratsastamaan niin, että voin jopa kisata sillä koulua hieman tai sitten pyytää jotakuta muuta kisaamaan. Tiedän Noan sopivuuden myös siitä, että voin tehdä sen kanssa mitä ikinä haluan.

Harmittaako arvostelu tai lyttääminen "koska se on lämminverinen"? Ei. En maksaisi euroakaan monestakaan hevosesta, josta omistajansa mahtailee maksaneensa tonnikaupalla. Jos se ei mene suohon sillä ei mitään tee voisin sanoa. En halua kouluhevosta, joka maastoon mennessä pelkää muurahaistakin. Enkä halua maksaa kolmea tonnia opettamattomasta "saman tasoisesta" PV:stä, jonka sukutaulussa lukee seuraavaa
Laji: Hevonen
Rotu: Tuntematon
Emä: Tuntematon
Isä: Tuntematon

Miksikö en? Olenko niin pilkulleen suvun päälle? En. Mutten arvosta esimerkiksi jalostuksen suvutonta hevosta ellei sillä oikeasti ole sitten näyttöä. En arvosta myöskään näitä "mä astutan mun kilipää tammani (hyppää 100 irtona 40 ratana, ja koulutustaso helppo c) tolla kilipää orilla, koska se on nii komee ja näistä tulee varmasti luonteikas ja näyttävä varsa. Tulee ihan varmasti juu, mutta kukas sen pissipään sitten opettaa? Entä sekö on sitten järki jalostusta, kun tulee taas lisää hevosia X. Ai senkö hinta jo haaveena on 6000€?

Halveeraanko risteytyksiä, viron tuonteja, sekametelisopukoita? En. Ne eivät vain ole minulle sopiva, enkä sellaista halua. Enkä ala maksamaan Tonnia enempää pelkästään sen vuoksi minkä rotuinen se on. Haluan aivolla käyvän hevosen, josta pidän en super tykki ratsua vain hienostelun vuoksi.

Miksi lämppäri ei voisi oppia kolmitahtista laukkaa? Mikä sen määrittelee? Jalostus? En usko, vaikka tokihan se siihen vaikuttaa. Ihmisten ennakkoluulot? Kyllä. Onhan suomenhevosetkin nykyään suosittuja kouluratsuja ja esteratsujakin. Ei nekään yksikään ole ratsusukuinen eikä ratsurotuinen. Ne on suomenhevosia. Tai tupsujalat. Sama homma. Ovat vain vielä komeampia kaupan päälle.

Miksi siis ajatella rodun perusteella? Pitää pyrkiä ajattelemaan hevosen perusteella.Kyllähän moni viron tuontikin näyttää aika paljon lämppäriltä. Ja usein ovat juurikin risteytys isä ja emä tuntematon. Entä jos ovatkin vain paperittomia lämppäreitä? Kuka sen tietää?

Loppujen lopuksi käänsi miten halusi ja ajatteli miten halusi, eikö ne kaikki loppujen lopuksi ole ihan "vain"

HEVOSIA?

Estekisat ja sitkee sissi

Ensimmäisenä. Kukkahattuiset älkää kommentoiko. Tänään oli Noalla raskas päivä. Hyvin hyvin raskas päivä.

Eilinen lenkkihän meni melko kuuhaamiseksi. Kiitos ensilumen. Oli herralla hauskaa heittää ihan ranttaliksi ja sitten painaa loppu lenkki ohjalle, kuin pikku porsas.

Tänään. Aamusta tallille mennessä jo. Pelotti ja ajattelin vain "Se on ristikkoluokka ja ristikkoluokan esteet on minejä." ihan koko matka ja tallillakin. Ne oli hirveitä mörssäri ristikoita! Okei no max 40 cm jos sitäkään, mutta estekammoselle se on paljon. Toki voin myöntää, että estekammoni lieveni isolla harppauksella tänään.

Lämmityksen ensimmäinen este oli kamala ja mun hyppy tyyli oli varmasti vielä kamalampi. Se oletettavasti näytti eniten siltä, että minä hyppäsin isosti ja Noa harppoi esteen yli. Tyylikästä, eikös? Lämmityksestä kuitenkin selvittiin kunnialla ja Noakin käyttäytyi kuin ihmisten hevoset. Lämmityksen jälkeen menin pihalle kävelyttelemään ja maneesiin palasin vasta kun oli vain yksi jäljellä ennen meitä.

Luokan ensimmäinen este. Minä hyperventiloin. Valkoinene ristikko näytti kamalalta ja mieli teki mennä ohitse. Hypättiin kuitenkin. Tiukat mutkat meni ihan hyvin ja esteiden ylityskin parani joka hypyllä. Ravilla päkyteltiin koko luokka läpi. Joskos seuraavalla kerralla laukalla? Mikäli minusta on seuraavaan kertaan. Pumppu parkani oli lujilla jo tänään, mutta keuhkot minulla laajenivat varmasti ja paljon. Viimeinen este ja se oli ohi. En edes tiennyt tuliko puhasta rataa olin vain tyytyväinen, että Noa hyppäsi, ei edes yrittänyt kieltää ja selvisin hengissä ja pyörtymättä. Tuli puhdas rata! Kaikki puhtaan radan tehneet palkittiin, joten "voitettiin" suklainen joulupukki.

Rosa meni Noalla 60cm radan. Noa kielsi kuudennelle esteelle ja Rosa tippui valitettavasti. Kaikesta huolimatta Rosa rohkeasti kuitenkin hyppäsi vielä yhden. Itsehän olisin heittänyt hanskat tiskiin ja sanonut etten hyppää enään eläissäni, ellei ole ihan pakko. Noan kieltoon mennessä muuten Rosalla ja Noalla meni todella hienosti.

Tässä tulee kauhistelu osuus. Kisojen jälkeen nimittäin Noa ehti pari tuntia kuivahtaa karsinassa ja nakattiin karjasatula selkään ja lähdettiin vielä Ladyn perään lenkille. Raskaalle semmoiselle. Nyt on nimittäin ollut niin onnettomat lenkkimaastot ja kenttäkin suljettiin jäätymään tasaiseksi, että Noalla tahtoo turhaa virtaa olla vähän liiankin kanssa. Käytiin puomitiellä ottamassa pätkää ja löyty potkua vielä. Löytyi myöskin valtava mulliloikka, jossa minä kävin hetken maata kiertävällä radalla. Onneksi maan vetovoima palautti minut takaisin satulaan. Vitsikästä vai mitä?

Noa, kun välillä eriskummallinen hevonen tuppaa olemaan, päätti lenkillä, että nyt riitti ratsuilut ja veti priima ravia Ladyn perässä melko hyvää kyytiä. Ihme otus. Laukan sain nostettua pari kertaa, mutta se ei kauaa pysynyt yllä ja lopulta se ei edes noussut. Minä rapakuntoisena ja valmiiksi jo pitkästä päivästä riekaleisena sitten sinnittelin välillä takakaareen tukien kevyessä istunnassa. Teki tiukkaa.

Tallilla Noa sai toisen satsin Progressia, melassia ja laitoin kylmäpussit (meidän tapauksessa tarkoittaa lumella täytettyjä kauppakasseja, jotka köytetty villapintelillä jalkoihin) joka jalkaan, linimentit selkään ja coolerin päälle. Kylmäyksen jälkeen vielä vaihdoin loimen ja laitoin karsinaan mutustelemaan. Lisäksi vielä tukko heinää eteen, ettei tarvi kolistella turhia. Varmasti nälkäkin oli jo kova.

Että semmoine  päivä tänään. Noa oli väsy, minä olen väsy ja Noa sai hellinnät, joten enkö minäkin ole ansainnut saunan illalla? Huomenna sitten taas palautuslenkille Ladyn perään tiuhtiksi, että saa selkä levätä ja Arnika "sauna" selkään, jalkoihin kylmäykset ja kuivuttua hieromista ja venyttelyä. Kyllä se on herkkua olla Noa, vaikka välillä on raskaampiakin päiviä.

Tänään unohdin antaa mandariinit, mutta huomenna Noa on temppu hetkensä ja mandariininsa ansainnut ja kaikki mahdolliset hoidot ja super siistauksen karsinaan. Eilenhän Noa sai "makumöykyn" omppuunsa narskittavaksi ja puuhattavaksi, joten sekin on vielä huomennakin bonuksena, ellei Noa sitä ehdi ensi yönä mutustaa naamariinsa.

Perään vielä kuvia Lohtajalta. Ja super hieno kuva kans. Löytyi googlettamalla ja kuvaajaltakin sain luvat julkaisuun.

Tästä tulee mulle canvastaulu heti, kun suinkin rahaa on tarpeeksi.

Kiitos Nelli Tarkka kuvista!