....makes my ass hurt pretty bad.
Noan sairasloma kesti suunnilleen viisi ja puoli viikkoa. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta se pölähti ohi yllättävän nopeasti. Noihin viiteen ja puoleen viikkoon mahtui melko monia tunnetiloja vähän laidasta laitaan. Pääasiallisia olivat harmitus, ahdistus, huoli, epätoivonen itkukin tuli jo välissä, mutta se loppufiilis kun saatiin liikutuslupa ja kenkä jalkaan. Siinä on voittaja fiilistä jo kerrakseen. Pitää kirjoittaa tarkemmin bloggaus kaviopaiseesta ja mitä kaikkea sitä hoitaessa opin jahka saan aikaseksi keskityttyä siihen kunnolla. Eli todennäköisesti sitä tekstiä saa odottaa ja hartaasti.
Ehkä paras tunne oli kuitenkin se kun eilen vihdoin ratsastin Noan. Meillä oli sovittuna Mintin puolen tunnin valmennus ja menin kentälle parisenkymmentä minuuttia ennen valkan alkua, että vähän kokeilen miltä se meno pitkästä aikaa vaikuttaa. Jo käynnissä Noa tuntui miljoonalta, joten pakkohan se oli ravatakin. Koin ahaa- ja Wau-elämyksiä vuoronperään. Ennen Noan saikkua olin nimittäin vakuuttunut täysin, että meidän meno on edelleen samaa tasoa kuin sen kaksi vuotta sitten ja minun rahkeet kehittyä on vaan yksinkertaisesti loppu kaput slut ja the end. Eipäs mitään kyllähän mä siellä selässä jotain osaan tehä. Toki hyvin paljon kaikkea ihan täysin turhaa ja väärääkin, mutta hyvin paljon enemmän oikeaa ja järkevää kuin kaksi vuotta sitten.
Tokihan ahneen piti hieman laukatakin ja siinä vaiheessa teki mieli jo tuulettaa. Näistä ylisanoista voisi kuvitella että ollaan vedetty kuin gp-ratsukko konsanaan, mutta ei sinne päinkään, mutta meille eiliset liikkeet oli kaikkeen nähden äärettömän hyviä. Valkkakin meni todella hyvin, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Treeni-into oli hyvässä nousussa jo ennen valkkaakin, mutta nyt on taas sellainen olo, etten itsekään tajua miksi olen kentällä hinkutusta karttanut kuin ruttoa niin pitkän aikaa. Mahtavaa touhua.
Tänään Noalla oli uimapäivä eli se pääsi käymään veneen perässä mutkan pulahtamassa ja siinä olikin päivän liikutukset. Huomenna hiippaillaan kentälle taas treenaamaan niin josko sitä syksyllä päästäisiin taas kisaamaan. Toki minä kisaan aiemminkin. Eepillä nimittäin. Ensin mennään tämän viikon perjantaina Tallinmäelle väkertämään akilleen kantapäätä eli C-merkkiä ja sitten seuraavaksi olisi tiedossa ensiviikon tiistaina naapurissa seuraavat, joissa olisi ohjelmana HelppoC:1. Toissapäiväiset treenit Eepin kanssa meni hyvin, joten pitää toivoa, että silkalla jännityksellä pilaa koko kisoja.
Pitäkää peukkuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti