Nettilöydöksiä

Tarkoitus oli kirjoittaa eilisestä tallipäivästä. Toki kirjoitan siitäkin johonkin väliin, mutta ennen kuin aloin kirjoittaa selasin tuon blogilistan missä on ne muutama harva blogi joiden lukijaksi olen muistanut ilmoittautua. Siinä erityisesti silmään pisti Kaktun ja Futuran blogiin tuo samainen linkki, jossa kerrotti Blogitallista. Ei yhtään huono idea ja kahden nuoren tytön tekemä. Pitähän se tutkia heidän blogit tietenkin myös. Voittokotiin ja Bon Bon on heidän bloginsa ja jestas että ovat keränneet lukijoita. Joskus mietin, että mitä teen että saan blogilleni noin paljon lukijoita? No kirjoitan kiinnostavaa blogia tietenkin. Herää vain kysymys, että mikä tarkalleen ottaen minussa voisi olla kiinnostavaa? Tekisinkö tietoblogin? Varusteblogin? Ihan vain meidän epätoivoisesta treenauksesta kertovan blogin? Mielipide blogin? Huumoriblogin? Kunnes menin solmuun. Miten ja miksi kirjoittaa vain yhdestä aihealueesta? Siispä pidän blogini edelleen vanhalla mallilla. Kirjoitan mitä mieleen juolahtaa silloin kun siltä tuntuu ja toivon, että tätä joskus joku eksyy vilkuilemaan.

Tekstien sekavuudesta olen saanut paljon noottia ja kuvien puuttumisesta. Kummallekaan asialle en taida enään voida mitään. Ajatukset kun kulkee sekavia teitä ja ikinä en ketään saa itseäni kuvaamaan enkä itseasiassa oikein tykkää kuvattavana ollakaan niin jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. En tiedä mikä aina välillä vetää rustaamaan ajatuksia ylös julkiseksi netin ihmeelliseen maailmaan, mutta jostain syystä silti on vaan kiva saada ääntään kuuluviin. Ei ehkä niinkään se että lukeeko sitä kukaan vaan enempikin se että saa kirjoittaa. Jostain syystä kuitenkin olen hirveä keräämään itselleni pakkomieltymiä kaikenlaisiin asioihin. Kuten esimerkiksi lukijamääriin. Ratsastuksessahan kaikkia pakkomieltymiä ja ihmetapoja on aivan liikaa ja se hidastaa ihan järkyttävästi kehitystä. Toki eipä sitä kehitystä tällä hetkellä ole juuri muutenkaan, kun meni pitkä aika etten ratsastanut oikeastaan ollenkaan ja nyt on lähinnä rällistelty maastossa.

Toki olen intoutunut shoppailemaan mm. ratsastuskirjoja. Haaviin on tarttunut Pennejä taivaalta ja muita istuntaharjoituksia, Kyra ja ratsastuksen taito ja Kyran kirjan mukana sain kaupanpäälle jonkun Ensyklopedia: Ratsastus. Kesällä ostin Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjan. Arvatkaapa olenko yhdestäkään noista lukenut vielä sivuakaan? No en. Itseasiassa en ole tainnut juuri edes kantta raottaa. Miksikö sitten ostin kyseiset kirjat? No koska olen ne jo pitkään halunnut lukea ja omistaakin ja ne hyvään hintaan löysin. Nyt vaan lukuinto on kadonnut johonkin hornantuuttiin ja muutenkin lukemiselle hyvän ajan käytän mm. tätä matolaatikkoa tuijottaessa. Luen blogeja ja selailen facebookin heppatavara kirppiksiä.

 Tuossa jo joku aika sitten mielenkiinnon herätti Micklem Multibridle nimiset suitset. Olen tiennyt kyseiset suitset jo kauan aikaa ja ymmärtänyt niiden idean aika pitkästi väärin. Googlailin kuitenkin mielenkiinnosta lisää ja ehkä helpposelkoisimman suomenkielisen tekstin ko. suitsista lui A Little Bit of Bittles Life blogista. Nehän piti sitten saada ja nekin käytettynä "edullisesti" löysin ja eilen hain oman joulupakettini postista. Huomenna pääsenkin testiratsastamaan niitä ja isoin ongelma lienee se mitä ominaisuutta testaan ensimmäisenä. En nyt ala avaamaan sen tarkemmin micklemeistä vaan kirjoitan (ihan varmaan juu ;) joskus....) niistä tarkemman oman tekstinsä sitten joskus.

Eilisestä päivästä mainittakoon sen verran, että kävin Noalla kaksi kevyttä hölkkä-käyntilenkkiä ensin Ladyn ja sitten Fanin "perähevosena". Perähevosella en nyt tarkoita että Noa olisi ollut tiuhtina vaan ratsastin sillä molemmat reissut. Toisella lenkillä tein huvikseen takaisin tullessa asetuksia ja taivutuksia vaikka yleensä en juuri mitään koulujuttuja maastossa kihnuta. Maasto on pidetty molemmille hauskana paikkana jossa unohdetaan aivot ja tavoitteet matkasta. Asetukset ja taivutukset meni kuitenkin ihmeenkin hyvin johtuen ehkä siitä että ratsastin ne suorastaan yllättävän hyvin ja syttyröidyin suorastaan yllättävän vähän siellä satulassa. Taisi olla siinä taas se pieni innon ja toivon pilkahdus? Olisiko kohta asiaa ihan kunnolla kentällekin? Voisiko ensi kesäksi haaveilla muka kisoistakin?

Lisäksi eilen piti liikuttaa Eepi vaan kun aloin Eepille laittamaan tippunutta kenkää takaisin sai liikutukset unohtaa samontein. Kaviosta oli lähtenyt sisälaijalta hillitön palanen irti ja totesin, etten ala edes yrittämään kenkää kiinni siihen. Eepi sai kuitenkin kunnon harjauksen ja tumppasin sen takaisin tarhaan palloilemaan vielä loppu päiväksi. Pitää toivoa, että Eepi saa kengän tänään jalkaansa ja jos huomenna tulisi sitä lunta niin voisi haaveilla loppuviikolle ehkä jonkinmoista lenkkiäkin. Säätietoja ei edes huvita katsoa, kun alkaa ärsyttää kuitenkin. Tai sitten sinkoilen intona, kun on luvattu lunta ja kun sitä sataa olen onnesta soikea ja kun se sulaa niin veekäyrä kohoaa taas uskomattomiin lukemiin. Siispä taidan ottaa kupillisen teetä ja alkaa suunnittelemaan itseäni ostamaan viimeisiä joululahjoja.

Ei häävi Eepiäisen kavio.

Eepin mielestä se ei ollu millään tavalla sen syy.

Tässä vielä aikasempaa kuvamateriaalia todistuksena, kun ihmisestä on tullut laiska. En enään jalkalenkkiä kehtaa ommella vaan solmin sen loimeen kiinni. Nerokkaalla taktiikalla kuiten, vai mitä?

HC tallipäivä

HC:llä en tarkoita Horse Comfortia niin moni äkkiä ajattelisi vaan hardcorea. Noan kanssa käyty lenkki oli vielä pääosin ihan perus rällittelyä vailla huolta huomisesta. Toki pitkästä aikaa persauksen alle valittu karjasatula olikin alkuun hieman oudoksuttava kapistus. Eikä niin ihmekään, kun enhän minä sillä pariin vuoteen varmaan ratsastanut olekaan. Noh.. Eihän se pitkälle tarvinnut mennä, kun alkoi muistua mieleen ja sujua. On se vaan ihana penkki istua ei voi muuta sanoa. Lisäksi "tuunasin" karjista hieman ja asensin mahavyöhön jostain minulle kulkeutuneen pehmosutkulan. Tarkennukseksi voin yrittää muistaa kuvata tuon sutkulan joku päivä. Olipa muuten yllättävän työläs keksintö virittää siihen vyöhön. Ja sekin ihan vain sen vuoksi, että Noalla ois mukavampaa. Mikä mammanmussukka?

Noan kanssa tehdyssä lenkissä ei sinällään ole mitään isompaa raportoitavaa, mutta sen sijaa seuraavassa lenkissä on. Tallille kun päästiin laittelin Noan pikavauhtia pois ja samaan aikaan virittelin eestinponinpallukka Eepiä tulille. Karjis Eepillekin selkään ja tarkoituksena lähteä vähän reippaamalle reissulle nostattamaan kummankin kuntoa. Noan sain laitettua loppuun ja Eepin varusteltua valmiiksi ja eikun selkään ja menoksi. Vaikka Eepi tallilta ja yhteisiltä kisaretkiltä tuttu otus onkin en eläissään ole sillä metriäkään ratsastanut. Siksipä alkumatkasta hieman jännittikin, että minkäslainen otus on kyseessä.

Eepin askeleet oli kivat, mutta ikuisuuden Noan kans maastoja tampanneena todella oudot. En helpolla päässyt minäkään. Jarrut löyty ja toimi eikä muutenkaan ollut ongelmia muuta kuin että mulla ihan toivottoman huono kunto. Onneksi en kuitenkaan ollut ainoa hikinen nimittäin oli se Eepikin korvanpäistä aina takasten ruununrajaan asti hiessä ihan kokonaan. Takasia lumella kylmäillessä ja melassit hörppiessä kastui jo ensimmäinen fleece ihan litskaksi joten ennen karsinaan laittoa laitoin eepille kaulalle Noan viltin ja vaihdoin kuivan loimen niin sai mennä karsinaan heiniä mussuttamaan. Kovin oli tyytyväisen ja rennon olonen otus. Jospa sitä ensi viikolla kelit ois hyvät ja päästäis uusimaan tämän päiväinen lenkki.

Minähän kärsin rapakuntoni takia tämän päiväiset lenkit nahoissani vasta huomenna. Siispä jos joku näkee minun kävelevän kuin ankka se ei johdu siitä että olisin sontinut housuuni vaan siitä että jalat ja joka paikka muutenkin on yksinkertaisesti niin tohjona. Mutta talven jälkeen sekä minä että Noa ja myöskin Eepi ollaan kaikki niin rantakunnossa ettei mitään rotia. ;) Tai niin ainakin voi toivoa.

Kuvia ei taaskaan ole ja jos vanhat merkit paikkaansa pitää ei lupauksesta huolimatta myöskään tule nii ei voi minkään. :)

Nenättääkö?

Jo muutama vuotta päässä on hautonut pieni haave Nenäpäivä-showta telkkarista katsellessa. Kuinka hienoa olisi pitää Nenäpäivä-kisat? Esimerkiksi kisojen osallistumismaksuista menisi 1-2 euroa per maksettu maksu Nenäpäivä-pottiin ja lisäksi jokaisella ratsukolla pitää olla Nenäpäivä nenä/neniä jossain. Siis ei välttämättä suoranaisesti nenänä vaan esimerkiksi hevosella hännässä, otsassa, suitsissa, rintaremmissä tai vastaavaa. Ratsastajallekin nenän/neniä voisi asetella hassusti kelle mihinkin. Samalla myös neniä ostamalla tehtäisiin hyvää.

Esimerkiksi estekisat, perus luokat, nenäpakko, perus ruusukepalkinnot ja vaikkapa vielä että joka luokan parhaiten nenätty voittaa pikku bonuspalkinnon. Ilmoitusta Ylen Nenäpäivä-showhun että tämä talli ja tämä seura järjestää tämmöistä. Olisiko hienoa saada seuralle/tallille samalla mainosta ihan telkkariin asti? Onhan tämä hieman lapsellinen haave taikka idea, mutta jostain syystä joka vuosi nenäpäivä-showta katsoessa tai oikeastaan jo mainokset nähdessä tulee mieleen, että vois olla ihan hauskakin kisaidea.

Vai olisiko?

Sekalaista soperrusta

Nyt tuli vaan semmonen  kutina, että voisin blogata. Kaikkea turhaa hömppää ja ilman kuvia tietenkin, mutta jotain kuiten höpistä. Hiljasta on pijelly enkä tiedä miksi. Laiskuus? Vaikka ei voi sanoa etteikö olisi ollut yritystä vaan jos tekstiä saa aikaan kaksi lausetta niin ei sitä oikein vielä viitsis julkaista varsinkaan ilman niitä kuviakaan.

Noahan on nyt pitkän aikaa saanut olla pannatta, kun hieronnassa huomattiin, että se panta jumittaa sen niskaa ja se onki toiminu ihan vallan hyvin. Sen lisäksi se on jo hokkakengässä ja kengittämässä kävi normaalista poiketen Jukka Meller. Muita ihmeitä ei ole tapahtunut paitsi että se on lihava ja kunnoton ja satulat on liika leveitä taas. Liekkö puottanu kaikki lihansa sieltä sään pielestä taas.. Lahjattomat, lihavat ja kunnottomat reenaa. Niinhän se on.. Kelit toki reenailuun ei ole mitkään parhaat, mutta pitänee yrittää.

Eilen Satu kävi ratsuttamassa Noan ja normaalista poiketen (mää toistan itteeni noinki hienolla sana parilla minkä keksin) vasen laukka tällä kertaa rullas, mutta oikea ei. Outoa. Lisäksi ympyrällä se että asettuu ulos ja vain ravaa oli ihan liikaa vaadittu. Pääasiassa ihan ok kuitenkin ja vaikka kentällä ei ihan mahottomia voinut tehä Satu sai tehtyä ihan ok treenit ympyrällä Noan kans. Jospa kelit pysyy suopeina ja saatais uutta putkeen heti ensi viikolla niin päästäis taas reenaamisen makuun kun koko kesä on mennyt ihan penkin alle. Näkisittepä (ketkä näkis ku ei kai tätä kukkaan maha lukia?) kesän kisojen pöytäkirjat. Pakko kai ne on nekin julkaista vaikka hävettää jo valmiiksi.

Tänään ideana oli, että josko heittäisin Noalle karjasatulan kyytiin ja lähettäis kattomaan polkuja sun muita että voisko niissä tehdä jotain, kun yön aikana oli tullun hintsu luntakin. toki Noa on taas vallan ratkiriemukkaalla tuulella lumesta intoillessaan, mutta toisaalta eipähän tarvi ratsastaa laiskaa hevosta ainakaan. Karjiksen ajattelin laittaa ihan siksi, että ekaksiki haluan ratsastaa sillä pitkästä aikaa ja lisäksi kerran molemmat satulat on taas tipahtanut edestä liika alas niin sais vähän erilain sen paineen sinne selkään. Ja eihän sitä tiedä jos se 15 kilon penkki toimis siellä vähän reenivastuksenakin niin sais lenkkiin vähän lisää vielä työtä, kun pohjat ei oo ihan priimaa reenaukseen.

Mutta niinku sanoin niin höpinää. Eikä edes ole niitä kuvia. Yritän saada aikaseksi julkaistua vanhat ja otettua uusia. Ehkä joskus vielä...

Tossuja ja kotivaimoilua.

Tämä on enempikin, kun lupasin kaverille rustata tossuista ohjeet, mutta ajattelin ne kirjoittaa sitten tänne. Töiden takia parina viime kuukautena talleilut on jääneet vähälle ja samalla myös blogin kirjoittaminenkin. Toki se taisi jäähä vähälle jo aika hyvissä ajoin ennen kuin talleilu. Siispä vaihdetaan välillä vähän aihetta toisaalle. Minussakin kun piilee joitain pieniä kotivaimon ja sanoisinko kotihiiren oireitakin. Ensinnäkin täytynee näyttää kuinka "hyvä vaimo" joskus voin ollakaan.

Valmis suorastaan täydellisen hyvin onnistunut mustikkapiirakka nams nams!

Joskus joissain asioissa käy kuitenkin sitten näin.

Jälkimmäisestä kuvasta täytynee selitellä sen verran, että pyykkään Noan "rytkyjä" kotona. Kerään niitä aina koneellisen tai kaksi ja pyykkään ensin vaatteet pois ja sitten Noan systeemit. Noan kamojen pyykkäyksen jälkeen pesen aina koneen tyhjänä ja laitan monesti sekaan hilkun pesuainettakin että puhistuu varmasti kunnolla. Noh.. Empäs sitten muistanut, että uusi pyykinpesujauhe oli hieman tiiviimpää ja laitoin sitä saman verran kuin aikaisempaakin. Vastassa oli sitten tällainen näky kun koneen luukun aukasin ja totesin, että no sehän meni taas hienosti.

Mutta! Nyt itse asiaan eli tossuihin joita välillä tulee kudottua sarjatyönä. Nämä tossut tein kaverin muksulle ja samalla mallikappaleina että sain otettua kuvia tossujen valmistuksesta ohjeeseen. Näille voi olla joku oikea nimikin en tiedä, mutta eiköhän se pelkkä tossukin käy?

Ensin luodaan tietenkin silmukat. Tähän tossuun tein niitä 20kpl. Ylijäämä "häntää" pitää jättää reilusti. Sitä tarvitaan myöhemmin.

Sitten kudotaan normaalisti oikeaa ees takaisin niin kuin kaulahuivia tekisi. Tähän tossuun tuli 22 kerrosta. Unohdin ottaa kuvan aikonaan niin tässä näkyy se jo renkaaksi yhdistettynä.

Tarkempi kuva "rengastamisesta".

Kuten tuosta huomaa siirrän ekan puikon kaksi ensimmäistä silmukkaa viimeiselle puikolle. Joka puikolla on siis samat viisi silmukkaa, mutta teen näin, koska minullatuosta liitoskohdasta tulee muuten semmoinen ruma ja löysä.

Vielä kuva samasta kohtaa.

Tossun kärkeä kudotaan kuin lapasta ja kavennetaan ja päätellään kuin lapanen. Tässä sileää on kudottu 12 kerrosta, jonka jälkeen aloitin kaventamisen.

Tässä näkyy mihin sitä häntää tarvitaan. Vasen siis päättelemättä ja "ompelematta" ja oikea on valmis.

Kärjestä lanka päätellään ihan normaalisti niin kuin esimerkiksi siinä lapasessa. Kantapäällä olevaa "häntää" käytetään puolestaan siihen että reunat (josta koko höskä on aloitettu) ommellaan yhteen ja näin saadaan aikaiseksi maailman helpon kantapää. Tässä kannattaa tossu kääntää nurin päin ja ommella oikeat puolet vastakkain yhteen niin saa paljon siistimmän lopputuloksen.

Tässä näet valmiin tossun mittasuhdetta minkä kokoinen tuolla 20 aloitussilmukalla tulee. Omaan tossuuni käytän 36 tai 40 silmukkaa alussa.

Vielä kuva valmiista tossusta, josta puuttuu enään vaan pikkuruinen jalka.

Loppuun vielä pieni varoituksen sana. Tehkää ensin mallitossu vähän isommassa koossa. Eka tossu minkä tein ei todellakaan näyttänyt tuolta vaan se oli mittasuhteiltaan aivan ihmeellinen, käsiala oli todella epätasaista ja sekavaa ja päättely ja ompelu aivan hirveää. Niin kuin aikaisemminkin sanoin. aina ei vaan kaikki mene ihan  putkeen.

Ainiin.. Pieni jälkilisäys vielä. Yhdellä lankakerällä oon tehnyt jo yhden n. 38 koon, yhdet n. 35 koon, nuo pikkuruiset ja ysien tossujen nokat eli varsinkin pikku tossuihin ei hirveästi mene lankaa. Jämä kerillä on hyvä tehdä varsinkin se ensimmäinen mallitossu.

Treeniä, treeniä ja vielä lisää treeniä

Pieni huomautus alkuun. Kirjoitin tekstit kynällä paperille etäpeleissä (kyllä vain töissä ollessa) jo lauantaina, mutten ole vielä jaksanut aikaisemmin rustailla niitä tänne ylös niin laitampa nyt sitten. Kyseessä siis viime viikkosia treenejä ellei joku tajunnut.

Tiistaina oli taas älyttömän lämmin päivä ja "rokotusloman" jälkeen ajattelin, että lähdetään maastoon tekemään jotain hauskanhölttänää ilman isompia paineita.. Saati aivoja.

Ensin kahlattiin välitien reunassa vedessä ja sen jälkeen mentiin vielä ison montun rantaan kahlaamaan. Tarkoitus oli alunperin vaan ravailla ja ehkä vähän laukkailla. Keksin kuitenkin lennosta idean, että treenataampa pitkästä aikaa laukalla veteen menoa ja vieläpä niin että onnistuttaisiin menemään sujuvasti laukalla veteen, laukkaamaan vedessä kaareva tie ja tultais laukalla vedestä poiskin. Ensimmäinen kaari jo onnistui älyttömän hyvin ja Noakin innostui hommasta niin hiiteen, että siinä sitten muutamia kertoja veivailtiin eessun taassun ja osa kaarista meni niin että suunta, tie ja tasapaino oli ihan ok, mutta vauhti meinas vähän karkailla käsistä. Viimeinen kerta mentiin laukalla veteen, jatkettiin laukalla suoraan ja noustiin toisesta kohdasta rantaan ja jatkettiin rauhallista laukkaa, ravia ja hösökäyntiä takas välitielle. Loppu matka käveltiin ihan tietä pitkin kotiin, koska mulla oli kaikki kamppeet (paitsi kypärän sisäpuoli) ihan likomärät ja vaihtovaatteita ei tietenkään ollut mukana. Siitä huolimatta hyvä reissu ja oli hauskaa! Ja muuten nuo uudet (taas) Hööksin ratsarit kuivuu yllättävän nopeaa jalassakin.

****************************************************************

Ai miksikö tuossa on tähtejä? No siksi, koska tähän perään ladotaan vielä perjantaillisesta Satun tunnista, joka kunnialla "kärsittiin" Paulan kanssa läpi ja jopa onnistuttiin ihmeen hyvin ratsastamaankin. Toki kärsi ne myös Eepi ja Noakin, mutta tuskin läheskään niin pahasti kuin me.

Miksi se tunti sitten niin rääkkiä mukamas oli? Noh.. Siksi, koska ensin tehtiin käyntiväistöjä, jonka jälkeen tehtiin raviväistöjä. Sitten, kun minä menin avaamaan suuni ja vinkumaan tuskissani niin oikeaan kierrokseen raviväistön perään tuli vielä suoristus ja voltti oikealle harjotusravissa ja taivutuksineen päivineen. Voin kertoa, etten todellakaan omista mitään automaattihevosta, eikä tuskaisesta äänestä päätellen Paulakaan.

Väistöt ja voltit oikeaan meni suorastaan yllättävän hyvin, vaikka ensin menty vasen kierros silkkaa tuskaa olikin. Väistöjen päälle tehtiin vielä pieniä loivia vastalaukkakaaren poikasia ja niistä osa meni tosi hyvin, kun taas osa oli ihan hirveää räpellystä niin Noalla kuin minullakin.. Varsinkin minulla. Yhden kerran Noa otti myös jotku ihme ritolat (tallilta pois päin), jonka syy ei yhtään selvinnyt että miksi. Ehdin juuri ähisemään, että "tää leviää ku jokisen evväät" ja sitte lähettiin. Liekkö reklamaatio Noalta, että turpa kii ja ratsasta?

Tunnin päälle käytiin vielä kahlaamassa (lue: Lääräämässä. Noa etusilla ja Eepi turvalla.) ja käppäiltiin välitien kautta kotiin. Montulle kuulu muuten hyvinki selvästi Jääli CityRockin biisit. Noa vetäs vielä iltaruuat sisällä ja meni yöksi ulos. Hyvä tunti alkumasiksesta huolimatta (ennen tuntia ei ois huvittanut oikein mikään) ja muutenkin loppuunsa vallan hyvä päivä.

Koikkaloikkanen

Eilen oli seuraestekisat naapurissa Jäälintallilla. Keli oli mitä mainioin ja oikein kivat kisat olivat järjestäneet. Minä ratsastin Noalla ristikon ja tuloksena meille tuli puhdasrata ja ruusuke. Vissiin häätynee alkaa enempikin harjoittelemaan tuota hyppyhommaa nyt, kun ristikko tuntui jo pieneltä ja jopa ehkä nössöltäkin. Josko pikku hiljaa voisin yritellä jotain isompaakin enempiki kisailemaan ainakin silloin tällöin edes.

Teresa meni Noalla 60cm luokassa ja olivat kolmansia ja saivat ruusukkeen ja pikku pokaalin. Minäkin pääsin siihenkin palkintojen jakoon tolpaksi tolpan paikalle, kun Noalla meinasi olla pikku kuuhat päällä taas.

Pidän päivityksen lyhyenä ja ytimekkäänä kerrankin ja tässä jopa lisäksi vielä vähän kuviakin. Heppakuviakin mahdollisesti tulee mikäli semmoisia jostain saan.

Tässä kuva meidän huikean haastavasta ristikkoluokan radasta. Olisi näköjään pitänyt hieman rajailla kuvasta alhaalta ylimääräisiä pois tai vaan osata ottaa kuva oikein.

Meidän ristikkoluokan ruusuke. Kohta pitää hankkia jo ruusukenaru tai vastaava mihin ripustella.

Noan ja Teresan palkinnot oli hulppeammat, kun kisaavat ihan "oikeita" luokkia. Ehkä minäkin vielä joku kaunis päivä. Toivottavasti pienellä menestykselläkin.