Suurtapahtumista ajatuksia

En ole käynyt ikinä HIHS:ssa, enkä Tampereen Hevoset-messuillakaan eli sinällään olen aika jäävi sanomaan mitään, MUTTA tottakai sanon silti koska on vaan niin ihana kirjoittaa mielipiteitään julki. Kuninkuusraveissa sentää olen käynyt kolmestikin. Tällä kertaa tekstini koskee kuitenkin tapahtumien ravitoria/expoaluetta.

Silloin joskus kulta-aikaan (ainakin muistoissa kultaista) kuninkuusravien ravitorilla oli kaikkea ihan sika halvalla. HIHS:ssa ilmeisesti samoten. Isona tekijänä lienee alueiden paikkavuokrat. Olen paljon kuullut kritiikkiä siitä, että sekä kuninkuusraveissa että HIHS:ssa myyntipaikan hinta on aivan järkyttävän kallis. Sitten kun se paikka on liian kallis jää moni tulematta ja kuten esimerkiksi Rovaniemellä huomasi vaikka ravitorille varattu paikka on todella hyvässä kohin oli se silti kauniisti sanottuna aika köyhähkö. Samaa kuulin myös HIHS:sta että aika paljon myyntipaikkoja oli tyhjillään. Toimiva expo on ihan varmasti yksi vetonauloista ja taas yrittäjille sinne on kannattavaa tulla vain silloin, kun ihmiset shoppailee.

"Ravirintaremmejä vitosella! Korvahuppuja kahet kympillä! Fleeceloimi kympillä!"
"Eskan basic-huopa viistoista euroa! Mätsäävät fleecepintelit yhteishinta kaksviis! Pörröpäittet kympillä!"

Olen varusteurheilija ja himoshoppailija ja herranjumala kun pääsen johonkin tommoseen expoon missä on aivan soikeita tarjouksia niin yhdellä pienellä ruunapololla on kohta varustetta enempi kuin se jaksaa itse kantaakaan. Sitten vanhat kauhtanat myydään pois facekirppiksellä. Toki nyky-yhteiskunnassa karsastetaan ylikulutusta ja ylikulutetaan samaan aikaan niin ei mennä nyt siihen ettei taas lähde juttu rönsyilemään. Sen sijaan keskitytään alkuperäiseen.

Tiedän ja ymmärrän että isoissa tapahtumissa on aivan järkyttävät kulut ja jollakin sitä pitäisi kattaa mutta entäpä jos muutetaan vähän muutetaan konseptia? Entäpä jos myyntipaikka olisi esim tonnin per myyntipäivä (olen kuullut huhuja että HIHS:ssa oli jo seitsemää tonnia viikonloppu tai jopa ylikin) ja vaikkapa 2% myynneistä tilitettäisiin järjestäjälle? Näin niinkuin esimerkkinä. Koska jos on se sitten kunkkarit, HIHS, Powerpark HS tai joku muu niin jos tämä, tuo, se ja nämä, nuo ja ne ilmoittaa myyvänsä siellä ja tarjouslaareissa on aivan päättömästi kamaa kaupan niin pelkästään jo sekin tuo muutamia ihmisiä lisää "koska se EXPO!" Se tukee alan yrittäjiä ja järjestäviä seuroja sun muita ja lisäksi koko lajia. Uutiskevennykseen pätkä kun Tuija Tampereelta on räkäposkessa kolunnut HIHS:n expoa jo kaksi päivää ja hotellihuoneeseen ei mahdu enään juuri kuin paikalla oleva ilma ja kalusteet tai kun Veijo Vierumäeltä on shoppaillut enempi Lahden kuninkuusravien ravitorilta kuin itselleen viimeisen kymmenen vuoden aikana niin onhan sitä porukka aivan pinkeänä ja odottaa seuraavaa vuotta jo vielä enemmän.

Helppohan se on täältä huudella, mutta tapahtumajärjestäjät miettikää laajasti. Kumpi näyttää paremmalta somessa sun muualla. Umpi täysi expoalue sekä myyjistä että ihmisistä vaiko satakunta kommenttia kun "eipä ollut ravitorilla taaskaan mitään ostettavaa tai kylläpä HIHS:n expo oli köyhtyny." Ei ole helpot vuodet ei tapahtumille eikä myyjille mutta ei ahneudella tai hölmöydellä kiristetä niitä entisestään.

Huh tästä tulee pitkää settiä. Taidan tarvita toisen kupin teetä. Hetkonen....

Noniin.. jatketaas..

Seuraavaksi vuoroon sitten lippujenhinnat. Vuoden 2019 Helsinki Internatiolnal Horse Show:n All Event-lippu 295 euroa! Kaksisataayhdeksänkymmentäviisi EUROA! Toki onhan siinä koko tapahtuma keskiviikosta sunnuntaihin, mutta silti se on 59 euroa per päivä. Haluaisin HIHSiin todella todella todella paljon ja tottakai kun sinne kerrankin änkeän haluaisin myös nähdä koko shoun, mutta vajaa kolmesataa euroa on aivan törkeän kallis hinta. Olen niin järkyttynyt, etten edes tiedä miten päin olisi. Viime vuonna uutisoitiin ja kohuttiin paljon, kun oli niin paljon tyhjiä penkkejä katsomossa. Tuo hinta ei niitä penkkejä kyllä todellakaan täytä se on ihan varma. Ja ei en halua haukkua ketään enkä halua lytätä se on varmasti ihan käsittämättömän hieno tapahtuma sanokoot kuka mitä haluaa, MUTTA tuo hinta on vaan törkeä ja syö ihan varmasti tapahtumalta hirveän määrän katsojia. He taas ketkä raaskivat sen maksaa niin olen kateellinen. Todella kateellinen. Täältä kun läksii tuonne asti täytyy lisätä vielä matkakulut, parkkeeraukset/taksit/bussit tms ja majotukset ja kaikki syömiset sun muuta oheiskulua. Äkkiseltään se on tonni per lärvi ja siihen minun lompakkoni ei repeä.

Toki herää kysymys "mikset mene vaikka vaan pe-su" noh siksen, koska ensinnäkin haluan nähdä koko shoun ja lisäksi pe-su kokopäivä liput on yhteensä 360,50 euroa. La ja su lippu taas on 260 euroa. Eli se tonni menee kohta jo pelkästä haaveilusta. Siispä olenkin tehnyt periaatepäätöksen. Siinä vaiheessa, kun voitan jostain liput itselleni ja yhdelle kaverille niin siinä vaiheessa menen HIHSiin. Tai sitten vaihtoehtoisesti menen sinne talkoolaiseksi, mutta sekään ei kuitenkaan ole ihan sama asia jos kyseisessä tapahtumassa käy kerran elämässä. "Oletko sitten todella niin köyhä?" No olen! Minulla on 18-vuotias lämpönen ruunan rupsukka kilpahevosena. Toki vaikka olisin rikas niin en olisi raskinut luopua siitä vielä, mutta ehkä jos olisin rikas minulla olisi toinenkin hevonen, joka olisi lähtökohtaisesti vähän kenttähevoisempi ja valmiiksi osaavampi. Vaikka Noassa ei mitään vikaa ole sanoi kuka mitä halusi se on yllättävän kopakka kampe siihen mitä siltä on tähän asti vaadittu ja vielä hintsun enempäänkin. Jahans taas rönsyillään. Summasummaarum olisikos HIHSin järjestäjillä lähtenyt lippujen hintojen kanssa vähän mopo käsistä?

Kuninkuusravipassi on 79 euroa. Se on mielestäni aika kohtuullinen huomioonottaen että siihen sisältyy lauantain ja sunnuntain ravit eli se on 39,50 euroa per päivä, mutta toki esim 30 euroa per päivä olisi mukavampi, kun sekin eissu tulee kaikkineen maksamaan hunajata. Toki päivät ovat paljon lyhyempiä ja raviurheilu saa Totosta tuottoa ja kunkkari-campingista ja iltajuhlasta ja Hippokselta tukea ja sponsoreilta rahaa palkintoihin jne, MUTTA myös rahalliset kilpailupalkinnot on aikas paljon isompia eli sitä rahaa myös menee kuin hulluille hiutaleita. Kuninkuusravien kokonaisyleisömäärä huitoo siellä 50000-60000 ihmisen huiteilla, enkä tiedä minkä verran HIHS:ssa on ruukannut olla yleisöä koko kemut huomioonottaen. Sehän piti googlata ja vajaa 50000 oli viime vuonna ollut yleisöä. 295*50000=14750000 euroa lipputuloja. 79*60000=3950000 euroa plus aiemmin mainitut pakolliset ja puoli pakolliset. Molemmat saavat myös lisäksi Expo/Ravitori paikkamaksut. Tokihan tuolla kaavoilla lipputuloja ei voi mitenkään laskea se on ihan utopistista, mutta puhutaan kuitenkin suurista summista kun puhutaan lipputuotoista. Olisiko kuitenkin reilumpaa tulla lipunhinnoissa vähän vastaan?

Powerpark Horse Showssa ei taida olla lippumaksuja ollenkaan. En ainakaan äkkiseltään googlaamalla löytänyt. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Tampereen Hevoset-messujen koko tapahtuman lippu maksaa 20 euroa ja SRL:n jäsenelle puoleen hintaan. Härmän Nordic King-raveista en myöskään äkkiseltään löytänyt googlaamalla hintaa. PPHS ja Nordic King ovat todella hienoja tapahtumia molemmat vaikka eivät ole lainkaan samoilla viivoilla HIHS:n tai Kuninkuusravien kanssa (tähän väliin mainittakoot etten ole käynyt noissakaan, mutta seurannut kyllä aktiivisesti ja tälle kaudelle olisi tavoite päästä PPHS:n kisaamaankin pikkuluokkiin), mutta jättiläismäiset kulut on heilläkin. Jossakin vilahti, että viime vuonna PPHS:ssa olisi ollut yhteensä noin 3000 lähtijää eli aika jäätävä määrä nelijalkaisia yhdellä tontilla.

Ei kaiken tarvitse olla ilmaista eikä ole mitään järkeä tehdä tappiota, mutta olisiko aiheellista suurkilpailujen järjestäjillä hieman tuumata, että olisiko mahdollista vähintään yrittää muuttaa kulurakennetta niin että lippujen ja expon/ravitorin myyntipaikkojen hinnat olisi vähän kohtuullisempia? Ja jos kuninkuusraveissa kunkkari-camping maksaa vaikkapa 100e per viipymä niin olisiko kohtuullista järjestää kunnolliset sosiaalitilat yms palvelut sinne myös?

Kiitos olen taas päässyt pajattamaan enempi kuin ehkä tarviikaan. Älkää kukaan suuttuko tämä on vain minun mielipiteeni aiheisiin ja en pidä itseäni niin viisaana että pitäisin tätä äärettömänä totuutena sillä en ole perehtynyt kummankaan tapahtuman lukuihin niin tarkkaan että voisin huudella mitenkään muuten kuin asiakkaan näkökulmasta ja fiilispohjalta.

Toivottavasti teksti oli kuitenkin luettavaa ja kommentoikaa toki! Ja menkää niihin tapahtumiin katsomaan hienoja ratsukoita ja valjakoita niin ratsuihmiset raveihin kuin toisinpäinkin.

Asiaa pskasta

Tämä teksti tulee olemaan täynnä sitä itteään... kaunistelematta ja rumastikkin sanoen siis paskaa. En keksi maailmassa mitään muuta yhtä yleistä harrastusta jossa sonta olisi yhtä läsnä kuin hevosurheilussa. Sitä se minäkin olen viimeiset muutama päivää ajatellut aika tiuhaan Noan mahan ja kaikkien oireiden lisäksi. Psylliumista oli/sain jostain ohjeen että pitää syöttää vähintään kolme päivää ennenkuin kannattaa alkaa sontaa lilluttemaan yhtään missään. Hierojamme Heli linkitti minulle tämän ja selittikin ohjeet miten tehdä hanskatesti sonnalle. Suuruuden hulluna ihmisenä kutenkin lillutin eilettäin sitä sontaa hanskan sijaan sankossa ja hiekkaahan sieltä löytyi. Ei paljoa mutta löytyipä kuitenkin. Aloitin Psyllium-kuurin kolmella mitalla ja eilin lisäsin annoksen neljään mittaan. Sunnuntaina on luvalla lisää lilluttelu ja lisään Psyllium annoksen viiteen mittaan.

Eilen Hirnakan Lissu kävi mallaamassa meidän koulusatulaa, kun siitä oli toppaukset lässähtäneet ja otti sen mukaansa topattavaksi. Siinä satulaa sovittaessa kun mahavyötä vedettiin kiinni Noa pullisti itsensä ihan palloksi ja selkeästi se vyön kiriminen kävi kipeää. Olin aikonut juoksuttaa sivuohjien kanssa, mutta muutin suunnitelmaa ja jätin sivuohjat pois ja juoksutin pelkillä micklemeillä. Meno oli taas sen mukaista, kun herralla oli hieman hauskaa itsensä kanssa. Laukka nousi sisäetujalka ojossa loikaten ja parit ritolatkin piti ottaa. Sekaan mahtui myös pari piiiiitkää pierua. Lähinnä hieman ihmetytti se sonnan puuttuminen. Noa paskoo kentälle AINA. Ollaan siellä sitten vähän vähemmän tai vähän enemmän niin paskoo irtoo, mutta tällä kertaa ei irronnut kuin hajut. Outoa. Kaiken muun hyvän lisäksi tein eilen kuningaskeksinnön. Kaikkihan tietää kuinka perästä heinäverkkoa on täyttää yksin varsinkin kun alkuun sitä myttyä ei meinaa saada millään sinne verkon pohjalle. Tajusin VASTA EILEN (toim.huom. olen täyttänyt noalle heinäverkkoa jo 12 vuotta ja ylipäätään aika paljon pitempäänkin), että kun laittaa sen verkon saaviin niinkuin uuden roskapussin laittaisi roskikseen, ne heinämytyt voi vaan tiputella sinne verkon pohjalle! Neronleimaus! Pikkasella viiveellä, mutta haitanneeko tuo? Ja minähän siis pyöritän verkkoon heinästä useamman semmoisen pallon, että se olisi muka hieman hankalampaa sieltä saada ulos. Tuskin Noalla mitään vaikutusta.

Tänään olikin sitten iisipäivä, kun kävin vaan koululla kampaamossa aamulla ja pääsin syönnin päälle aikonaan tallille. Harvinaista herkkua nykyään. Tekaisin tallihommelit (ripeästi "vain" kahdessa tunnissa) ja tarkoitus oli juoksuttaa vaan innostuin lähtemään Sannan ja Dianan mukaan reilun tunnin käppäilyreissulle. Sanna ajoi edellä ja minä ratsin perässä. Molemmat oltiin aika jäässä kun päästiin takaisin tallille ja todeta voi, että talvi on tosiaankin tulossa. Tulis vielä pikku pakkanen ja hulluna lunta niin ois kelit kohillaan. Tälle päivälle ei paskassa eikä Noassa juuri suurta muutosta paitsi että noan sonta painaa tällä hetkellä karsinaa siivotessa ihan järkyttävän paljon. Lisäksi huomasin että karvassa saattaa olla tapahtumassa pienen pientä muutosta parempaan päin. Noa on edelleen impannut itsensä pinkeäksi palloksi ja mieli tekisi laittaa panta sille vaankun haluaisin seurata miten psyllium-kuuri vaikuttaa imppaamiseen, kun nyt ainakin olen nähnyt jo muutamia pätkiä Noan olevan imppaamatta ja ihan rauhassa tarhassa. Lisäksi voisin huomenna käydä sutimassa Noan vakio imppauspaikan jollakin öklöllä ja katsoa hillitseekö se himoja. Muuten antaisin sen impata vaan, mutta kun se näyttäisi saavan sen ilman mahaan asti (tai ainakin se on ihan järkyttävä pallo) niin pakko tehdä asialle jotain.

Huoleton on hevoseton.

Olen kuullut tuon lauseen usein ja se todellakin on totta. Äkkiä voisi luulla että olen luopunut noasta. Ei suinkaan, mutta taas vastustaa. Teksti tulee olemaan sekava kuten aina, mutta yrittäkää pysyä kyydissä.

Koko homma tuli ilmi taas kerrasta, mutta tarkemmin ajateltua oireet on ollut jo tulossa tuonnempana. Perjantaina meillä oli Pulliaisen valmennus ja alku meni oikein hyvin. Noa oli rento, muttei lötkö ja verkkasi kivasti. Tosin pohkeille reagointi oli hidasta ja olematonta niinkuin on ollut jo pitemmän aikaa. Lopulta tuli meidän vuoro ja aloitettiin harjoitus. Ihan alkuun vaikutti kivalta kunnes Noa väänsi jo varmaan kolmannen sonnan sille ratsastuskerralle. Ihan normaali äkkistoppi-sonta-liikkeelle kuten aina.. Seuraava ei sitten ollutkaan enään ihan normaali, kun se stoppasi ilman mitään syytä. Samaa on tapahtunut aikasemminkin. Sitten se stoppasi uudestaan ja uudestaan. Aina välissä alkoi taas liikkua kivasti kunnes junttasi paikolleen. Ei sontaa ei pierua ei mitään. Yhtäkkiä Noa stoppasi ja äkersi itsensä ihan ihme pinnistys asentoon ja kyljet meni ihan kivikoviksi, eikä se reagoinut pohkeeseen, raipan napsutukseen ohjan ravistukseen eikä yhtään mihinkään. Sitä kesti hetki, jonka jälkeen noa taas liikkui pätkiä ihan kivasti ja välillä stoppaili ja puhalsi reilusti enemmän kuin normaalisti vastaavassa liikutuksessa. Jonkin aikaa käveltiin ja ravailtiin kunnes noa alkoi rentoutua ja olle selkeästi tyytyväisemmän oloinen.

Seuraavaksihan sitten heräsi kysymys, että mikäs se tämä tämmönen homma on. Noh.. siinä kun Mintun kanssa juteltiin alkoi taas palaset loksahdella kohilleen ja otsikon lauseen voisi muuttaa hevosen sanomaksi "huoleton on omistajaton". Mitä enemmän mietti sitä enemmän tajusi. Noa on aikaisemminkin tehnyt samaa stoppailua johon ei ole ollut mitään järkevää syytä eikä ole tullut kakkaa eikä mitään. Luulin sen johtuvan siitä kun edellisreeneissä havaittiin koulusatulan toppausten lusahtaneen ja satulan painavan rankaan (kyllä vain tämä pahenee tästä mitä pitemmälle päästään. Vuoden surkein omistaja-titteli tulee minulle, se on varma) ja kun koulusatulan laitin "jäähylle" ja lampaankarvan estepenkin alle oli noa heti parempi. Lisäksi Noan karva on jo jonkin aikaa ollut vähän ihmeellinen ja huono ja sitä olen miettinyt että onko jokin puutostila. Lisäksi jo jokin aika sitten Noan imppaaminen on alkanut lisääntymään ja reilusti ja luulin sen johtuneen vain siitä kun se joutui kesällä olemaan sairastarhassa kavion takia ja muutenkin se on ollut välillä turhan kevyellä liikutuksella. Eeeikä siinäkään vielä kaikki vaan sen lisäksi vaikka Noa syö aika reilustikin tuntuu että se ei liho siltikään ja on ollut välillä vähän vetämätön ja herkkä puhaltamaan jo pitemmän aikaa. Niin miten se olikaan sen Vuoden surkein omistaja-tittelin kanssa?

Oireista päätellen vaihtoehtoja on kolme. Siis niitä normaaleimpia syitä oireille.
1. hiekkaa mahassa.
2. mahahaava.
3. kasvain mahassa.
Yleisimmät ratkaisut ko. oireille taas on:
1. hiekan poisto psylliumkuurilla tai leikkaamalla.
2. ruokavalionmuutos ja alkuun masun hoitokuuri.
3. leikkaus tai lopetus.



Näistä kolmesta kannattaa lähteä yksitellen eliminoimaan mikä voisi olla oireiden aiheuttaja. Totesin, että helpoin on aloittaa psylliumkuuri ja seurata tuleeko sonnan mukana hiekkaa ulos ja jos tulee niin kuinka paljon. Noahan ei ole ikinä syönyt psylliumkuuria eikä mahaa ole tutkittu hiekan varalta, vaikka se on aina syönyt heinänsä maasta ja tonkinut muutenkin kaikkea köhnää maasta naamariinsa. Purkin kyljessä oli ohje, että 2 mittaa kerran päivässä kun annetaan mahan kunnon ylläpitoon ja 6 mittaa kerran päivässä jos tehdään ns. "tyhjennyskuuri". Aloitin kuurin lauantaina ja päätin aloittaa antamalla 3 mittaa kerran päivässä, koska en ole sitä ennen syöttänyt niin näen miten Noan masu siihen reagoi. Yli huomenna olisi tarkoitus lillutella ja tonkia sontaa että tuleeko sitä hiekkaa ja mahdollisesti nostaa määrää 4 tai 5 mittaan päivässä. Noa ei (yllättäin) tuosta psylliumista hirveästi pidä, mutta onneksi syö sen kuitenkin kun saa sitä karsinassa puoli yötä natustella rauhassa.

Nyt vain seuraillaan miten psyllium vaikuttaa ja mitä sieltä tulee ulos. Mikäli jotain dramaattista tapahtuu niin sitten lähdetään klinikalle, mutta ensi alkuun mennään ihan kotikonstein. Mahahaavaankin oireet passaa äärimmäisen hyvin joten sekään ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta karsitaan tuo hiekan mahdollisuus ensin ja katsotaan mitä tapahtuu.

Loppuun vielä piristyksenä jokaiselle hevosenomistajalle pikaohje hevosen sairastilanteisiin:

1. Panikoi, kettuunnu ja tarvittaessa väännä jopa märyä.

2. Syytä itseäsi ja kun tajuat että sinun olisi pitänyt "see it coming" jo kauan aikaa sitten, syytä itseäsi lisää. Tarvittaessa väännä taas märyä.

3. Laadi toimintasuunnitelma jota alat määrätietoisesti toteuttamaan. Kysy neuvoa viisaammilta ja lue kaikki mahdollinen aiheeseen liittyvä ja kokoa ohjeista itselle ja hevosellesi sopiva kollaasi ja punainen lanka.

4. Seuraa tilisi sisällön hupenemista. Tässä vaiheessa on taas hyvä aika tiristää pari kyyneltä.

5. Mieti pääsi puhki, kiroa koko touhu alimpaan h***tiin ja jatka samalla itsesyytöksiä.

6. Kun viikon parin päästä tajuat että oikeastaan selvittiinkin säikähdyksellä ja parilla satasella, älä mieti mitään aikaisempia draamojasi vaan jatka muina miehinä eteenpäin ja ole kuin  olisit handlannut tilanteen kuin tosiprot.

7. Jos käytit hevostasi turhaan klinikalla perustele kaikille, että "olihan se hyvä kattoo kuitenki varalta ku ei tota oo pitkään aikaan/ikinä tarkistettu ja eihän noista koskaan tiedä". Tarvittaessa muista joku aiheeseen liittyvä tutuntutuntutulle sattunut dramaattinen kauhutarina.

Pitäkää peukkuja että meidänkin draamat päättyy paremmin päin!

Harjoittelemaanhan tänne on tultu.

****************
Hox!
Tämä teksti koskee Ankkurilahden 1-tason koulukisoja, jotka oli 24.5. Tekstit ja kuvat tulee myöhässä, koska olen ollut laiska kuvaamaan pöytäkirjoja ja kirjoittamaan tekstin loppuun.
****************

Jälleen kerran harmitti, ärsytti ja ketutti kisoissa erittäin huonot tulokset ja suunnattoman huono menestys. Miksi näin? Mitä tapahtui? Kummassa vika? Mitä mä en huomaa/tajua? Kisoihin mennessä jännitti aikamoisesti. Olihan ne ekat entisen seuratason kisat. Nykyäänhän harjoitus ja seurataso on yhdessä 1-taso, mutta tiesin kyllä jo valmiiksi, että näihin kisoihin oli vähän panostettu. Oli ilmoittautuminenkin Kipan kautta ja kaikkea. Lisäksi pääsin ekaa kertaa vetämään Noaa uudella vinkalla ja kuinka tilava ja hyvä vedettävä se onkaan. Voin käsi sydämmellä sanoa, että "Heihei Purkki ei todellakaan tule ikävä!"

Ensimmäisessä verkassa Noa toimi kuin tauti. Se oli aivan mahtava enkä edes verkkaillut kovin mahottomia, koska se tuntui niin järjettömän hyvältä jo valmiiksi. Ajattelin, että kylläpäs perjantain hieronta on tehnyt poijjaasta notkean. Muutamia kohtia vain oli verkassa, joissa Noa punkkasi vähän vastaan ja ajattelin, että se tuppaa niissä kihnaamaan muulloinkin ja pistin sen oman jännitykseni piikkiin etten vain ratsasta kunnolla. Päätin kuitenkin, etten jää hinkkaamalla hinkkaamaan ettei Noa väsähdä.

Ei väsähtänyt ei, mutta silti Noa oli ensimmäisen radan ihan vetämätön vötkylä. Laukat sentään nousi vaan heikosti ja laukka oli hidasta, tahditonta, ponnetonta ja kaikin puolin huonoa. Enkä tajua mitä tapahtui. Missä vika? Jos yritti vähänkään lyhyempää muotoa se tyssäili entistä enemmän heti ja pohje oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Ihan sama vaikka olisin tampannut Noaa kuin mummo tunkkasta mattoa ei se olisi muuttanut asiaa miksikään. Ainoa positiivinen oli se, että mieheni minulle tekemät ns "rälläkkäkannukset" toimi kuin unelma. Kerrankin kannukset pysty olemaan jalassa ilman että Noa olisi sätkinyt inhostuksesta.

Eka radan jälkeen sitten taluttelut ja jäähyttelyt molemmille ja Noalle pikkuisen melassia ja minulle kahvia ja pullaa. Sitten olikin aika lähteä verkkaamaan taas seuraavaa luokkaa varten. Verkkasin ensin hieman ja heti kun maneesiin tuli tilaa rälläsin Noalla laukalla ympäri maneesia molempiin suuntiin pari kierrosta, että saisin heräteltyä sitä vähän. Heräsihän se ja tuntui todella hyvältä. Täyskaarrot ja lävistäjälle menot missä pitäisi taipua vähän "tiukemmin" tuntui hankalalta, mutta ne on yleensäkin ollut hieman hankalampia ja minua jännitti tuossa vaiheessa jo aika paljon.

Sitten tulikin jo meidän vuoro mennä valmistautumaan. Eihän se enään siinä valmistautumisalueella enään liikkunut. Yhtään mihinkään. Pohje oli jälleen aivan yhtä tyhjän kanssa. Tiesin jo valmiiksi, että pojat me on hävitty tää peli. Ei se silti auttanut kuin yrittää parastaan. Noa ei liikkunut, taipunut ja siitä puuttu kaikki vähänenkin potku kokonaan. Laukka ei yrittänytkään nousta ja sen lisäksi Noa HIRNUI vähän väliä radalla. Välissä meinasin heittää jo kesken, koska jotenkin tuli tunne, että kaikki ei nyt ole ihan okei. Ratsastin kuitenkin radan loppuun, näytin poistuessa kuolaimet ja lähdin tippa linssissä kävelyttämään Noaa. Samalla mietin, että missä vika. Onneksi Tere oli mukana ja apuna juuri silloin kun tarvitsikin. Ehkä maailman paras kisahoitaja etten sanoisi. Hieman harmittaa ja hävettää moinen kiukku ja harmi näin jälkeenpäin.

Miksikö ne kiukut hävettää ja harmittaa? En huutanut ei, enkä haukkunut kisajärjestäjää (oli Ankkurilahdelle totuttuun tapaan erittäin hyvin järkätyt kisat), en mätkinyt enkä haukkunut hevosta myöskään, saati Tereäkään. Se hävettää ja harmittaa siksi, koska illalla kotona tajusin mistä tämä Noan ihmeellisyys johtui. Hieronnasta nimittäin. Noa hierottiin perjantaina ja vaikka saman tyyppinen "hieronnan jälkeinen liikkumattomuus" on tapahtunut ennenkin en jostain syystä sitä muistanut vaan ajattelin, että sehän on juuri hyvin notkea kisoihin. Ainoa vaan, että Herra Herkkis on hieronnan jälkeen ekana päivänä hellänä nahastaan ja lihaksistostaan, seuraavana päivänä lihaksisto on edelleen hellänä ja vielä kolmantenakin päivänä Noa on ollut hieman muhjua. Mietin tallilla Noan surkeaa ilmettä ja kun kotona se lamppu syttyi kävi todella sääliksi. Onneksi Noa ei ole pitkä vihaista tyyppiä, mutta silti se sai aika paljon herkkuja sitten hyvittelynä moisesta rääkistä.


Muistisääntö itselle: Varaa aina hieronta niin, että Noa saa sen kolme päivää sen jälkeen olla höllimmällä ja mielellään jopa ratsastamatta. Mikäli hieronta on jo varattu niin sitten jos kisat tai valkat sattuu liian lähelle niihi ei ilmottauduta.


Tähän loppuun vielä ko. kisojen pöytäkirjat, jotka eivät todellakaan ole kaunista katseltavaa.

Luokka 1b: Harrasteluokan Helppo C

Luokka 2: Helppo C:2