Vihdoinkin!

En muista edes kuinka kauan olen tätä odottanut, enkä muista kuinka paljon olen tästä haaveiltu, mutta nyt se päivä koitti.Noa otti ja voittaa täräytti Muhoksen harjoitusraveissa kärrylähdön. Lähdössä oli alunperin kuusi hevosta, joista kolme oli poissa. Yks laukkasi hylkyyn, mutta ihan rehdisti voitti toiseksi tulleen vielä kirittäessä loppusuoralla.

Koko ajatus oli ensin vain huvittava. Noa kärrylähtöön. Sillä on ajettu kärrylähtö viimeksi vuonna 2007 ja kärryiltä ajettu viimeksi joskus pari vuotta sitten yksi tai peräti kaksi lenkkiä. Tallinpitäjä vain tuumasi, että lähde ihmeessä Muhokselle harkkareihin montéen, kun ponin ilmoittavat sinne kuitenkin. Miksipäs ei? Niin. Keksin kuitenkin, että entä jos se kärrylähtö mistä olen jo jonkin aikaa haaveillut? Suostuisikohan meidän ainoa ja paras luottokuskimme?

Sittenhän siinä kävi niin, että kyllähän se kuskikin suostui. Ihmettelen kyllä miksi, kun muistaa Noan taustan, mutta toisaalta minä olen aina ollut se heikko hermoisempi sählä sen kanssa. Kyllä sen vain näkee, kun laittaa vierekkäin touhuamaan semmoisen joka osaa ja semmoisen, joka ei osaa, mutta luulee jotain osaavansa. Voin vannoa, että olen tuo jälkimmäinen ja tiedän sen varsin hyvin.

Seuraava vaihe oli, että pitäähän se vissiin kärryiltä hiitatakin, kun eihän sillä pitkään aikaan ole ajettu eikä tiedä kulkeeko se ravilla minnekkään. Ilmot oli perjantaina ilmoitin puhelimitse wanhaan tyyliin. Hiitti sovittiin tiistai illaksi. Sitten jännitys, että kulkeeko se mihinkään vai meneekö ihan ratsunlaukkaa ja hömpöttää vaan. Kulkihan ja se. Ravikin edelleen polki komeasti! Ja ennen kaikkea laiskasti, kun ei ollut hiittikaveria. Yhden 2100m hiitin ajoi ja sen Noa juoksi 1,33 läpi. Ei häävi, mutta ei se ennenkään ole yksin kulkenut.

Keskiviikkona Marjo kävi ratsastamassa oli Noa kuulemma ollut hieman virtasa. Torstaina oli lepo. Perjantaina otin siinä läheisellä tiellä vetoja. Ei paljon, eikä pitkiä. Vain sen verran, että saa paikkoja auki ja jää vauhtia vähän töppöseen. Mikä oli hieman vaikeaa, koska Noa oli perjantaina KUUMANA! Koitin pyörittää volttia, eikä siitä meinannut tulla mitään. Ei yhtään mitään. Kuitenkin lopulta saatiin voltit onnistumaan ja kolme vetoa ja välihölkät vedettyä. Sitten hölkällä kotiinpäin ja loppukäynnit.

Perjantaina oli ohjelmassa myös karvojen kynintä. Eli sängen leikkaus, korvakarvojen leikkaus ja häntäkin katsoa kuntoon. Lisäksi jo valmiiksi hännän ja harjan selvittelyä, ettei lauantai aamuna olisi niin kova homma. Illalla sitten vielä varusteiden pesu ja rasvausrumba ja jännittämistä.

Lauantai aamuna kello soi klo 07.30 ja aamupalat nassuun kamat autoon ja tallille. Tallilla oli tytöt jo ponia laittelemassa valmiiksi ja Noa oli sisällä odottamassa. Aloin siinä harjailemaan, laitoin putsit etusiin, katsoin kaviot ja kengät läpi ja loimen päälle. Hännän ja harjan selvitin myös ja jouhien selvitysaine voisi olla aika kova sana. Sitten eikun kamat autoon, kopukat koppiin ja menoksi kohti muhosta.

Perille päästiin ja tilat näytti vähän ahtailta, mutta ei pahasti. autokin saatiin kätevästi semmoseen paikkaan, että pääsi kahta kautta kulkemaan. Noakin vaikutti hyvin rauhalliselta. Minä en. Kaikki kammot tuli mieleen. Vaikka jätkä käyttäytyi hyvin. Ratalle meni fiksusti mitä nyt vähän virtasan olosena ja ratalla toimi hyvin. Traktorin ohituskin meni ilman muttia. Ohjille vaan paino melkoisesti.

Sitten oli Elliotin lähtö, jossa joka poni laukkaili vuoron perään. Elliot tuli rehdisti kuitenkin toiseksi. Hieno poika! Tytöt kävivät hakemassa rehusäkin Elliotille.

Sitten tuli Noalla esittelyyn lähdön aika. Mulla jännitys huipussaan. Osaako se käyttäyty? Pysyykö se ravilla? Kulkeeko se mihinkään? Esittelyyn mennessä Noa sitten veti kilarit. Ja jälleen kerran kunnolla. Pukkasi kärryt ojaan ja hyppi pystyyn. Tokeni onneksi ja kuski handlas tilanteen todella hyvin ja esittelyn ja pruuvin veti sitten ihan kuin hevoset.

Lähtö toimi linjalähetyksellä eli suoraan esittelystä hevoset järjestäytyy omille paikoilleen, kiihyttää ja "Yksi, Kaksi, AJA!" ja sitte mennään. Ennen ensimmäistä kurvia Noa oli ottanut jo paalulta lähteneen kaksikon kiinni. Vauhti oli todella rauhallista. Etukurvissa Noaki näytti hölkkivän todella helposti. Toisella kierroksella vauhti kiihtyi hieman, muttei mainittavasti. Sitten takasuoralla toiselle ja kiriin. Takakurvissa pikku laukat, jotka tippu äkkiä alas. Tainnut koulun väännöstä olla hyötyä? Yksi laukkasi pitkiksi porukasta ja Noa toiselta kiri KÄRKEEN! Sitten toiseksi tullut numero 2 nousi toiselle ja yritti kiriä, mutta ei. Noa voitti! Se VOITTI!

Mahtava tunne. Itku kurkussa ja huusin kuin syötävä olkoon vain harkkarit se ei ole ikinä voittanut mitään ja nyt se voitti. Vielä kärrylähdössä. Kysyin kuskilta loimitetaanko ja päätettiin kokeilla. Nätisti antoi loimittaa ja veti voittaja esittelyn. Minä hölkkäsin vierellä ja pyyhin silmiä vedestä. Sitten varikolle, loppukävelytykset ja varusteita purkamaan pois päältä. Mahtava huuma. Mikä tunne!

Olin ehkä jo luovuttanut haaveilun voitosta, mutta sieltä se tipahti. Hieno loimi vielä ja rehusäkki. Tallinpitäjä oli veikannut ilmais totossa Noan lähtönsä voittajaksi ja voitti vielä muffinseja herkkuarvonnasta. Aika hyvä päivä eikö? Kelpasi ajella tallille takaisin päin. Muhokseltakin oli todella lyhyt kotimatka.

Pienestä voi olla iloinen ja kannattaa. Olen hoitanut Noaa vuodesta 2003 ja omistanut sen vuodesta 2005. Se on aika pitkä aika. Se on aika pitkä yhteinen historia ja paljon aikaa on käytetty treenaamiseen, opettamiseen, hoitamiseen, ylläpitämiseen tarvittavien rahojen kasaan haalimiseen, huomisesta huolihtimiseen ja myös hauskanpitoon. Nyt se palkittiin ja roimasti. Lisään kuvia jahka moisia saan. Itsehän en tajunnut edes kännykällä ottaa kuvaa missään vaiheessa.

Voitettiin hieno Ojantakasen perhekotien loimi ja rehusäkki. Loimi tulee seinälle ja takuulla. Rehusäkin saa itse "kilpahevonen" tietenkin. Elämäni ylpeys.

En halua väärää kuvaa antaa kenellekään. Ymmärrän kyllä, että aika ei ollut erikoinen ja tilanne olisi eri, jos lähdössä olisi ollut kaikki hevoset paikalla, mutta en välitä niistä. Rehti voitto silti ja poissaolevat eivät olleet minun syyni. Haluan olla iloinen, koska voitto on voitto ja mahtavalta se tuntui silti. Ne jotka tietää Noan ja minut ja vielä Noan taustat ymmärtää kyllä iloni.

Tässä vielä tulokset Noan lähdöstä:

1. Ex Nocturne / Erkki Paaso 38,0
2. Mr Onslow / Tuomo Vimpari 40,2

Vic Afeidas / Aimo Rasmus HLP 3

Auropeus / Harri Vimpari POIS
Sally Exact / Jyrki Aho POIS
Wildwest Robert / Kristiina Aitta POIS


Täältä löytyy koko ravien tulokset.


Kiitos Muhoksen ravinaiset ja Muhoksen raviseura hyvistä raveista!

Hirviä vaiko hevosia?

Viikonloppuna tuli aika ajankohtaseksi miettiä näitä maastoilu ja ajotreeni turvallisuusasioita uudestaan.

Kunnollisia heijastimia ei voi olla liikaa. Itse hankin Noalle Hööksiltä heijastinloimen ja ryntäisiin on vielä rintaremmi heijastin. Jalka heijastimia en kauheasti arvosta, kun jäävät kahlatessa pusikkoon. Mutta jalkaheijastimiksi tarkoitetut on älyttömän hyviä kärryihin. Siispä aina, kun liikutte pimeällä ja miksei valosallakin kunnolliset heijastimet niin hevoselle kuin ratsastajalle. Mitä enempi sitä parempi. Ne kaakit ei siellä auton valoissa loista kuin fosfori vaikka niille mitä syöttäisi.

Ratsastajan tärkein varuste ällin lisäksi on kypärä. Satulat, suitset, saappaat tms. on aivan sama kunhan on kunnollinen kypärä, joka on sopiva ja ehjä. Jos olet kypärällä tippunut kannattaa sen kuntoa tarkkailla se on halvin mahdollinen henkivakuutus. Ja ne Facebookkiin laitetut "otin kypärän pois vain näitä kuvia varten"-kuvat on naurettavia ja antaa erittäin huonoa esimerkkiä nuoremmille. Se sekunti, kun otatte kuvaa voi jossain joku paukahtaa, hevonen hyppää pystyyn ja lässähdät takamuksen kautta selälleen maahan ja pahimmassa tapauksessa päähalki.

Varmaan kaikilla on ollut ongelmia mopojen, autojen, traktoreiden yms. muiden liikenteessä pörräävien härpäkkeiden kanssa. Ensinnäkin, jos on mahdollisuus ja hevonen pelkää ihan tosissaan eikö kannattaisi nähdä vaivaa ja tallilla maasta käsin totuttaa asioihin? Lisäksi, kun moinen tulee aina vastaan on väistämisvelvollisuus kummallakin. Itse en ainakaan, jos laidemmas on mahdollista mennä, mene minkään pörrääjän ohi asenteella "kyllä se mua väistää ja pysähtyy mulla on hevonen". Niinhän sen kuuluukin tehdä, mutta miksi sinun ei tarvisisi? Aina jos hevonen on säikky ja on mahdollista väistäkää laijemmas. Kelkan jäljelle, pusikkoon, polulle, pihalle,m tien pätkälle jne. Ja jos se hevonen kakkii siihen pihalle, jos on ollut pakkotilanne siihen väistää siivotkaa ne jollain. Potkikaa vaikka ojaan, jos ei muuta.

Mopoilijoiden, kelkkailijoiden ym. pieni asia on pysähtyä ja sammuttaa pörisijä, kun tulee hevosia vastaan ja ohitus sujuu rauhallisesti ja turvallisesti. Heveonen kun on jopa vaarallisempikin eläin mitä hirvi. Muistakaa, että hevonen voi myös potkaista esim mopokuskia. Ja jos kelkkakuski hevosen säikäyttää on sen ratsastajan/ohjastajan henki kelkkakuskin käsissä. Oletko valmis ottamaan syytteen kuolemantuottamuksesta? Oletko valmis miettimään lopun elämäsi entä jos olisin? Olisiko pitänyt?

Henki ei ole halpa kampe. Sitä kun ei saa takaisin vaikka minkä tekisin. Tosi asia kun on se, että jos hevonen säikähtää siitä on leikki kaukana. tokihan joku voi sanoa, että hevoset tulisi liikuttaa aidatuilla alueilla, mutta jos näin on sitten myös kaikki mopot, kelkat, motocross pyörät ym. laittomiksi tai luvat liikkua vain aidatulla alueella. Hevoshommakin kun on harrastus siinä missä muutkin ja monelle todella tärkeä harrastus, henkireikä tai jopa elanto.

Hevonen ja ratsastaja eivät kuitenkaan jumalia ole. Muistakaa myös se. Siinä missä muiden täytyy varoa ja väistää hevosta täytyy myös ratsastajan olla varovainen. Varsinkin, jos hevonen saattaa potkia täytyy ratsastajan olla ohituksissa hereillä ja ohjat kädessä. Tai jos hevonen on mallia kuuha ja saattaa steppailla sivulle täytyy ratsastajan ottaa se huomioon esim lastenvaunuja tms ohittaessa. Ylipäätänsä pitäkää ne ohjat käsissä, kun ohitatte jotain mikä voi aiheuttaa vaaratilanteen. Mikään, painotan vielä mikään, hevonen ei ole niin turvallinen etteikö se voisi säikähtää jotain ihan tuttuakin.

Myös muille tiedoksi, että hevonen voi säikähtäessään kääntyä vaikka pelättävää asiaa kohti, koska säikähdyksen voikin aiheuttaa joku muu kuin ensin on ajateltu. Se vois myös käydä tarpeeksi pelätessään esim rälläävän mopopojan päälle tai potkaista.

Nyt voisin kertoa miksi moisia ajatuksia ja mistä tämä turvallisuuskouhotus sai alkunsa.

Viime sunnuntaina lähdimme ystäväni kanssa ajamaan. Aisoihin laitettiin Hulmu (jonka tulen vielä perinpohjin esittelemään onhan se yksi elämäni hevosista) 28-vuotias suomenruuna. Perään tiuhtiksi otettiin vielä Ene tallinpitäjän tyttöjen ravishettis. Komein poni koko Oulussa, jos minulta kysytään.

Ajateltiin käydä ihan käyntilenkki Hulmun verryttelyksi. 6 kilometriä vain, koska Hulmu ei kauhean nopea kävelijä ole. Päästiin toiseen päähän ja käännyttiin takaisin. Ilma oli hyvä ja fiilis samoin. Paitsi Enellä, jota kiukutti, kun Hulmu lähti kävelemään niin reippaasti, että pieni joutui ravailemaan perässä.

Sitten siinä maatilan takana huomattiin, että risteyksestä tulee vastaan aura-auto. Nousin kärryille seisomaan ja heilutin kättä, että aurakuski hoksaa meidät ja menee laitaan ja hieman hiljentää. Miksipä Hulmu moista säikähtäisi, mutta sitten huomasin,c että aurapa ei juuri hiljentänyt. Laitaan meni kyllä, mutta turhan reipasta tuli silti vastaan. Löin ohjat ystävälleni käteen, että hyppään taluttamaan, jotta varmasti päästään turvallisesti ohi ja kohdalla tein suoran reklamaation asiasta fiksusti kansainvälisellä käsimerkillä kertoakseni, että "Haista huilu voisitko hieman varoa!". Aurakuski päätti lyödä liinat kiinni siihen pisteeseen. Auton perä ja sirotin lähti tulemaan kohti. Ystäväni huusi "Ei saa***a se peruuttaa päälle!" Lähdin taluttaen ravuuttamaan Hulmua kauemmas, että päästään alta pois. Aurakuski huusi "Mitä vi***a sää näyttelet?!", johon minä fiksuna tyttönä vastasin "MITÄ VI***A SÄ PERUUTAT PÄÄLLE!" niin kovaa, että keuhkot soi.

Ravuutin vielä hetken, että päästään varmasti selville vesille sitten oli pakko kävellä ja rauhoittua hetki. Grillin mutkassa aloin miettiä, että mitä tehdään. Päätettiin jatkaa suoraan, kun samantein ystäväni sanoi "Nyt se aura tulee ja saa***a se tulee muuten ja LUJAA!" Lähdin taluttamalla juoksuttamaan Hulmua turvaan. Lasiliikkeen piha sinne siis! Saatiin koko reteli juuri ja juuri turvaan. kun aura meni ohi ja kovaa. Ymmärrän, että aura-auton tulee ajaa aika reipasta, että lumi lentää kauemmas eikä keräänny auraan, mutta silti. Säikähdettiin. Ja pahasti.

Lasiliikkeen pihalla siinä sitten törrötettiin ja mietittiin, että mitä tehdään. Eikun soitto hätäkeskukseen, että mitä tehdään. Hätäkeskuksesta ohjeet, että kotia kohti ei oikein muutakaan voi ja jos aura tulee vielä vastaan niin heti soitto hätäkeskukseen ja poliisi paikalle. Ystäväni heitti minulle Hulmun ohjat, että sidoin ne aisaan kiinni. Taluttamalla kotiin, jotta päästään turvallisesti, kun ei tiedä mitä siellä vielä tulee vastaan. Itkukaan ei ollut kaukana.

Eräällä pihalla oli sitten vanhempi mies, joka oli nähnyt tapauksen. Hän osasi kertoa, että risteyksiä siistivät traktorit ovat samaa firmaa ja heiltä kysyä mikä yritys tiet auraa. Sain pysäytettyä erään traktorin (tai mikä lie se pikku pörrääjä olikaan) ja kysyin kuskilta mikä on firma ja kerroin tapahtuneesta. Tuiran kiinteistöpalvelu. Kiitos ja matka jatkuu. Vielä yksi traktori ja sen jälkeen oltiin onneksi kuivilla.

Maanantaina soitin Tuiran kiinteistöpalveluun, jossa vastattiin erittäin fiksusti ja asia oli tiedossa jo ja läpi käyty. Sovittiin, että rikosilmoitus tulee asiasta kuitenkin ko. henkilölle, mutta muilta osin yrityksen suuntaan asia loppuun käsitelty, koska yrittäjä oli erittäin perillä miten hevosten kanssa toimitaan liikenteessä ja oli asiasta myös kertonut työntekijöilleen.

Tiistaina kävin poliisiasemalla. Menin rikosilmoitusta ensin tekemään jokseenkin vaikean oloisena ja mietin ottavatko tosissaan. Ottivat kyllä onneksi. Rikosilmoitus tehtiin ja vielä katsottiin läpi, jotta nähdään että koko asia tulee oikein ylös. Sain mukaani paperit asiasta.

Onneksi selvisimme sentään säikähdyksellä. Jos aisoissa olisi ollu Noa olisi rysähtänyt ja oletettavasti todella pahasti. Onneksi vuokraajat ovat fiksuja ja tietävät mitä tehdä maastoillessaan tuon heikkohermon kanssa. Tarinan ja tapahtumien vuoksi varmaan ymmärtänette miksi vauhkoan nyt turvallisuusasioista? Jokainen väistää jokaista, jokainen käyttää kypärää ja jokainen käyttää heijastimia. Myös ratsastuskoulun hevosilla. Jos ratsastuskoululla ei ole varaa ostaa heijastimia millä ne hevoset sitten elätetään? Ei ne heijastimet niin kalliita ole.

Aa. Meinasinkin unohtaa. Vielä lisäksi. Turvajalustimet ja ehjät hyvälaatuiset ja kuntoiset jalustinremmit. Ei varmaan tarvitse perustella miksi? Samloin myös hyväkuntoinen ja ehjä mahavyö ja ohjat, jotka kestävät varmasti käytössä napsumatta poikki, aukeamatta tai ilman että mitään muutakaan tapahtuu juuri H-hetkellä, jolloin sitä häviten odottaa. Myös kuolaimien kunto kannattaa tarkastaa aika-ajoin, jotta ei tapahdu mitään kamalia.

Hevonen on iso eläin ja saaliseläin. Säikähtänyttä shettistäkään ei pitele mikään niin miksi sitten hevosta pitelisi? Tehdään harrastusturvalliseksi itsellemme ja toisillekkin.

Kakasta valittajat! Kerätkää kompostiin tai kukkapenkkiin ne. Kyllä alkaa kompostissa tohina käymään ja pelargoniat kukoistamaan. On nimittäin tuhottoman toimiva lannoite tuo hevon kakka.

Super talleilu viikko super pakkasineen

Ajattelin antaa nyt tässä aamutallin jälkeen ennen sonnan luontiin hiipimistä luovan puoleni lentää ja kertoa meidän kuulumisista. En vain tiedä mistä alkaisin. :) Hirveästi on tapahtunut viime aikoina ja mun kirjotusinspis on tullu esiin aina väärään aikaan.

Noh.. Ensinnäkin. Kirjoitan Jäälistä. Olen täällä talo- ja tallivahtina ja huolehtimassa isäntäväen koirasta, ku tallinpitäjät tyttöineen lähti reissuun. Pääsivät katsomaan sen Apassionatanki mihin minä en ole päässyt ikinä. Reilua. Sitten vielä etelän maan lämpöön. Enkä tarkoita vain hankoa vaan oikeasti etelään. Ehkä hieman olen kateellinen, mutta toisaalta myös täällä on ollu mahatava majailla, pakkasista huolimatta. Kaverini Minna oli kanssani täällä su-ke ja oli hauskaa. :) Tallihommatkin sujui kahdestaan paljon rivakammin.

Eilen sitten Minna lähti ja jäin yksin. Oli illalla muutes hiukka vaikea laittaa nukkumaan. Varsinkin, kun Tiuhti (koira) taas alkoi murisemaan ja haukahti omiaan. Minä sitten valvoin puolet viime yöstä. Ajattelin sitten tänään vetää kunnon aktiivi päivän, että illalla lähtee taju jo iltapalaa tehdessä niin saa nukuttua. Huomenna illalla tuleekin sitten Kirsi viikonlopuksi.

Juha on kotona huolehtimassa Jarkon kouluun ja kulkee sieltä töihin. Ette usko kuinka ikävä ihmisellä yhtä ukon köttöstä voi olla. Varsinkin, kun eilen illalla ei oikein muuta ajateltavaa ollut. :( Mutta maanantaina meen kotia niin joskos keskittäisin tämän ajan nyt Noaan täysin.

Siispä asiaan eli nelijalkaiseen otukseen nimeltä Noa, jota tämä blogi alunperinkin koskee. Mustaa pientä pirulaista, joka toisina päivinä repii hermon riekaleiksi ja toisina päivinä on kuin ihmisen ajatus. Kaippa se tietää millon voi kokeilla rajojaan ja millon pitää piristää. Tai sitten nuihin elukoihin on asennettu sisälle semmoinen tutka, että jos yhtään ihmisen into vaikuttaa hiipuneelta hetkellisesti niin säväytetään oikeen kunnolla, että "osaan tätä ja tätä, kun vaan osaat ratsastaa tai käsitellä oikein ja saada ulos sen minusta" ja taas mennään. Taas suunnitellaan tunteja ja kesän kisoja ja kaikkea. Tosin mulla ei into oo hiipunut kuin ehkä sen verran, että pelkään, että on menty tässä levon aikana takapakkia. Sehän onkin levossa ollut hurjat 6 päivää. Varmaan taantunut pikku varsaksi sillä välin? Mitä veikkaatte?

Mutta mihin minä olen sitten taantunut sillä välin? Tolloilen kentälle mennessä sitten taas kahta kauheammin? Pitää varmaan tuossa aamupäivällä käydä hetki kentällä, jos saan aikonaan väännettyä muut hommat ja käsittelyharjotukset.

Lyhyesti kerrottuna tässä välissä on ollut koulukisat naapurissa, joista tuloslapun skannaan kaikkien naurettavaksi tässä joku päivä ja liitän tänne. Tulos oli 47,7% ja ratana C-merkki. Itse olen tyytyväinen hevoseen kaikin puolin. Vaikkakin ilman ääntä se on hyvin hyvin turra pohkeelle. Pitäis joku mykkä laittaa sinne selkään treenaamaan tai mulle tennispallo suuhun. Tai sitten vaan opettelen ratsastamaan ja hevosta kuuntelemaan enempi.

Pääty-ympyrät kuului laukata. Kaksi kumpaankin suuntaan. Noa nosti laukan. Sitten takanen lipesi. Minä idiootti en tajunnut, että eihän se sitten enään laukkaa nosta ilveelläkään. Ei se nosta lenkilläkään laukkaa kunnolla, jos on kompuroinut. Menin sitten hitsaamaan sitä laukkaa ja pääty-ympyröistä tuli semmoset minit. Kuvissakin näkee kuinka sääjän laukkaa ja istunta läsähtää. Tosin niitä kuvia pystyn lataamaan vasta kotona.

Harjoitusravi oli mulle tuskaa. Muttei niin tuskaa kuin se on ollu aiemmin. Joko mä oon oppinut jotain tai sitten Noa vaan ravaa hitaammin. Toki hypin siellä, ku pottusäkki, mutta en kuitenkaan vielä heilunut ja huojunut lisäksi. Ainakaan niin pahasti kuin ennen.

Mutta se kisoista, kun ajatuskin kerran harhailee niin siirtykäämme tähän päivään ja käsittelyyn. Tänään ajattelin tehdä oikein urakalla kaikenmoisia käsittelyharjotuksia, kun tallille menen nimittäin herrapa ei kuuntele enään ihan niin priimasti kuin aiemmin. Aamulla vähän harjoteltiin portista menon kans huvikseen niin se oli käsitellessäkin ihan mykkä. Helppohan se on, mutta minulle kun se pelkästään helppo ei riitä vaan aina pitää saaha hiottua lisää ja lisää.

Viime vuosina kun en niin ahkerasti Noan kanssa ole värkkäillyt ja nyt olen innostunut taas niin olen todennut, että siitä on tullut todella turra ja mitäänsanomaton käsittelyssä. Peruskiltti, perushelppo, mutta ne mitä joskus harjoteltiin säännöllisesti on unohtunut. Siispä niitä tänään palautellaan takaisin mieleen. Liekkö se auttaa ratsastukseenkin sitä minä en tiedä, mutta sittenhän se selviää.

Enimmäkseen ajattelin tehä väistättämistä (etu ja takapää kummaltaki puolen) pakittamista ja ylipäänsä katsotaan kumpi se oli se pomo ja ketä sen Noan pitikään kuunnella. Noita on hankala selittää, koska en oletettavasti tee niitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta teen ne Noaa lukien ja tutkien ja sille taas vaikka ratakiskosta vääntäen selitän mitä haluan sen tekevän ja miten. Joskos edes hetki puhuttaisiin samaa kieltä. Joskus nuorempana tehtiin vastaavaa paljon ja se tunne oli mahtava, kun pieninkin ele ja Noa ymmärsi sen. Ääntä ei juuri tarvinnut, vain oikea liike oikeaan suuntaan oikealla hetkellä.

Voisin samalla kokeilla oppiiko se seisomaan paikallaan silloin, kun narun puottaa maahan ja seuraamaan sillon kuin niin haluan. Haastetta elämään. Tai oppiihan se, mutta löydänkö mä oikear avaimet opettaa. Toisaalta vaikka varmasti kämmin miljoonaan kertaan on asioita maasta käsin mukavampi opettaa noin kun ei ole valmista "tsip-tsap-tsup kun teen näin se oppii sen tsöp" ja samalla oppii lukemaan tuota hevosta. Miten se liikkuu, miten se reagoi mihinkin ja mitä tein, kuns e reagoi noin.

Ajatus taas harhailee niin alampas laittamaan konetta kiinni ja hiipimään talliin siivoamaan 4 karsinaa ja tekemään kaikki muutki hommelit valmiiksi. Rustailen taas kunhan tulee semmonen olo.