Pikakelausta nykyisyyteen

Apua! Jälleen kirjoittelusta on niin kauan että on tapahtunut oikeasti vaikka ja mitä. Olen usein sanonut, että "kerron sitten tarkemmin tästä ja tästä" noh nyt sitä en sano, koska en kuitenkaan muista kirjoittaa mistään mitään.


Toukokuun lopussa minulle tuli ns. koeajalle toinen hevonen. 2012 syntynyt Baroness Pegasus alias Susu. Lämminverinen tietenkin ja sattuipa se hupsusti olemaan vielä tammakin. Susun kanssa olisi tarkoitus tehdä monipuolisesti kaikkea. Kilpaakin olisi vielä tarkoitus sillä ajaa harrastemielessä muutamia startteja. Pitkänä tavoitteena Sususta olisi tarkoitus leipoa minulle uusi kenttälämpönen.


Kesällä käytiin kisaamassa Noan kanssa parit 60cm maastoradat. Toinen Uusi-Kaarlepyyssä ja toinen Iisalmessa. Susua lähinnä kuntouteltiin ja uiteltiin kun se potkaisi aitaan ja aiheutti itselleen mojovan haavan oikeaan takasääreen.


Lokakuun lopulla hepat muutti Kempeleeseen Holapan tallille. Pitkään asiaa mietin, laskeskelin ja arvoin ja epäröin, mutta lopulta aika ja raha vei voiton ja hepat oli saatava lähemmäksi. Kova palahan se oli ja tuntui kuin olisi muuttanut toisen kerran pois kotoa ja "omilleen". Vaikka eihän se "lisäperhe" sieltä mihinkään katoa oli itkussa piteleminen ja sydäntä raastoi. Tallipaikat irtisanoin raukkamaisesti viestillä, koska en olisi pystynyt itkemättä sitä Sannalle sanomaan. Uudesta paikasta tykkään kovasti ja liikutuspuitteet on mainiot, mutta silti ikävöin Jäälin porukkaa usein.


Molemmat saivat omat tarhat ja Noa varsinkin on asiasta onnellinen kun se saa haahuilla omiaan ja mutustaa heiniään juuri niin hitaasti kuin lystää. Susu ehkä saattaisi välillä kaivata jotain ponin pallukkaa kaverikseen, mutta toistaiseksi on Susukin saanut konkoilla ihan yksikseen.


Uudemman vinkankin ostin itselleni joululahjaksi. 2014 vuoden kahden hevosen varustekaapillisen Cheval Liberten. Neitsytmatkat on käyty ajamassa ja onhan se aivan taivaallisen ihana vetää. Vanhan vinkan möin Katjalle hyväveli hintaan turvalliseen loppuelämän kotiin. Hyvinhän se palvelikin monta vuotta.


Aa ja itse sain Vianorilta vakiduuninkin jo maaliskuussa, joka aiheutti sen että oli varaa laittaa toinenkin hevonen. Joku muu olisi voinut haluta Alpeille tai Kanarialle, mutta mihinpä sitä pöllö sulistaan.


Pysy kuulolla. Saatan kirjoittaa tulevaisuudessakin!

Vedätystä

Keksimpäs nerokkaan idean, että mitä jos laittaisi Noalle renkaan perään. Ei kärryjen perään vaan suoraan Noalle perään. Koko idea huolestutti itseäkin aluksi vaan hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Yksi syy ideaan oli myös se että Turkanrinteellä pidetään maaliskuussa hiihtoratsastuskisat ja minä todella todella kovasti haluaisin sinne. Kunhan vaan keksin sinne Noan perään jonku suksille. Teresa on ensimmäinen uhri vaihtoehto ja jotenkin epäilen, että ei paljoa tarvi suostutella. Toisena ideana oli se että sais jotain vedätettyä Noalla edes vähän, kun en oikeen älyttömiä perusta sillä ajaa. Enkä muutenkaan. Ajaminen on kylmää ja tylsää. Siispä keksin tämmöisen paljon hauskemman idean.

Noa hieman vilkaisi rengasta epäluuloisesti vaan kahden askeleen jälkeen se teputteli tomerasti eteenpäin. En tiedä kuvitteliko lie olevansa mahtava työhevonen tai jotain. Kokeilurenkaana perässä ollut henkilöautonrengas ei vaan ollut ihan tarpeeksi painava. Ei se jaloillekaan rymissyt, muttei siitä ollut hirveätä vastustakaan. Tarvitaan siis isompi renkula. Senkin jo onnistuin itselleni haalimaan.

Toki ideahan ei oo ihan kauhein mahollinen ja kesällähän ihan bueno idea lanailla kenttää Noalla, mutta tästäkin ideasta piti sen järjen jäädä välille. Ai missäkö kohtaa? No siinä kohtaa kun takaisin päin kävellessä pysäytin Noan, nakkasin narun kaulalle ja menin itse renkaan kyytiin. Maisk maisk ja kappas sehän lähti käpsyttelemään. Ilman hallintalaitteita. Hyvä minä. Toki Noa kilttinä otuksena haalasi minut renkaassa vaan tallinpihaan ja pysähtyi sinne. Hyvä poika. Siispä isomman renkaan kun laitan Noalle perään laitan sille myös ohjat.

Pienisuuri työhevonen Noa. Aika söpö, eikö?