Asiaa pskasta

Tämä teksti tulee olemaan täynnä sitä itteään... kaunistelematta ja rumastikkin sanoen siis paskaa. En keksi maailmassa mitään muuta yhtä yleistä harrastusta jossa sonta olisi yhtä läsnä kuin hevosurheilussa. Sitä se minäkin olen viimeiset muutama päivää ajatellut aika tiuhaan Noan mahan ja kaikkien oireiden lisäksi. Psylliumista oli/sain jostain ohjeen että pitää syöttää vähintään kolme päivää ennenkuin kannattaa alkaa sontaa lilluttemaan yhtään missään. Hierojamme Heli linkitti minulle tämän ja selittikin ohjeet miten tehdä hanskatesti sonnalle. Suuruuden hulluna ihmisenä kutenkin lillutin eilettäin sitä sontaa hanskan sijaan sankossa ja hiekkaahan sieltä löytyi. Ei paljoa mutta löytyipä kuitenkin. Aloitin Psyllium-kuurin kolmella mitalla ja eilin lisäsin annoksen neljään mittaan. Sunnuntaina on luvalla lisää lilluttelu ja lisään Psyllium annoksen viiteen mittaan.

Eilen Hirnakan Lissu kävi mallaamassa meidän koulusatulaa, kun siitä oli toppaukset lässähtäneet ja otti sen mukaansa topattavaksi. Siinä satulaa sovittaessa kun mahavyötä vedettiin kiinni Noa pullisti itsensä ihan palloksi ja selkeästi se vyön kiriminen kävi kipeää. Olin aikonut juoksuttaa sivuohjien kanssa, mutta muutin suunnitelmaa ja jätin sivuohjat pois ja juoksutin pelkillä micklemeillä. Meno oli taas sen mukaista, kun herralla oli hieman hauskaa itsensä kanssa. Laukka nousi sisäetujalka ojossa loikaten ja parit ritolatkin piti ottaa. Sekaan mahtui myös pari piiiiitkää pierua. Lähinnä hieman ihmetytti se sonnan puuttuminen. Noa paskoo kentälle AINA. Ollaan siellä sitten vähän vähemmän tai vähän enemmän niin paskoo irtoo, mutta tällä kertaa ei irronnut kuin hajut. Outoa. Kaiken muun hyvän lisäksi tein eilen kuningaskeksinnön. Kaikkihan tietää kuinka perästä heinäverkkoa on täyttää yksin varsinkin kun alkuun sitä myttyä ei meinaa saada millään sinne verkon pohjalle. Tajusin VASTA EILEN (toim.huom. olen täyttänyt noalle heinäverkkoa jo 12 vuotta ja ylipäätään aika paljon pitempäänkin), että kun laittaa sen verkon saaviin niinkuin uuden roskapussin laittaisi roskikseen, ne heinämytyt voi vaan tiputella sinne verkon pohjalle! Neronleimaus! Pikkasella viiveellä, mutta haitanneeko tuo? Ja minähän siis pyöritän verkkoon heinästä useamman semmoisen pallon, että se olisi muka hieman hankalampaa sieltä saada ulos. Tuskin Noalla mitään vaikutusta.

Tänään olikin sitten iisipäivä, kun kävin vaan koululla kampaamossa aamulla ja pääsin syönnin päälle aikonaan tallille. Harvinaista herkkua nykyään. Tekaisin tallihommelit (ripeästi "vain" kahdessa tunnissa) ja tarkoitus oli juoksuttaa vaan innostuin lähtemään Sannan ja Dianan mukaan reilun tunnin käppäilyreissulle. Sanna ajoi edellä ja minä ratsin perässä. Molemmat oltiin aika jäässä kun päästiin takaisin tallille ja todeta voi, että talvi on tosiaankin tulossa. Tulis vielä pikku pakkanen ja hulluna lunta niin ois kelit kohillaan. Tälle päivälle ei paskassa eikä Noassa juuri suurta muutosta paitsi että noan sonta painaa tällä hetkellä karsinaa siivotessa ihan järkyttävän paljon. Lisäksi huomasin että karvassa saattaa olla tapahtumassa pienen pientä muutosta parempaan päin. Noa on edelleen impannut itsensä pinkeäksi palloksi ja mieli tekisi laittaa panta sille vaankun haluaisin seurata miten psyllium-kuuri vaikuttaa imppaamiseen, kun nyt ainakin olen nähnyt jo muutamia pätkiä Noan olevan imppaamatta ja ihan rauhassa tarhassa. Lisäksi voisin huomenna käydä sutimassa Noan vakio imppauspaikan jollakin öklöllä ja katsoa hillitseekö se himoja. Muuten antaisin sen impata vaan, mutta kun se näyttäisi saavan sen ilman mahaan asti (tai ainakin se on ihan järkyttävä pallo) niin pakko tehdä asialle jotain.

Äimäraution ravit

Vali sitä, vali tätä, vali tuota... Olen ollut jo yli 11 vuotta Äimäraution raviradalla töissä ja myönnän olen valittanut itsekin, mutta siitä huolimatta käyn siellä edelleen töissä ja käyn jatkossakin. Pääasiassa olen tyytyväinen Äimään ylipäätään ja tykkään olla siellä. Toki remppaahan saisi tehdä ja paljon vaan se kun ei ole ihan ilmaista touhua noin isossa pytingissä. Sitä paitsi loppuunsa kaikki toimii. Rata on hyvä ja pidetään kunnossakin ihan kiitettävästi. Tästäkin moni valittaa vaan jos radalle laitettaisiin käyttömaksu jolla katettaisiin kunnostuskuluja niin sitten sitä vasta valitettaisiinkin. Hiittaajillekin on pesupaikkoja hyvin ja lämmintä vettä riittää. Tämä todennäköisesti äkkiä tuleekin kaikista kommentoiduin tekstini ikinä. Pelkästään aiheen vuoksi. Moni varmasti sanoo että olen naimisissa radan kanssa ja mitä kaikkea.. Ei suinkaan.. Olen vain töissä siellä.

Pääasiassa olen töissä raveissa ja lisäksi pyöritän etäpelikahviota, joka on auki joka lauantai Toto76-ravien ajan. Painosanalla JOKA lauantai. Oulussa kun on totuttu siihen, että juuri mikään etäpelipaikka ei pysy pystyssä. Äimärautiolla se on ja pysyy. Asiakkaita toki saisi olla enemmänkin ja kehotusehdotuksiakin olisi kiva kuulla. Toki itse en siellä ole joka lauantai, koska tarkoitus olisi joskus kilpaillakin ja niin edelleen. Apuna minulla on Iida ja Alina ja vuositasolla voisin sanoa että rehellisesti sanoen minä olen siellä varmaan vähiten töissä. Minun vastuuseeni kuuluu kuitenkin tietää että kuka siellä minäkin lauantaina on ja huolehtia että joka lauantai siellä joku on paistamassa pullat ja makkara ja keittämässä kahvit. Hassuinta on että palkkaa en saa sen enempää kuin muutkaan enkä ole pyytänytkään. Toisaalta en minä sitä ihan täysin rahan takia teekään. Pidän niistä vakiopapoista. Miksi en pitäisi. Olen jutellut heidän kanssaan jo yli 11 vuotta.

Miksi sitten puhun Äimärautiosta niin kauniisti ja runollisesti ja hyvällä tuurilla kerään itselleni kunnon kommentti saaliin ja lukija määrän blogilleni, missä ei kyllä mitään järin viisasta ikinä julkaista? Ajatus lähti eilisillan raveista. Eilen iltaraveissa oli naisten ilta. Jättimenestys suorastaan ja väkeäoli hurjasti. En valitettavasti kuullut kuulutuksista että paljonko, mutta kyllä sen ihan katsomalla huomasi, että väkeä riitti. Paikalla oli Toni Nieminen höpöttämässä mikkiin (en kuullut sanaakaan niin en voi tarkemmin sanoa mistä oli puhe) ja oli esittelypöytiä laidasta laitaan ja arvontoja (mm. Oulun Korun 1000 euron arvoinen koru ja jos oikein muistan niin risteily arvottiin myös) ja lisäksi oli vielä muotinäytöskin. Naiset pääsivät tottakai maksutta raveihin. Ravintola oli melkoisen täysi ja sen huomasi pelimyynnistäkin. Katsomossa oli tungosta ja tunnelmaa ja kaikki näyttivät viihtyvän. Vaikka töistä töihin meno alkoi illalla jo väsyttää, viihtyi siellä silti. Teemaravit näytti toimivan kuin tauti. Hatun nosto "pomoille" ja täytynee sanoa loppuun vielä että...

Hyvä juttu! Näitä lisää!

Huoleton on hevoseton.

Olen kuullut tuon lauseen usein ja se todellakin on totta. Äkkiä voisi luulla että olen luopunut noasta. Ei suinkaan, mutta taas vastustaa. Teksti tulee olemaan sekava kuten aina, mutta yrittäkää pysyä kyydissä.

Koko homma tuli ilmi taas kerrasta, mutta tarkemmin ajateltua oireet on ollut jo tulossa tuonnempana. Perjantaina meillä oli Pulliaisen valmennus ja alku meni oikein hyvin. Noa oli rento, muttei lötkö ja verkkasi kivasti. Tosin pohkeille reagointi oli hidasta ja olematonta niinkuin on ollut jo pitemmän aikaa. Lopulta tuli meidän vuoro ja aloitettiin harjoitus. Ihan alkuun vaikutti kivalta kunnes Noa väänsi jo varmaan kolmannen sonnan sille ratsastuskerralle. Ihan normaali äkkistoppi-sonta-liikkeelle kuten aina.. Seuraava ei sitten ollutkaan enään ihan normaali, kun se stoppasi ilman mitään syytä. Samaa on tapahtunut aikasemminkin. Sitten se stoppasi uudestaan ja uudestaan. Aina välissä alkoi taas liikkua kivasti kunnes junttasi paikolleen. Ei sontaa ei pierua ei mitään. Yhtäkkiä Noa stoppasi ja äkersi itsensä ihan ihme pinnistys asentoon ja kyljet meni ihan kivikoviksi, eikä se reagoinut pohkeeseen, raipan napsutukseen ohjan ravistukseen eikä yhtään mihinkään. Sitä kesti hetki, jonka jälkeen noa taas liikkui pätkiä ihan kivasti ja välillä stoppaili ja puhalsi reilusti enemmän kuin normaalisti vastaavassa liikutuksessa. Jonkin aikaa käveltiin ja ravailtiin kunnes noa alkoi rentoutua ja olle selkeästi tyytyväisemmän oloinen.

Seuraavaksihan sitten heräsi kysymys, että mikäs se tämä tämmönen homma on. Noh.. siinä kun Mintun kanssa juteltiin alkoi taas palaset loksahdella kohilleen ja otsikon lauseen voisi muuttaa hevosen sanomaksi "huoleton on omistajaton". Mitä enemmän mietti sitä enemmän tajusi. Noa on aikaisemminkin tehnyt samaa stoppailua johon ei ole ollut mitään järkevää syytä eikä ole tullut kakkaa eikä mitään. Luulin sen johtuvan siitä kun edellisreeneissä havaittiin koulusatulan toppausten lusahtaneen ja satulan painavan rankaan (kyllä vain tämä pahenee tästä mitä pitemmälle päästään. Vuoden surkein omistaja-titteli tulee minulle, se on varma) ja kun koulusatulan laitin "jäähylle" ja lampaankarvan estepenkin alle oli noa heti parempi. Lisäksi Noan karva on jo jonkin aikaa ollut vähän ihmeellinen ja huono ja sitä olen miettinyt että onko jokin puutostila. Lisäksi jo jokin aika sitten Noan imppaaminen on alkanut lisääntymään ja reilusti ja luulin sen johtuneen vain siitä kun se joutui kesällä olemaan sairastarhassa kavion takia ja muutenkin se on ollut välillä turhan kevyellä liikutuksella. Eeeikä siinäkään vielä kaikki vaan sen lisäksi vaikka Noa syö aika reilustikin tuntuu että se ei liho siltikään ja on ollut välillä vähän vetämätön ja herkkä puhaltamaan jo pitemmän aikaa. Niin miten se olikaan sen Vuoden surkein omistaja-tittelin kanssa?

Oireista päätellen vaihtoehtoja on kolme. Siis niitä normaaleimpia syitä oireille.
1. hiekkaa mahassa.
2. mahahaava.
3. kasvain mahassa.
Yleisimmät ratkaisut ko. oireille taas on:
1. hiekan poisto psylliumkuurilla tai leikkaamalla.
2. ruokavalionmuutos ja alkuun masun hoitokuuri.
3. leikkaus tai lopetus.



Näistä kolmesta kannattaa lähteä yksitellen eliminoimaan mikä voisi olla oireiden aiheuttaja. Totesin, että helpoin on aloittaa psylliumkuuri ja seurata tuleeko sonnan mukana hiekkaa ulos ja jos tulee niin kuinka paljon. Noahan ei ole ikinä syönyt psylliumkuuria eikä mahaa ole tutkittu hiekan varalta, vaikka se on aina syönyt heinänsä maasta ja tonkinut muutenkin kaikkea köhnää maasta naamariinsa. Purkin kyljessä oli ohje, että 2 mittaa kerran päivässä kun annetaan mahan kunnon ylläpitoon ja 6 mittaa kerran päivässä jos tehdään ns. "tyhjennyskuuri". Aloitin kuurin lauantaina ja päätin aloittaa antamalla 3 mittaa kerran päivässä, koska en ole sitä ennen syöttänyt niin näen miten Noan masu siihen reagoi. Yli huomenna olisi tarkoitus lillutella ja tonkia sontaa että tuleeko sitä hiekkaa ja mahdollisesti nostaa määrää 4 tai 5 mittaan päivässä. Noa ei (yllättäin) tuosta psylliumista hirveästi pidä, mutta onneksi syö sen kuitenkin kun saa sitä karsinassa puoli yötä natustella rauhassa.

Nyt vain seuraillaan miten psyllium vaikuttaa ja mitä sieltä tulee ulos. Mikäli jotain dramaattista tapahtuu niin sitten lähdetään klinikalle, mutta ensi alkuun mennään ihan kotikonstein. Mahahaavaankin oireet passaa äärimmäisen hyvin joten sekään ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta karsitaan tuo hiekan mahdollisuus ensin ja katsotaan mitä tapahtuu.

Loppuun vielä piristyksenä jokaiselle hevosenomistajalle pikaohje hevosen sairastilanteisiin:

1. Panikoi, kettuunnu ja tarvittaessa väännä jopa märyä.

2. Syytä itseäsi ja kun tajuat että sinun olisi pitänyt "see it coming" jo kauan aikaa sitten, syytä itseäsi lisää. Tarvittaessa väännä taas märyä.

3. Laadi toimintasuunnitelma jota alat määrätietoisesti toteuttamaan. Kysy neuvoa viisaammilta ja lue kaikki mahdollinen aiheeseen liittyvä ja kokoa ohjeista itselle ja hevosellesi sopiva kollaasi ja punainen lanka.

4. Seuraa tilisi sisällön hupenemista. Tässä vaiheessa on taas hyvä aika tiristää pari kyyneltä.

5. Mieti pääsi puhki, kiroa koko touhu alimpaan h***tiin ja jatka samalla itsesyytöksiä.

6. Kun viikon parin päästä tajuat että oikeastaan selvittiinkin säikähdyksellä ja parilla satasella, älä mieti mitään aikaisempia draamojasi vaan jatka muina miehinä eteenpäin ja ole kuin  olisit handlannut tilanteen kuin tosiprot.

7. Jos käytit hevostasi turhaan klinikalla perustele kaikille, että "olihan se hyvä kattoo kuitenki varalta ku ei tota oo pitkään aikaan/ikinä tarkistettu ja eihän noista koskaan tiedä". Tarvittaessa muista joku aiheeseen liittyvä tutuntutuntutulle sattunut dramaattinen kauhutarina.

Pitäkää peukkuja että meidänkin draamat päättyy paremmin päin!