Reilua kauppaa vai epäreilua kauppaa?

Minun ei tarvitse sanoa tätä kuin yhden ainoan kerran. Minä todella tykkään hevosvarusteista. Kysykää vaikka mieheltäni tai keltä tahansa muulta joka minut tuntee niin lupaan etteivät yritä edes väittää mitään muuta. Tykkään katsella varusteita, tykkään huoltaa niitä ja ennen kaikkea tykkään ostaa (ja myös myydä) niitä. Kuulostaa muuten vähän jopa pervolta ja sairaalta noin sanottuna. Mutta noh.. Te sen ajattelitte minä vain sanoin ajatuksenne ääneen. Eikös? Tykkään ostaa uusia varusteita. Vielä enempi tykkään ostaa uusia varusteita hyvästä alesta. Kaikista eniten kuitenkin tykkään, jos saan ostettua laadukkaan, mieluisan ja todella vähän käytetyn tai jopa käyttämättömän tuotteen halvalla. Eli toisin sanoen teen netissä tai kirpparilla löytöjä. Vaikka koko viikko olisi ollut todella huono yhdet hyvät kaupat mieluisasta varusteesta voi pelastaa koko lopun viikon ja samalla haudata aikaisemmat viikon murheet.

Käytettyjen tavaroiden myynnissä ja ostossa pätee tasan yksi ainoa sana mihin kaikki kuta kuineen perustuu. Reiluus. Käytettyä tavaraa myydessä pitää olla reilu. Pitää olla niin reilu että viitsii laittaa kunnollisen kuvan tuotteestaan kunnollisella koko ja hinta ym. merkinnällä. Pitää olla niin reilu että  viitsii miettiä maksaisiko itse samaisesta tuotteesta saman verran jos sitä joku myisi. Pitää olla myöskin niin reilu, että jos tuotteessa on pienintäkään vikaa/kauneusvirhettä/läikkää/repeämää/paikkausta(vaikka olisi viimesen päälle paikattu niin korjattu on aina korjattu) tai muuta vastaavaa niin viitsii kertoa siitä ja mielellään laittaa erikseen kuvankin siitä tai vähintään että se kuva on valmiina sellaista haluavalle. Pitää myöskin olla niin reilu että lähettää tuotteen sovitusti esimerkiksi maksun näkyessä tilillä. Lopuksi myyjä on vielä myös niin reilu, että poistaa myydyn tuotteen kuvan ja/tai ilmoituksen.

Mutta missä vaiheessa reiluus astuu kuvaan eniten?

Siinä vaiheessa kun niitä kauppoja hierotaan pitää todellakin viimeistään ymmärtää olla reilu. Nopeat syövät hitaat. Minäkin ymmärrän sen. Mutta kuinka nopea pitää olla että saa syödä toisen kädestä? Vai onko ihmiset niin vitkuloita, että myyjällä täytyy pitää monta rautaa tulessa, jolloin nopein vie? Minusta reilua olisi rehdisti hieroa kaupat yhden kanssa loppuun kerrallaan. Mikäli toinen kiinnostunut ilmaantuu voi mainita kauppojen olevan juuri toiselle ihmiselle kesken. Eikö se olisikin aika reilua? Minun mielestäni ainakin.

Mistä tällainen paatos taas?

Noh.. Minäpäs kerron. Olin ostamassa tänään ratsastushousuja. Kyseessä oli itseasiassa ihan uudet pöksyt. Housujen pyyntihinta oli 35 euroa+postit. Pika laskulla siis noin 43 euroa. Tinkaajaihmisenä kysäisin sitten vitsikkäästi, että miten olisi 40 euroa postikuluineen. Myyjä "häviäisi" ja minä "voittaisin" huikeat kolme euroa. Toki olin housuista valmis maksamaan tuon normaalihinnankin ja olin ne ostamassa, mutta aina kannattaa kokeilla. Elin täysin, että meillä on siinä kaupat kesken. Viestistäni menee vartti, kun myyjä ilmoittaa, että tinkaaminen ei onnistu ja housutkin tässä välissä itseasiassa meni jo. Niin mitä että? Laitoin melkein asiallisesti viestin takaisin, joka meni sanasta sanaan näin: "No ompa hanurista, koska luulin meillä olevan kauppojen kesken ja olisin housut ostanut ihan normaali hinnallakin ja maksanutkin vielä tälle iltaa. :) Mun tuuria. ;)" Yllättävän asiallista minulta eikös?

Oikeastihan teki mieli huutaa, että "Mitä vit pee saa hii huu haa?!" En kuitenkaan viitsi, koska ne olivat vain yhdet ratsastushousut. Jäin vain pohtimaan, että onko vastaava kaupanteko oikeasti reilua? Olinko minä siinä se varaostaja, jos se ensimmäinen jonka kanssa oli hierottu kauppoja päättääkin heittää hanskat tiskiin? Vai tuliko jostain joku, joka sanoi, että "Minä haluan nuo tässon rahat, anna housut ja kiitos heihei"? Vai onko tällainen ihan normaalia kaupan käyntiä jossa vain yksinkertaisesti nopeat syövät ohimennessään hitailta kohta kädetkin?

Entä pitääkö ostajan ola reilu?

Totta kai pitää. Käytettyä tavaraa ostaessa pitää olla myös reilu. Pitää olla niin reilu, että viitsii katsoa kuvat ja lukea mahdolliset tekstit kunnolla. Pitää olla niin reilu, että ei jää kauppojen kanssa kitkuttelemaan. Toki asioita unohtuu ja kaupat venyy ja myönnän minullakin on tapahtunut niin, että joku asia on vain yksinkertaisesti unohtunut ja se hävettää (anteeksi kiroiluni) ihan helvetisti. Lisäksi ostajan pitää olla niin reilu, että maksaa tuotteen sovitusti. Ostajankin pitää olla asiallinen ja pitää pitää kiinni sovitusta. Ostajankin pitää olla reilu. Ostaja näkee paljon vähemmän vaivaa aina mitä myyjä, joten jos joku on tehnyt kaupat sinulle helpoksi. Ole tyytyväinen siihen.

Onko tinkaaminen reilua?

"Se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se on tyhmä joka maksaa."

En kaikkeen sanoisi niinkään. Aina voi tingata. Pitää vain muistaa, että jos olet jo valmiiksi lentämässä persauksillesi kuinka halvalla kyseisen tavaran saat ja kuinka hyvän löydön olet tehnyt, älä rupea ahneeksi. Tuossa kertomassani tämän päivän tapauksessa koituiko ahneus kohtalokseni? Voi toki olla, että se myyjän korvaan särähti, mutta niin se ei ollut tarkoitettu sillä aioin tuotteen ostaa vaikkei tinkaamiseni läpi menisikään. Myyjienkään ei passaisi olla tinkaamisesta niin liekeissä. Ei kukaan yritä loukata tinkaamisella, he yrittävät vain säästellä roposiaan. Osalle se on jopa tapa. Tinkaamisessakin pätee se yksi sana. Reiluus. Pitää tingata reilusti ja kohtuuden nimissä. Ei kukaan jaksa semmoista joka tinkaa tinkaamasta päästyään ruokakaupassakin. Eikä kukaan myy tuotteitaan ilmaiseksi. Tingata voi kohteliaasti ja/tai leikkisästi ja myyjä voi torpata tinkausyrityksen kohteliaasti ja/tai leikkisästi.

"Sitä ei tarvi maksaa jonka tingata jaksaa."

Niimpä niin..

Tehkää kuitenkin hyviä, rehellisiä ja ennen kaikkea reiluja kauppoja keskenänne. Käytettynä ja vähän käytettynä tavaroiden ostaminen on monella tapaa hyvä asia. Se on ekologista, järkevää, jopa nykyään muotiakin ja kannattavaa. Muistakaa myös kiittää hyviä myyjiä. Jos kauppa on mennyt oikein loistavasti kiittäkää myyjää. Miksikö? Koska siitä tulee hyvä mieli.

Ravitreeniä kunnon kohotukseksi

Eilen ja tänään on vedetty kunnon hikitreeniä eli n. 10km lenkki eilen pääasiassa ravilla ja tänään vissiin n. 12km lenkki käytiin ja sekin pääasiassa ravilla. Korjatkaa joku mikäli olen ihan hakoteillä, mutta näin olisi muistikuva sen tien pätkän pituudesta. Noa kulki ihan mahtavalla ravilla, omalla moottorilla ja innosta soikeana. Joskus muullon olisi voinut herätä mieleen poltteleva ajatus: "Josko sittenkin vielä starttiin?" Ne ajat alkaa olla kuitenkin jo takana päin nimittäin Noan kilpailuoikeus päättyy vuoden vaihteeseen. Vanha koni jo. Toki raviurheilullisesti Noa on saavuttanut juuri sen mitä koskaan siltä pyysin eli sen yhden voiton. Tuli se sitten harjoitusraveista, koelähdöstä tai mistä tahansa montessa tai kärryt perässä, kunhan se voittaa kerran. Sehän voitti kärrylähdön muhoksella kerran. Jatkossa siis keskitytään ratsutoimintaan, mutta lihaskunto treenataan edelleen ravi- ja laukkatreeninä. Ratallakin tullaan aina välillä edelleenkin käymään ellei sitä joku meiltä kiellä.

Joka tapauksessa myös koulutreenit aloitetaan taas, jos niitä epätoivoisia räpimisiä niiksi voi kutsua, todenteolla ja heti huomenna onkin 1,5h Satun tuntia tiedossa. Voin luvata, että näin "kylmiltään" tulen torstaina olemaan KIPEÄ! Nyt jo eilisen ja tämän päivän lenkit alkaa tuntua kropassa pikku jumeina ja kolotuksina niin saati huomisen jälkeen. Sääliksi käy itseäänkin saati sitten Noaa. Kuviahan minulla ei tietenkään juurikaan ole taaskaan mistään tähän hätään, mutta kelpaako jos taas tyhjää lupailen yrittää ottaa kuvia huomenna tai ylihuomenna?

Tämä viikko on muutenkin jännittävä, koska eilen sain ensimmäistä kertaa käyttää uutta kypärääni, jonka agrista ostin. Sen lisäksi huomenna on ne treenit ja vielä sen lisäksi torstaina sovitellaan uutta estesatulaa ja torstaina myös klipataan Noalle taas vauhtiraita kylkeen. Yritän siis taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja blogata enempi ja koitan niitä kuviakin saada tänne lätkittyä.

Toki ei sillä uskoo ken tahtoo, eikö niin?

Epäsopiva estepenkki ja treenien aloitus

Satu kävi eilen ratsuttamassa Noan. Ennen ratsutusta kuitenkin tutkittiin Noan selkään sään molemmin puolin ilmaantuneita vaaleampia länttejä. Se oli jo valmiiksi selvä, että satula siihen hiertää molemmin puolin, mutta kumpi satula ja miksi. Siinä molempia satuloita kun vekslattiin tuli selväksi, että estepenkkihän se ei passaa. Siispä nyt tarvisi sitten katsella uutta estepenkkiä Noalle. Toki nahkaistahan olen haaveillut jo jonkin aikaa, mutta nyt se vaan tulee vähän niinkuin pikku pakko eteen. Onneksi kuitenkin on koulusatula erikseen niin voin rauhassa myydä vanhan pois ja huolella katsella uutta tilalle. Uutta uutta tuskin ostan, koska niitä ei ole tällä hetkellä katselussa kuin tasan yksi johon kyllä riittäisi rahat, mutten mielellään laittaisi joka penniä satulaan.

Ratsutus kuitenkin meni kaikinpuolin hyvin. Toki Noa oli aika ruosteessa mikä sai huolestumaan, että kuinkahan ruosteessa se minä olen jahka päästään treenaamaan. Satua varmaan eka tunnilla naurattaa katsella sitä mun kekkulointia.. Oi voi.. Jostainhan se on kuitenkin taas aloitettava, kun taukoa on tullut sen verta paljon. Aloin lokakuussa vuokraamaan naapurista kenttää sieltä tien perältä ja eilen vasta pääsin itse siinä käymään ensimmäistä kertaa. Wautsiwau sanon minä. Kenttä näytti isolta kuin erämaa (ehkä eniten tekee kun ei ollut aitoja) ja tosi kätsät valot. Pohja oli kovahko mikä on sama täällä joka paikassa, koska viime aikoina on pukannut vettä ja nyt sitten on alkanut pakastumaan niin senhän tietää miten siinä käy. Joka tapauksessa tykkäsin ja paljon.

Treeni-intokin alkaa olla taas kohillaan. Ongelmana tulee vain se perinteinen, kun haluais sitten tehdä kaikkea kerralla yhtenä päivänä. Vois vääntää koulua, mennä puomiharjoituksia, juoksuttaa kahdella liinalla, käydä ajamassa pitkästä aikaa, maastoilla kaikissa eri muodoissa, käydä kiipeilemässä vielä kun voi ja mitä kaikkea. Toki kelit estää tällä hetkellä melko moniakin asioita ja liikutukset menee vähän sen mukaan mitä millonkin pystyy tekemään. Siispä tallille pitää mennä vähän kuin soitellen sotaan katsomaan mitä tänään tehtäisiin.

Ja ei.. Ei taaskaan kuvia. Pahoittelen, mutta kun minä en vain ole kauhean valokuvaava ihminen ja ne mitä otan niitä en ikinä muista sitten siirrellä mihinkään mistä ne vois liittää mihinkään. Eikä niillä suurimmalla osalla edes tee mitään, kun ovat laadultaan niin surkeita.