Kuolaimista 1: Nivelkuolain

Kuolaimia on varmaan biljoona erilaista. Jo siitä normaaleimmasta irtorengas nivelestä löytyy varmaan sata erilaista. Kaikki erikoiskuolaimet vielä siihen päälle laskettuna ja sitten on vielä kuolaimettomatkin ja niitäkin on noh.. ei ehkä ihan satoja erilaisia, mutta kymmeniä ainakin. Aloin tuossa miettimään Noalle joskos kokeilisin tässä oliivikolmipalaa ja sitä myötä aloin miettimään kaikkien eri kuolaimien vaikutustapoja ja mikä kuolain voisi Noalle olla sopivin ainakin tähän hetkeen.

***VAROITUS! Älkää pitäkö tätä minään tietotekstinä, kun en minä mistään mitään tiedä ja korjatkaa/kommentoikaa ihmeessä jos olen väärässä. Kiitos!***

Nivelkuolain

Nivelkuolain irtorenkailla on normaalein ja yleisin kuolain mitä löytyy. Normaali ravinivel (viiksikuolain) on toinen. Mutta sitten kun siihenkin löytyy eri variaatioita. On rautaista, messinkistä, sprengerin aurigan jutskia, nahoitettuja, kumisia, muovisia (happy mouth jne) kaikkien näiden yhdistelmiä ja mitä lie vielä. On paksua, ohutta, umpinaista, kevyttä, painavaa, onttoa ja reijällistä onttoa. Bridongit on vielä ihan oma lukunsa. Kuolainrenkaitakin on erikokoisia ja mallisia. Osassa erikoiskuolaimista on tavallinen nivelkuolaimen suukappale, mutta ohjasrengas tekee kuolaimesta erikoiskuolaimen. Muutamissa taas rengas on normaali, mutta suukappale on erikoisempi. Lisäksi nivelestä on myös omana yhtä monimuotoisena variaationaan kolmipala, joka on toinen nykyisellään kutakuineen yhtä yleinen kuin tavallinen nivelkin. Kerron siitä lisää vielä.

Kuvat yleisimmistä nivelkuolaimista:

Irtorenkainen nivelkuolain

Kuminivel irtorenkailla

Muovinivel irtorenkailla

Sprenger auringan nivelkuolain

Messinkinen nivelkuolain

Nahoitettu ravinivel. Ei löytynyt kuin ravikuolaimia nahoitettuna.

*Kuvat poimittu googlehaulla sieltä sun täältä.*

Vaikutukseltaan normaali nivel ei ole hirveä kova, muttei pehmeinkään. En itse henk.koht. pidä irtorenkaista, koska tuntuu että ne tekee kuolaimesta ehkä vähän liian levottoman hevosen suussa. Lieneekö muinaisjäänne raviajoilta, en tiedä. Peruskuolaimena nivel on käypänen ja joka hevosen pitäisikin toimia joko normaali kuolaimella eikä niin että se tarvii sinne suuhunsa jatkuvasti niin kovaa rautaa että sillä voisi kohta pikku tyttökin samalla väännöllä ja paineella murtaa ison miehen käden. Pitäisi kuitenkin muistaa että se kuolain on rautaa ja se on siellä hevosen suussa. Laitappa vaikka sukkapuikko itsellesi hampaiden taakse ientä vasten ja paina. Kipeää käy vai mitä? Siinä oli demo vasta suorasta kuolaimesta. Mutta paasaaminen sikseen vaikka siitä niin kovasti tykkäänkin.

Yksi ainoa kuolain ei siltikään sovi jokaiselle. Sekin on tosi että joillekkin sitä kovempaakin kapulaa on vain pakko laittaa sinne suuhun, jos haluaa että harrastaminen on vielä turvallista. Toki mitä useampi hevonen menee ihan tavallisella kuolaimella sen parempi, mutta taas "meillä nämä kaikki ponista shireen menee tällä samalla 14,5cm nivelellä jonka ostin 1990-luvulla." -ajattelumalli jotenki inhottaa. Toki ei siinä samoja releitä saa ja kannattaakin käyttää ristiin, mutta sillä ehdolla että ne ovat sopivia. Ei pakata niitä hevosia väärän kokosiin loimiin jotka roikkuu edestä ja pakkaa koko etupään läjään, eikä laiteta 11,5 suuhun 16,5 nivelkuolainta jne. Katsokaas minä paasaan TAAS! On se vaan ihanaa.

Joskus olikohan vuosi sitten Nina Fagerström piti luennon kuolaimista. Tykkäsin siitä oikein kovasti ja voisin käydä kuuntelemassa sen uudelleenkin. Ylipäätänsä sopivista varusteista ei voi luennoida tarpeeksi. Eriasia on vaan saada ihmisiä paikalle luentoa kuuntelemaan. Nina kertoi myös asian, jota en itse ole koskaan ajatellut nimittäin että tottahan jokaisen kuolaimen nivelet kuluu ja niitä olisi hyvä välillä vähän vilkuillakin sillä silmällä että ne ovat vielä kestäviä, turvallisia ja niihin ei ole kulunut ajanmyötä teräviä reunoja. Mutta yleissekava lätinä sikseen ja takaisin nivelkuolaimeen.

Nivelkuolainhan antaa paineen suupieliin, ikeniin, kielelle ja osalla vielä bonuksena kitalakeen mikä ei ole hyvä juttu ollenkaan. Painappa jollain kuolaimen nivelen tapaisella omaan kitalakeesi. Kipeäähän se käy tai vähintään tuntuu ikävältä. Yksi asia mikä on yleinen ajatus, mutta se ei mahdu minun päähän, että miten hevosen kieli voi litistyä/puristua sopivan (huom sopivan) nivelkuolaimen väliin?

Tämä kuva selittääkin sen asian.

Kolmipalahan ehkäisee sekä tuon että kitalaki ongelman, mutta tuoko se sitten puolestaan kaksi nipistyskohtaa yhden sijaan? Ja toisaalta on kieli ja toivottavasti myös kuolain on kuolasia ja märkiä niin miten se kieli pääsee sinne tarttumaan? Koska kutakuineen saman paineenhan jokainen kuolain tekee kieleen. Vai tekeekö? Tarkoituksena olisi Noalle kokeilla oliivikolmipalaa, kunhan sellaisen jostain lainaksi löytäisin. Noa joskus jäkittää pysähdyksessä ja aloin miettimään, että voiko se olla kuolaimen syy? Noallahan tunnetusti on aika pikkuinen suu. Mutta koko kuolainasia herättää hirveän määrän kysymyksiä mihin haluaisin vastauksia. Tai sitten vaan ajattelen asiaa liikaa. Nimittäin.. Mikä ero oliivilla ja baucherilla sen mitättömän vivun lisäksi? Kun tähän mennessä on baucher toiminut niin toimiiko kolmipalana oliivi? Vai pitäisikö sen olla baucher senkin?

Tässäpä tämä. Toivottavasti opit edes jotain. Hyvin todennäköisesti et, koska sama tieto löytyy joka paikasta. Jos on vastauksia kysymyksiini niin vastailkaa kommentteihin. Jos on lisäkysymyksiä laittakaa nekin. Ja ennen kaikkea... Millä perusteluilla sinä valitset kuolaimen ja milloin olet viimeksi tarkistanut kuolaimen kunnon?

Vedätystä

Keksimpäs nerokkaan idean, että mitä jos laittaisi Noalle renkaan perään. Ei kärryjen perään vaan suoraan Noalle perään. Koko idea huolestutti itseäkin aluksi vaan hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Yksi syy ideaan oli myös se että Turkanrinteellä pidetään maaliskuussa hiihtoratsastuskisat ja minä todella todella kovasti haluaisin sinne. Kunhan vaan keksin sinne Noan perään jonku suksille. Teresa on ensimmäinen uhri vaihtoehto ja jotenkin epäilen, että ei paljoa tarvi suostutella. Toisena ideana oli se että sais jotain vedätettyä Noalla edes vähän, kun en oikeen älyttömiä perusta sillä ajaa. Enkä muutenkaan. Ajaminen on kylmää ja tylsää. Siispä keksin tämmöisen paljon hauskemman idean.

Noa hieman vilkaisi rengasta epäluuloisesti vaan kahden askeleen jälkeen se teputteli tomerasti eteenpäin. En tiedä kuvitteliko lie olevansa mahtava työhevonen tai jotain. Kokeilurenkaana perässä ollut henkilöautonrengas ei vaan ollut ihan tarpeeksi painava. Ei se jaloillekaan rymissyt, muttei siitä ollut hirveätä vastustakaan. Tarvitaan siis isompi renkula. Senkin jo onnistuin itselleni haalimaan.

Toki ideahan ei oo ihan kauhein mahollinen ja kesällähän ihan bueno idea lanailla kenttää Noalla, mutta tästäkin ideasta piti sen järjen jäädä välille. Ai missäkö kohtaa? No siinä kohtaa kun takaisin päin kävellessä pysäytin Noan, nakkasin narun kaulalle ja menin itse renkaan kyytiin. Maisk maisk ja kappas sehän lähti käpsyttelemään. Ilman hallintalaitteita. Hyvä minä. Toki Noa kilttinä otuksena haalasi minut renkaassa vaan tallinpihaan ja pysähtyi sinne. Hyvä poika. Siispä isomman renkaan kun laitan Noalle perään laitan sille myös ohjat.

Pienisuuri työhevonen Noa. Aika söpö, eikö?

Varusteiden pesusta

***Varoitus! Teksti tulee olemaan pitkä ja täynnä millin tarkkaa kuvailua kaikesta!!!***

Tuossa eilen illalla pesuhuoneessa nököttäessä ja varusteita pesua varten purkaessa tuli mieleen, että kirjoitampa ihan kuvauksen miten minä varusteeni pesen. Rehellisesti sanoen en tiedä KETÄÄN joka olisi yhtä neuroottinen varusteiden pesusta. Kaikkia muita Noan kanssa toimivia kohtaan nahkaisten varusteiden pesussa on vain yksisääntö: Älä tee sitä, teen sen itse, koska olen neuroottinen." En pese varusteita mitenkään "kerran kuussa" tai millään muullakaan aika määreellä, mutta silloin kun pesen niin se on Pesua ja nimenomaan isolla P:llä.

Vuosien mittaan minulle on tullut tietyt suosikki tuotteet mitä käytän kaikissa varusteiden pesuissa. Isoja pyyhkeitä pitää olla ja monta ja mielellään semmoisia vähän vanhahkoja niin kaikki irtonöyhtä (ja muukin kangasmainen materiaali ;) ) on kulunut pois. Sieninä käytän semmoisia pikku sieniä joita saa ihan mistä vaan parilla eurolla kymmenen kappaleen paketissa. Niitä missä on karhun kieli toisella puolen. Toki sitä karhunkieltä en käytä, kuin ihan pakon edessä. Saippuana käytän semmoista palikkaa. Mistään epämääräisistä mäski/mömmö/suihkesaippuoista en tykkää yhtään. Ne jättää nahan pintaan aina ihme köhnän kiinni. Rasvana käytän perus Tallipoika Valjasrasvaa, sitä väritöntä, koska se musta rasva on kamala keksintö. Kuka laittaisi kenkälankkia satulaan ja länttäisi kisahousujen valkoisen hanurin siihen? Kysyinpähän vain. Öljynä aikasemmin minulla oli wahlstenin öljyä ja se oli ihan jees. Vielä enempi tykkään Pharmacaren Leather Oil -öljystä. Yllättäin se onkin tietenkin kalliimpaakin. Harjat, päitset, suojat jne. pesen ihan perus mäntysuovalla sekin pitää olla tiettyä laatua, josta mallipurkki näkyy kuvassa. Loimet, huovat yms pesen koneessa jos ne suinkin vain voi menemättä pilalle. Tähän pieni välihuomautus: ÄLÄ ikinä pese valkoista huopaa MINKÄÄN muun kanssa missä voisi olla edes pieni hilkku väriä joka voisi irrota pesussa ja imeytyä huopaan. Omistan nykyään nimittäin sinertävän valkoisen huovan.

Pikkusieni, lootassa saippuapalikka, rasva ja mäntysuopa

Pesu-urakka alkaa aina varusteiden totaalisella purkamisella. Aukaisen jokaisen soljen ja irroittelen remmit toisistaan ja kuolaimet suitsista jne. En voi sietää pakettina pestyjä varusteita. Miksi kukaan pyykkäisi vaatteitaankaan erottelematta? Nehän jää likaiseksi. Laitan pesuhuoneen lattialle pyyhkeen mihin kasaan puretut remelit toiselle puolen läjäksi. Toiselle puolen kasaan sitten puhtaat rensselit.

Kahdet suitset, yhdet ohjat, jalustinremmit, mahavyö ja kahdet päitset. Nii ja parit kannusremmitkin.

Kiefferin pesen sitten yksiksensä.

Rinkulat talteen! Paras ois jos käyttäis ihan kannellista rasiaa pikku hiluille.

Peseminen itsessään tapahtuu niin että otan pyyhkeen syliin, hinkkaan reilulla saippualla ihan vaahtoisiksi muutama remeliä kerrallaan, huuhtelen ne sankossa ja nakkaan toiseen laitaan pyyhkeen päälle läjäksi kuivahtamaan. Ennen pyyhkäisin vaahdot pois pyyhkeellä, mutta jossain vinkattiin huuhtelemaan ja todellakin tulee parempaa jälkeä. Itseasiassa silloin sanottiin myös että huuhtelee sienellä eikä suoraan sankossa, mutta laiska kun olen huljautan ne sankossa. PAITSI ei satulaa eikä valjaiden silaosaa tietenkään kannata kenenkään uitella yhtään missään ylimääräistä. Kyllä nekin kastua kärsii, mutta en todellakaan suosittele tieten tahtoen uittamaan. Kun olen vaahdottanut ja huuhtonut kaikki lemppaan koko kasan taas toiseen laitaan ja sitten kuivaan pyyhkeellä läpi joka ikisen remelin.

Vaahtokylpyä nahkapäitsille jotka ovat muuten made by me, myself and I.

Sinne joutuivat huuhteluun poloiset.

Koko kasa pestynä, huuhdottuna ja kuivattuna odottamassa rasvausta.

Nyt on siis koko remmiläjä pesty, huuhdeltu ja kuivattu. Ne saavat pikku hetken kuivahtaa samalla, kun siirrän sankon sivuun ja järkkään tilaa mihin laittaa rasvatut remmit kuivumaan. (Tähän väliin huomautus minulla rasvatut tarkoittaa sitten rasvatut/öljytyt, mutten jaksa tuota mainita joka väliin ihan luettavuuden takia niin muistakaa että rasvattu=rasvattu/öljytty.) Meillä tämä tarkoittaa saunanlauteita. Rasvaan joka remmin reiluhkolla rasvalla kokonaan läpi ja nakkelen lauteille kuivumaan. En sen kummemmin erottele niitä erilleen tai ripustele, koska kyllä ne sen rasvan imee läjässäkin. Annan ensimmäisen rasvakerroksen imeytyä hetken ja sitten nakkelen kaikki rasvansa imeneet pyyhkeiden päälle taas takaisin ja rasvaan ne uudestaan. Eniten tykkään nahasta joka imee rasvaa kunnolla ja sitä myöten pysyy pehmeänä, notkeana, kauniina ja kestävänä. Miksikö minä käytän sanaa kaunis? Ihan siksi, koska minun mielestä hyvästä materiaalista hyvin tehty ja hyvin huollettu nahkavaruste on kaunis. Outo? Minäkö? Niin olenkin ja tiedän sen. Jos suinkin mahdollista, niin kuin esimerkiksi nyt oli, jätän toisen rasvauksen jälkeen remelit yön yli kuivumaan ja rasvaan ne vielä kolmannen kerran seuraavana päivänä. Viimeisen rasvakerroksen kuivuttua pyyhin (tai oikeastaan hinkkaan) kaikista ylimääräisen rasvan pyyhkeellä pois ja VALMIS! Tai no ei ihan vielä. Pitäähän ne pestyt systeemit vielä kasatakin, mutta sitten ne ovat valmiit. Puhtaat, kauniit ja kiiltävät. Hyvin huolletut, kyllästetyt ja kestävät.

Tässä koko remmiläjä toisen rasvaus kerran jälkeen.

Tässäpä tämä selonteko kaikkineen. Jos tuli kysyttävää niin kommentoikaa ja kyselkää. Vastaan mielelläni. Sitä ennen kuitenkin lähden pesemään sen Kiefferin, koska jätin sen tälle päivää. Samalla pesen myös vielä yhdet suitset (himohamsteri tiedän) ja eiköhän sinne vielä jotain pikku remeleitä löydy. Eilen pestyt varusteetkin saavat vielä kolmannen rasvakerroksensa.

Kiva kun jaksoit lukea!

Kuvasaastetta 1.

Alan aina silloin tällöin julkaisemaan kuvia kesän lenkeiltä/kisoista, joista kuvia on vaan niiden julkaseminen silloin saati lenkistä kirjoittaminen vähän niinkuin unohtui. Yritän tässä pikku hiljaa saada kyseiset kuvat kuitenkin ripotellen postailtua kaikkien katseltavaksi ja ihailtavaksi.

Tässä ensimmäisenä kuvia maastoreissuilta.

Kesällä suurin osa niistä vähistäkin lenkeistä mitä minä Noalla kävin meni pääasiassa kahlatella. Ja tuo pystysyttyrä on puska ei Noan etuharja. Ei se noin tuuhea ole. ;)

Ei erikoinen kuva ja korvanpäätkin puuttuu, mutta muistan edelleen sen tunteen, kun kesällä pääsi ratsastamaan vähän ja lomppastiin Noan kans ihan kahdestaan lenkillä. Parasta ikinä!

Tämän se tekee ku kuvaajana ei ole, kuin minä itse kännykkäkameralla ja selästä. Joka toinen kuva on niskasta.

Käytiin eka maastolenkkin niin että Kirsi meni Eepillä ja minä Noalla. Näitä voisi tulla vielä monenmonta lisää.

Hetken luulin, että kyllä se on niin tollo että se kävelee pää eellä puuhun vaan ei. Turpaa kutitti..

Jälkeen jääneet.

Tässäpä nämät. Katsotaan mikä on kuvien aiheena ensi kerralla.