Kehitys
Perusteet ja perusta pitää olla kunnossa ennenkuin haaveilee mistään Kiiminki GP-kisoista saati että lähdettäisiin isoille kylille ihan ruusukkeita tavoittelemaan. Siispä Noan ratsutukset jatkuu, meidän tunnit jatkuu ja lisäksi pyrin pääsemään muillakin hevosilla tunneille edes joskus. Satu toimii edelleen meidän luotto opena ja ratsuttajana. Tosin ilmaista huviahan ratsuttaminen ja tunneilla kulkeminen ei ole, mutta jos joku voi väittää minulle kirkkain silmin, että hevosen saa minun perusratsastustaidollani kehittymään mihinkään ilman opetusta tai pilkka hintaisella ammattitaidottomalla opetuksella, varsinkaan kouluratsastuksessa, ja saa vielä perusteltua sen niin hyvin että nielen sen niin tiedänpähän, että olen taas menossa peräsin edellä puuhun niin vauhdilla että kaarnan palat lentelee. Ei sen puoleen, ei estehevostakaan treenata ja kehitetä pelkästään vaan hyppelemällä päämäärättömästi.
 | |
| Koulukisat Jäälintalli 2012. |
Estekammo
Kyllähän minä hyppään. Maahan kaivettuja silmät ummessa nitrojen voimalla. Kehitystä siis saisi tälläkin saralla tapahtua ja paljon. Vaikka mielenkiintoa hyppäämään nykyisin jostain kumman syystä onkin ei se silti ole se pääasiallinen hinku. Enempi on se tunne. Haluan hypätä Noan kanssa ja haluan hypätä maastoesteitä Noan kanssa. Enkä väitä ettenkö haluaisi vähän kisatakin Noan kanssa esteitä. toinen, että ihan oppimisen vuoksikin ja enempi koko estetouhusta ymmärtämisen takia haluaisin oppia hyppäämään oikein. Samalla voisin itsekin kehittää myös Noaa sillä saralla ja ymmärtää yhtä jos toista enemmän.
 | |
| Emilia hyppää Noalla 80cm. |
Miksi vain Noan, eikä kummankin? Siksi, koska rehellisesti sanoen en oikein perusta kuntoilusta. tykkään käydä uimassa, mutta sekin tapahtuu melko harvakseltaan. Enempi pidän tärkeänä Noan lihaskuntoa. Siksi asetankin tavoitteeksi saada se vielä parempaan lihaskuntoon ja samalla saada sille kehittymään myös ns. ratsunlihaksia. Tarkempaa ja syvällisempää perustelua tuskin tarvitsee tehdä, että miksi koska syitä on miljoona ja tämä ei loppuisi koskaan. Pääasiallisena kuitenkin, että hevosen ei ole mitään mahdollisuutta kantaa itseään oikein päin tai kehittyä koulussa eikä esteillä tai hypätä esteitä saati ratoja tai pysyä terveenä tai pysyä täysi järkisenä tai että sen elimistö toimisi niinkuin pitää, jos se ei ole hyvässä lihaskunnossa ja treeni ei ole säännöllistä ja johdonmukaista. En halua tehdä pilkun tarkkoja suunnitelmia kuukausiksi eteenpäin, koska haluan pitää kuitenkin harrastamisen mukavana ja välillä spontaaninakin. Kuitenkaan vaikka hevonen liikkuisi kuutena päivänä viikossa kentällä puoli tuntia tulematta tippaakaan hikeen se saattaa hyvän ratsastajan kanssa ja hyvän opetuksen alla oppia asioita, mutta sen lihaksisto ei siinä kehity tarpeeksi. Toisaalta taas, jos raskaastakaan lenkistä hevonen ei hikoa se ei ole hyvän kunnon merkki vaan se on merkki, että nyt on monikin asia pahasti vialla.
Tästä aiheestahan voisi kirjoittaa aina ja aina. Lisäksi pidän, haluan pitää ja tulen pitämään Noan treenin ja liikutuksen monipuolisena ja vaihtelevana. Pelkkää kenttä jyrsintä siitä ei tule ikinä. Maastoillaan paljon, hypätään (Emilia hyppää) välillä, väännetään koulua, käydään joskus ratalla, jopa harjoitusraveissakin, joskus pitäisi varmaan ajaakin, käydään vetämässä kunnon rällättelylenkkejä niin lujaa kuin peli vetää ja mielellään vielä nopean kaverin kanssa. Miksi korosta vauhtia monessa tilanteessa? Koska se on hauskaa? No onhan se hauskaa en väitä, mutta enempi se hauskuus siinä liittyy Noaan. toissa keväänä, kun innostuin vähän liiaksikin hinkkaamaan Noan kanssa kentällä kävi aika hassusti. Noasta tuli löysä lapatossu, jota ei kiinnostanut mikään. Ei yhtään mikään. Siispä survaisin Noan kuukaudeksi laitsalle käytännössä täys lepoon ja laitumen jälkeen melkein heti käytiin vielä ratalla hiitillä. Sieltä sukeutuikin ihan eri polle sen jälkeen. Mutta sen asian onneksi opin kerrasta. Toivottavasti?
 | |
| Piippolan harkkarit 2011. |
Tärkeä asia, jossa on yllättävänkin helppo tehdä virheitä. Liiankin helppo. Väärällä ruokinnalla on helppo aiheuttaa lihaksettomuutta, laihuutta, ähkyjä, liikalihavuutta, lannehalvauksia, lihasvaivoja, apaattisuutta, sonnan syöntiä, seinien yms syöntiä ja vaikka ja mitä. Virheitä tekee jokainen. Niistä oppii vain harva. On helpompaa höösätä lisäravinteista, mahahaavoista, heinä on hevosen tärkein rehu-ajatuksesta, kauran vaarallisuudesta, varsinkin kypsentämättömän ja vaikka ja mistä kuin lukea, kysellä, yrittää opetella, seurata hevosta ja sen oloa ja kuntoa. Heinä on hevosen perusrehu kyllä, mutta kun sitä hevosta oikeasti aletaan liikuttamaan ja treenaamaan se pelkkä heinän energia loppuu hiton äkkiä kesken. Omaan joistakin asioista hyvin jyrkkiä mielipiteitä. Yksi on suola. Jos hevonen ei saa tarpeeksi suolaa eikä hikoile tarpeeksi ollaan lirissä. Toinen on pellava. Voisiko joku vihdoin ja viimein perustella mitä hyvää sen jatkuvassa syötössä on? Kun näin olen viisaammilta oppinut, jotta jos pellavaa tarvii syöttää se syötetään kuureina ei kokoajan, eikä muun ruuan kanssa samassa. Sitten on ruokien kastelu, sopat, lillingit, mössöt ja mömmöt. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: syötä pääasiassa vain ruokia mitä ei tarvitse turvottaa ja turvotettavat syötetään kuivista erillään. Miksikö? Syljenerityksen takia. Asia jota kuitenkin tässä haen, kun ajatus taas näyttää lähtevän omille raiteilleen, on että ensi vuoden tavoitteena pyrin pitämään Noan ruokinnan kunnossa ja Noan kokoajan sopivassa kunnossa. Ei liian lihavana, ei liian laihana vaan sopivana, hikoilevana ja muutenkin ruokinnallisesti toimivana. Kuitenkaan olematta hysteerikko ja liian tarkka.
 | |
| Syöntitapoja voi olla monia. Harjulla talvi 2004-2006 tai jotain. |
Oppiminen
Pyrin lukemaan "Ruokinnalla tuloksiin"-kirjani loppuun. En siksi, että kyseistä kirjaa tai mitään muitakaan pitäisin raamattuna. En myöskään pidä ketään jumalana en edes häntä itseään. Miksi kirjoitain kaikki "isot" sanat pienellä? Koska en vain usko. En ole ateisti, kuulun kirkkoon, haluan kirkkohäät, papin kuuluu ristiä lapset yms yms yms. Silti en usko. Vaikkei se kyllä tähän nyt liity oikein mitenkään. Lähinnä haluan havainnollistaa, että kaikesta kuullusta, nähdystä, luetusta, opitusta ja katsotusta pitää ensin muodostaa kokonaiskuva. Ainakin yrittää. Sitten sitä täytyy tarkastella melko kriittisesti vähän joka kantilta. Haluan oppia mahdollisimman paljon hevosista kaikilta kanteilta. Opettajissa ja ratsuttajissa "halpa on hyvä" ei päde. Se on vain hommaa, jota kenenkään ei ole edes järkeä tehdä puoli ilmaiseksi, jos on oikeasti ammattilainen. Varsinkaan, kun myöskään siihen ammattilaiseksi tuleminen ei ole ollut ilmaista, eikä helppoa. Opettajan pitää myös olla semmoinen, jonka kanssa natsaa ja jos oikeasti haluaa kehittyä ei tunnille kannata ottaa liian montaa ihan vain sen takia, että sen opettajan saisi mahdollisimman halvalla. Lisäksi opettajan pitää osata kertoa kaikki. Miten jokin asia tehdään, miksi se tehdään, miksi se tehdään niin ja jos se ei onnistu mitä korjataan. Perustella jokainen väitteensä, eikä vain sanoa, että "kun tämä nyt vaan on näin". Siispä ensi vuoden tavoitteena oppiminen oppiminen oppiminen. Sekä minun että Noan.
Kuten taas huomaatte ajatus lähti vähän lentämään ja tästä tulee taas ihan järjettömän pitkä. Siispä päätän tähän ja kirjoitan uuden tekstin vaikkapa huomenna. Tavoitteita nimittäin, kun minulla riittää. Sekä oman pään menoksi, että Noan. Lisäksi voisin tässä blogata joku päivä minun ja Noan yhteiselosta vuosilta miekka ja kirves, kun olen jostain sysytä näin joulun nurkilla heittäytynyt hempeäksi ja nyyhkyksi ja tippalinssissä muistellut menneitä vuosia.
 | |
| Kuva Satun tunnilta kesä 2012. Pienen pientä kehitystä tapahtuu jossain kohin. |
Eniten olen miettinyt sitä, että pitäisiköhän kohtaloon sittenkin uskoa? En keksi muutakaan syytä miksi kaikesta huolimatta ja kaikesta vuosien varrella koetun myötäkin minulla on minulle maailman paras hevonen. Kaiken lisäksi se tuntuu olevan maailman monipuolisin otus, kun vaan ne asiat ymmärtää yrittää kaivella ulos. Vielä loppuun kuva vuosien takaa jostain todella kaukaa.
 | ||||||
| Kuinka tuttu näky keväältä 2005 Harjulta. Ajolenkille lähdössä ja takana Taneli lähdössä mukaan. |
Hyvää uutta vuotta!
