Hammashommia (osa 2)

Keskiviikkona 8.2.2017 kello soi aamulla 05.30. Takana on kahden tallin lomitus viikonloppu ja silmäluomet painaa tonnin ja ulkona on pakkasta kevyet -18C vaan ei auta. Nappasin aamupalaleivät ja eväsleivät kainaloon ja suuntasin kohti tallia. Vinkka perään ja Noa kyytiin ja klinikalle. Noa oli aamun kokonaan syömättä ja oletin sen olevan kiukkuisempi vaan se loppuunsa käyttäytyi todella hienosti. 9 pintaan Noaa alettiin valmistella leikkaukseen ja minä lähdin ajelemaan takas Jääliin kohti naapuritallin tallihommia. Aikoivat ilmottaa kunhan on leikkaus ohi ja Noa tolpillaan ja voi mennä katsomaan.

Seuraneitinä odottelua.

Tässä vaiheessa vielä Noaakin jaksoi jännittää miksi me ollaan täällä.

 Puoli kolmen nurkilla puhelin soikin ja Noa oli pystyssä ja kaikki hyvin ja neljän aikaan voisi mennä katsomaan. Aika jäätävä näky oli vastassa kun polosella oli pää turvoksissa ja puolesta naamasta karva ajeltu. Ihan pöhnässähän se vielä olikin ja jäikin klinikalle vielä yön yli. Aamulla eläinlääkäri halusi tarkistaa vielä että poistetun hampaan tilalle laitettu paikka on pysynyt ja sen jälkeen Noan sai hakea kotiin.

Tältä se "The Horror Horse" näytti kun sitä illalla moikkaamassa kävin. Todella siivo leikkauskohta turvotuksesta huolimatta.

Tuommoinen sieltä suusta löytyi. On saattanut olla melko kipeä.

Kotihoito-ohjeita tuli nipullinen, mutta pääpiirteet oli, että heinä korvataan muutamaksi päiväksi greenlinella alkuun ja joka päivä pitää mitata lämpö, huuhdella suu, tarkistaa että paikka on pysynyt ja käydä kävelyttämässä lenkki, että suoli toimii. Lisäksi maanantaihin asti tuli sekä Ethacilin penisiliini että Metacam tulehduskipulääke. Kuolaimet saisi laittaa ja selkään saisi mennä jo viikon päästä ja normaali liikunnan aloittaa kahden viikon päästä. Totesin että mennään kuolaimetta se kaksi viikkoa ja normaaliliikutus aloitetaan sitten kontrollin jälkeen. Selkään ajattelin mennä tässä tällä viikolla joku päivä, kun ajattelin kokeilla Noalle kaulanarulla ratsastamista nyt kun on aikaa ja pakkokin tehdä kaikkea humpanhumppaa.

Lääkinnät lupasi tehdä tallinpitäjämme, mikä on todella ystävällistä niin minun ei tarvitse ajaa joka päiä kahdesti päivässä tallille. Olenkin pyrkinyt tekemään puolestaan tallihommia heille vastineeksi ja ajattelin lahjoa hieman jollain hyvällä. Greenlinen syöttö onkin sitten jännempää hommaa, kun Noa ei sitä tai oikein mitään uutakaan turvotettuna syö. Kostutettuna greenline uppoaa jotenkuten varsinkin nyt, kun heinää saa syöttää jo normaalimäärän niin greenline määrää on voinut vähentää. Kauraa en anna vielä vähään aikaan, koska Noa räjähtää muuten käsiin heti.

Suun huuhtelun aluksi juotan aina Noalle sankollisen vettä. Tarvittaessa melassin kanssa jos ei muuten meinaa juoda, koska greenlinea syöttäessä hevosen juomisen määrä saattaa käydä liian vähäksi. Toki sokeri ei ole hyväksi hampaille tietenkään mutta taas toisaalta se pitää saada huolehdittua että juo tarpeeksi. Ikinä ei ole kultaista keskitietä. Se juottaminen helpottaa hieman huuhtelua, kun irroittaa hieman töhniä hampaista jo valmiiksi. Itse käytän ihan tuollaista jätti isoa ruiskua huuhteluun. Jotku huuhtelevat semmoisella hienommallakin vempeleellä, mutta Noa todennäköisesti joko purisi siihen kiinni tai sen rikki niin ruisku on toimiva. Ehdottomasti lämmintä vettä, koska kylmä tuntuisi omaankin suuhun ihan hirveälle ja ruutaan useampia ruiskullisia molemmista suupielistä. Alkuun Noan kanssa sai tapella aika paljoltikin, mutta nyt homma hoituu jo niin että pidän kädellä nenäpiiltä turpaa alaspäin ja ruutailen puolta vaihdellen. Kun huuhtelen suun käytävällä laitan alle aina reilun talikollisen kuivikkeita jotta ne imisivät enimmät vedet eikä käytävä jää märäksi.

Suuhun katsominen sen sijaan on Noan mielestä hirveää. Ottalamppu on äärimmäisen hyvä apuväline, koska muuten käsiä saisi olla ainakin kolme. Alkuun unohdin otsalampun kotiin, joten jouduin toisella kädellä pitämään suuta auki ja toisella osoittamaan kännykän lamppua ja se ei oikein onnistunut. Joku sanoikin Facebookin Talliniksit-ryhmässä että kun hevosen kielen ottaa suusta ulos ei hevonen voi sulkea suutaan. Noa kyllä voi ihan sujuvasti kun vaan muljauttaa lyhkäisen töpökielensä hammasloveen ja puree hampaat tiukasti yhteen. Suu on ja pysyy kiinni. Noa tosiaan antaa nätisti avata kyllä suun mutta se leuoilla ja kielellä muklaaminen ja väklääminen on niin mahdotonta, että se vaikeuttaa näkemistä huomattavasti. Paikka on kuitenkin onneksi vielä pysynyt paikoillaan.

Alkuun Noa oli yöt ulkona ja päivät sisällä, mutta eilen Noa pääsi takaisin normaalisti olemaan yötä päivää ulkona ja näkyi siitä nauttivat täysin siemauksin. Leikkaus haava on todella siististi tikattu ja turvotus laskenut aikoja sitten. Periaatteessa haaaa ei hirveästi tarvisi edes hoitaa, mutta tykkään kevyesti taputellen puhdistaa betadineen kastutetulla lapulla liat pois siitä päältä. Lisäksi nenäpiitä tarvii rasvailla hieman, kun osasta kohtaa on iho tykännyt himan kyttyrää kun on höylätty karva pois. Lämpöä oli vain viime perjantaina, mutta muuten ei ole ollut edes lämpöä ja Noa on ollut todella hyvävointinen. Lopputulemana voisin tähän mennessä sanoa, että vaikka lompakko tyhjeni todella ohueksi niin olen ratkaisuuni silti todella tyytyväinen. Mikäli olisin päättänyt toisin tämä olisi Noan elämän kolmanneksi viimeinen päivä.

Kovin on tyytyväinen näköinen kaveri

Jos näytettäisiin vielä kieltä kuolemalle ja katellaan treeni- ja kilpailuhommia vielä muutama vuosi.

Ps. Otan tallilla kuvan miltä Noan naama näyttää nyt ja mitä on hoitovälineistönä ja koitan muistaa myös lisätä ne kuvat tännekin.

Hammashommia (osa 1)

Elikkäs Noa kävi kolmisen viikkoa sitten torstaina (26.1.2017) klinikalla, josta tuomiona oli mätinyt hammas, joka piti joko poistaa pikimmiten tai Noa lopettaa pikimmiten. Hampaan poistatin, joten sinällään tarinalla on "happy ending", mutta tssä eka osassa kerron nyt ensin taustoja mistä koko homma sai alkunsa. Pahoittelen, jos teksti on vähän sekava, mutta se taitanee olla minulle jo tavaramerkki varsinkin kun tässäkin lähdetään yli puolen vuoden takaa etenemään.

Aloitus on aina vaikein, mutta päätin aloittaa siitä, että Noan hampaat oli raspattu Equi-Hampaan toimesta viimeksi 4.6.2016 ja sitä ennen 17.9.2015 eli epäsäännöllistä hammashoitoa ei pääse syyttämään. Kummassakaan raspausraportissa ei ole mitään mainintaa että tuo kyseinen hammas nro 109 olisi mitenkään erikoinen millään tapaa. Täyttä varmuutta ei siis ole milloin hammas on päättänyt märäntyä, mutta on kuitenkin tieto, että tuolloin se ei vielä ole näyttänyt minkäänlaisia merkkejä.

Alunperin kesällä useammalla hevosella meidän tallilla oli jokin pieni nuhan/flunssan tapainen, jossa paksua räkää tuli paljon ja molemmista sieraimista ja yskivät ja hieman kuumeilivatkin, mutta ko pöpö meni yhtö nopeaa ohi kuin tulikin. Sen jälkeen kuitenkin Noalla jäi oikea sierain vuotamaan, jota epäilin, että on jäänyt nuhan jäliltä tukkoiseksi ja uittaessa räkää tulikin ulos reilusti jonka jälkeen hengitys oli selkeästi parempi. Välillä rään tulo kävi vähempänä ja jopa kokonaan poiskin ja liikutus oli suht normaalia, kun hengityksessäkään ei ollut mitään erikoista.

Ainoat oireen tapaiset mitä Noa esitti oli kaksi ja toinen niistä oli erikoinen oikean etujalan ontuminen/arkominen jolle en itse tutkiessa ja kyttäillessä eikä edes hierottaessa löytynyt syytä. En käytä hevosta kovin herkästä klinikalla vaan pyrin sen tutkailemaan aina itse läpi ensin ja rajaamaan mahdollisen vaivan/ongelman ihan kotosalla. Minut on aina opetettu siihen että hevosen omistajan tulee osata sen verran paljon ettei joka risauksesta lähdetä klinikalla käymään. En nyt tuomitse ketään joka käyttää, koska kukin tekee omansa kanssa niinkuin haluaa niin kauan kun se on eläintä kohtaan oikea ratkaisu. Esimerkiksi ylipaino EI OLE oikea ratkaisu, mutta paasataan siitä joskus toiste. Tämä mystinen epäsäännöllinen ja epämääräinen etujalan ontuminen/arkominen, kummaksi sitä nyt sanoisi, meni ohi yhtä nopeaa kun tulikin.

Toinen oirehtima oli se että Noa alkoi yhtäkkisesti kieltää esteillä. Varsinkin isompia hypätessä. Noa on aika taitava havaitsemaan kun ratsastaja jännittää ja tuijottaa ylimmäistä puomia ja ajelehtii kunnolla ratsastamatta ja Noa myös hyödyntää tilaisuuden aina. Nyt jälkeen päin mietittynä kun syytin itseäni kokoajan yhtäkkisestä kieltelystä tajusin vian olevankin tällä kertaa hevosessa. Noa nimittäin lähestyi estettä hyvällä imulla ja välillä liki ryöstäenkin, mutta viime tngassa kielsi aivan kuin olisi pelännyt kuollakseen koko hyppyä. Minun jännitys ja esteen tuijotteli vaan kärjistyi kieltojen myötä. Lisäksi Noa arkoi alastuloa ja vaihdeltiin suojia ja mietittiin pohjia ja vaikka mitä, että mistä se johtuu. Vielä kaiken kaupaksi Noan ristiselkä jumitteli hieman jonka vuoksi hierotutin sen ja päätettiin pitää pitempi hyppytauko. Nollata tilannetta molemmilta samalla ja olihan sitä melkoisen ahkeraan hypättykin. Ei mahdottomia mutta kerta välillä jopa kahdesti viikkoon. Paljon treenejä ja paljon kisoja.

Ontumisongelma ei uusinut. Kieltelyä on ollut näkyvissä ihan viime kisoissakin jotka oli 15.1. Tallinmäellä. Sielä toki vain verkassa muttei radalla. 70cm tuli ensimmäiselle pudotus ja siitä 4vp mikäli joku tuloksia tiirailee, mutta 80cm Noa kielteli verkassa reilustikin, mutta oli radalla järjettömän hyvä ja napattiin 2. sijakin. Räkä sen sijaan valui nokasta edelleen. Välillä enempi, välillä vähempi, välillä ohuempana ja välillä paksumpana ja nimenomaan vain oikeasta sieraimesta. Kyllähän se alkoi jo vaivata todenteolla, koska räkää oli valunut kohta jo puoli vuotta ja vain toisesta sieraimesta. Henki kulki, mutta silti treeneissä ja kisoissa ja rällälenkeilläkin Noasta puuttui se joku.. se viimeinen pykälä ja viimeinen vaihde. Verikokeet otettiin 12.10.2016 ja niissäkään ei näkynyt kerrassaan yhtään mitään normaalisti poikkeavaa. Se rään valuminen vaivasi kokoaika silti.

Tammikuussa kuulin että tuon ikäisellä hevosella tuo rään valuminen voisi johtua sieraimeen tulevasta kasvaimesta joka on aika yleinen. Lisäksi kuulostelin ja kysästelin vähän enemmänkin mistä mokoma voisi johtua ja toinen vaihtoehto oli hampaat. Noalla kun on se sarkoidi niin asia alkoi vaivata sen verta paljon, että päätin käyttää Noan klinikalla tutkimuksissa että mikä sen rään tulon aiheuttaa. Aika moni sanoi minulle "itse en käyttäisi kun se on noin vanha eikä kipeäkään ole" vaankun siitä puuttui se joku ja oli vaan mutu-tuntuma, ettei kaikki ole ihan okei. Klinikalla kuunneltiin sydän ja keuhkot ja tähystettiin keuhkot ja sieraimet ja otettiin verikokeet vaan mitään ei löytynyt. Sitten otettiin  röntgenet ja siellähän se syyllinen oli. Vihulainen hammas numero 109. Röntgenissä selkeästi näkyi muutosta ja linjaa ko hampaan yläpuolella ja koska se oli ylähammas niin se tulehdutti poskiontelon ja räkä olikin oire eikä syy. Kvasta päätellen se hammas oli hyvin todennäköisesti mätä, mutta kuinka mätä niin se täytyi vielä tarkistaa. Pikkuisen lisää rauhoittavaa ja eikun tutkimaan ja selvisi, että se hammas on ihan umpimätä.

Vaihtoehdot oli karut. Joko poisto pikimmiten tai lopetus pikimmiten. Hammas oli niin mätä ja niin matala ettei sitä olisi saanut pystyssä irti, joten poisto täytyi tehdä kaatamalla nukutuksessa ja leikkaus tulisi olemaan TODELLA kallis. Sain maanantaihin asti aikaa päättää kummin teen. Viikonloppu menikin itkiessä ja miettiessä, laskiessa ja puntaroidessa ja pohtiessa. Lopulta todettiin kotona yksissä tuumin, että kerran se on ollut nuin hyvä sen hampaan kanssa ja taloutemme ei siihen leikkaukseen kaadu niin poistetaan se hammas, koska se jäisi vaivaamaan lopuksi iäksi kuinka hyvä se olisi ollut ilman sitä hammasta.

Samalla tajusin, että se mystinen ontuminen ja oudot kieltelyt johtui siitä hampaasta. Hyppääppä itse ilmaan tai iske nyrkki pyötään kun on pelkästään hampaan juuri tulehtunut, ihme on jos ei itku pääse. Noa on kyllä käsittämättömän sitkeä sissi ja äärettömän nöyrä ja kiltti hevonen. Tässä oli nyt siis taustat hampaanpoistolle. Seuraavassa huikean mielenkiintoisessa osioissa käymme läpi leikkausretken ja kotitallilla parantelun. Kolmannessa olisi tarkoitus pureutua lisää kaikkeen siihen tietoon mitä olen tässä hammashommassa oppinut ja miten kyseistä voisi ennaltaehkäistä ja lopulta joku kaunis päivä toivottavasti muistan kertoa vielä että miten noa treenaa ja kisaa jatkossa ja tuliko se viimeinen vaihde takaisin ja kuinka hyvä se lopulta ilman sitä hammasta olikaan. Päästiinkö jopa tämän kesän kenttäkisoihin asti? Pysy skarppina, koska parhaat palat vielä tulossa. 

80cm ja hampi alkoi oireilla jo tuolloin. Silti se vaan hyppää kiltisti tuonkin ja isompaakin.