Vedätystä

Keksimpäs nerokkaan idean, että mitä jos laittaisi Noalle renkaan perään. Ei kärryjen perään vaan suoraan Noalle perään. Koko idea huolestutti itseäkin aluksi vaan hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Yksi syy ideaan oli myös se että Turkanrinteellä pidetään maaliskuussa hiihtoratsastuskisat ja minä todella todella kovasti haluaisin sinne. Kunhan vaan keksin sinne Noan perään jonku suksille. Teresa on ensimmäinen uhri vaihtoehto ja jotenkin epäilen, että ei paljoa tarvi suostutella. Toisena ideana oli se että sais jotain vedätettyä Noalla edes vähän, kun en oikeen älyttömiä perusta sillä ajaa. Enkä muutenkaan. Ajaminen on kylmää ja tylsää. Siispä keksin tämmöisen paljon hauskemman idean.

Noa hieman vilkaisi rengasta epäluuloisesti vaan kahden askeleen jälkeen se teputteli tomerasti eteenpäin. En tiedä kuvitteliko lie olevansa mahtava työhevonen tai jotain. Kokeilurenkaana perässä ollut henkilöautonrengas ei vaan ollut ihan tarpeeksi painava. Ei se jaloillekaan rymissyt, muttei siitä ollut hirveätä vastustakaan. Tarvitaan siis isompi renkula. Senkin jo onnistuin itselleni haalimaan.

Toki ideahan ei oo ihan kauhein mahollinen ja kesällähän ihan bueno idea lanailla kenttää Noalla, mutta tästäkin ideasta piti sen järjen jäädä välille. Ai missäkö kohtaa? No siinä kohtaa kun takaisin päin kävellessä pysäytin Noan, nakkasin narun kaulalle ja menin itse renkaan kyytiin. Maisk maisk ja kappas sehän lähti käpsyttelemään. Ilman hallintalaitteita. Hyvä minä. Toki Noa kilttinä otuksena haalasi minut renkaassa vaan tallinpihaan ja pysähtyi sinne. Hyvä poika. Siispä isomman renkaan kun laitan Noalle perään laitan sille myös ohjat.

Pienisuuri työhevonen Noa. Aika söpö, eikö?