Tänään oli kaikkien tallipäivien äiti, isä, kummi, mummo ja sen kaima. Tein enemmän asioita kuin olen tehnyt viimeisen puolentoista kuukauden aikana yhteensä. Toki viimeisen puolentoista kuukauden aikana en tallilla ole tehnyt oikeastaan juuri mitään. Saati edes hirveästi käynyt tallilla. Töitä olen tehnyt kuin elukka ja välillä talleilu mielenkiintokin oli jo niin kortilla, että aloin jo miettiä mikä järki koko touhussa edes on. Tänään se taas selvisi, että onhan siinä joku järki olemassaan.
Menin tallille jo puolenpäivän lieppeillä. Ensin keräilin käytävältä ja varustehuoneesta kaikkea Noan pesuun meneviä pyyhkeitä yms. pussiin, jotta muistaisin ottaa ne kotiin lähtiessä mukaan. Uskokaa tai älkää jopa muistinkin ne. Sitten tyhjensin karsinan ovessa olevan leipäpussukan ja puistelin kaikki muruset sieltä pois. Laitoin sinne kotona kuivatut leipäset, joita olikin melko paljon.
Tein Noan ruuat valmiiksi ja yhden sankon pesin rytkyjen pesu sankoksi. Niitä rytkyjä tulikin sitten pestyä. Ensin pesin rintaremmiheijastimen, siniset varapäittet, jännesuojat, putsit ja Noan ötökkähupun. Romujen lilluessa sankossa tyhjensin Noan karsinasta kuivikkeet tallin pesua varten valmiiksi. Noahan on liki koko kesän yöt ulkona niin käyttökelpoiset kuivikkeet lemppasin Ladyn ja Lyytin karsinoihin ja hienoimmat tohkät pohjalta lakaisin kasaan ja keräsin kottareihin. Vesikupin ja ruokakupinkin pesin karsinasta. Suolakivi muuten unohtui vielä riipiä pois seinältä. Pitää yrittää muistaa se huomenna.
Välissä käytin Lukaa lähimontussa uimassa ja Lukalla tuntui olevan ylettömän hauskaa. Takaisin tullessa Luka keksi sitten paskoa käytännössä keskelle tietä. En sitä sontaa sitten viittinyt siihen jättää niin heivasin Lukan Kiron seuraksi Noan karsinaan pällistelemään (tallissa huomattavasti viileämpää kuin ulkona saati autossa) ja nappasin lapion ja lähdin noutamaan kakkoja. Takaisin käppäillessä kera lapion ja paskojen huomasin sivusilmällä tiellä jonkin luikeron. Säikähys oli melko suuri, kun tajusin, että se on käärme. Tarkemmin katsoessa huomasin sen olevan kyykäärme. Mokomaa luikeroa tinttasin peräti viidesti lapiolla vaan empä sitä onnistunut hengiltä saamaan. Loppu päivän (lue: vieläkin!) olikin semmoinen olo, että omissa, Noan tai koirien jaloissa luikertelee ylimääräistä. On ne vain ilettäviä ällötyksiä. Ei vissiin oo taas luonto mitään järkevämpää ole keksinyt kehittää?
Noh.. Kärmeksestä piti toipua ja tallihommia jatkaa. Hainkin Noan tarhasta, harjasin hyväksi ja sain nakata uuden koulusatulan selkään. Omaan silmääni se passasi kuin nakutettu Noalle. Toivottavasti se myös ajan kanssa osottautuu sopivaksi. Olihan se tautisen hyvä istuakin. Kuin unelma suorastaan. Alkuun treenit kentällä oli tyhjää höttöä, kun en mitään järkevää treenattavaa muka keksinyt. Tai no.. Keksin.. Olisin halunnut kaiken mahdollisen tehdä kerralla ja pää oli muutenkin ihan hukassa niin tietäähän sen mitä siitä tulee. Ei kerrassaan yhtään mitään. Kuitenkin kun sain ajatukseni kasaan ja järkevää aikaiseksi pareja laukka pömpeleitä lukuunottamatta Noa oli mahtava isolla ämmällä! Se oli juuri se asia mikä löi lopullisen naulan arkkuun ja muistutti, että tämän takia minä olen tämän touhun kanssa välillä melkein naimisissa.
Kentällä pörräilyn jälkeen Merin pukkasin vielä Noaa uittamaan, kun en itse sattuneesta syystä pystynyt lähtemään ja sen lisäksi vielä Rosankin myöhemmin työnsin Noaa sinne jorpakkoon lilluttamaan, kun on ollut tänäänkin melkoisen kuuma päivä. Merin uitellessa Noaa aloin itse keräilemään pestäviä nahkareleitä kokoon ja pesukamppeita siihen hollille. Sainkin vihdoin ja viimein pestyä suitset, molempien satuloiden jalustinremmit ja mahavyöt (sekä koulu- että normivyö kumpikin nahkaisia) ja uuden satulankin pesin ja rasvasin tulille. Roippeet saivat jäädä ladon puolelle kuivumaan, kun vielä loppu päivästä pesin Noan harjat mäntysuovalla, laitoin Noalle ötökkämyrkkyä ja lakaisin melkein koko tallin käytävän kaikesta töhkästä. Noa söi käytävällä iltaruuat samalla, kun sen ensin harjasin (se sai päivän kolmannen harjauksen. Onko se aina pakko piehtaroida, jos vähän pulahtaa?) ja sitten levittelin ötökkämyrkyn. Huppu vielä päähän, Noa tarhaan ja nahkaroippeita kasaamaan.
Samalla, kun kasasin suitset ja laitoin jalustinremmit satuloihin kiinni (mahavyöthän mulla on liki aina satulasta irti) pyyhin vielä pyyhkeellä ylimääräiset rasvajämät remeleistä pois ja voin vannoa, että tuli puhtaat, pehmeät ja kiiltävät. Nuita pitäisi pestä useammin, kun niistä tulee noin puhtoisia. Siinäpä se talleilupäivä kokonaisuudessaan. Aika paljon äksöniä eikös? Toki enempikin olisi voinut tehdä, mutta kun olin kotiin lähdössä kello oli jo puoli kymmenen niin eikö se ole päivä huomennakin? Huomenna voi vaikkapa siivoilla mm. tarhaa ja käydä napsimassa kentältä isoimpia kiviä pois, kun näytti niitä taas pintaan nousseen hevosten jalkojen harmiksi.
Loppuun vielä pakko lisätä. On se vain ihanan ihana Noa. Voiko ihmiselle löytyä parempaa hevosta?
