Hammashommia (osa 2)

Keskiviikkona 8.2.2017 kello soi aamulla 05.30. Takana on kahden tallin lomitus viikonloppu ja silmäluomet painaa tonnin ja ulkona on pakkasta kevyet -18C vaan ei auta. Nappasin aamupalaleivät ja eväsleivät kainaloon ja suuntasin kohti tallia. Vinkka perään ja Noa kyytiin ja klinikalle. Noa oli aamun kokonaan syömättä ja oletin sen olevan kiukkuisempi vaan se loppuunsa käyttäytyi todella hienosti. 9 pintaan Noaa alettiin valmistella leikkaukseen ja minä lähdin ajelemaan takas Jääliin kohti naapuritallin tallihommia. Aikoivat ilmottaa kunhan on leikkaus ohi ja Noa tolpillaan ja voi mennä katsomaan.

Seuraneitinä odottelua.

Tässä vaiheessa vielä Noaakin jaksoi jännittää miksi me ollaan täällä.

 Puoli kolmen nurkilla puhelin soikin ja Noa oli pystyssä ja kaikki hyvin ja neljän aikaan voisi mennä katsomaan. Aika jäätävä näky oli vastassa kun polosella oli pää turvoksissa ja puolesta naamasta karva ajeltu. Ihan pöhnässähän se vielä olikin ja jäikin klinikalle vielä yön yli. Aamulla eläinlääkäri halusi tarkistaa vielä että poistetun hampaan tilalle laitettu paikka on pysynyt ja sen jälkeen Noan sai hakea kotiin.

Tältä se "The Horror Horse" näytti kun sitä illalla moikkaamassa kävin. Todella siivo leikkauskohta turvotuksesta huolimatta.

Tuommoinen sieltä suusta löytyi. On saattanut olla melko kipeä.

Kotihoito-ohjeita tuli nipullinen, mutta pääpiirteet oli, että heinä korvataan muutamaksi päiväksi greenlinella alkuun ja joka päivä pitää mitata lämpö, huuhdella suu, tarkistaa että paikka on pysynyt ja käydä kävelyttämässä lenkki, että suoli toimii. Lisäksi maanantaihin asti tuli sekä Ethacilin penisiliini että Metacam tulehduskipulääke. Kuolaimet saisi laittaa ja selkään saisi mennä jo viikon päästä ja normaali liikunnan aloittaa kahden viikon päästä. Totesin että mennään kuolaimetta se kaksi viikkoa ja normaaliliikutus aloitetaan sitten kontrollin jälkeen. Selkään ajattelin mennä tässä tällä viikolla joku päivä, kun ajattelin kokeilla Noalle kaulanarulla ratsastamista nyt kun on aikaa ja pakkokin tehdä kaikkea humpanhumppaa.

Lääkinnät lupasi tehdä tallinpitäjämme, mikä on todella ystävällistä niin minun ei tarvitse ajaa joka päiä kahdesti päivässä tallille. Olenkin pyrkinyt tekemään puolestaan tallihommia heille vastineeksi ja ajattelin lahjoa hieman jollain hyvällä. Greenlinen syöttö onkin sitten jännempää hommaa, kun Noa ei sitä tai oikein mitään uutakaan turvotettuna syö. Kostutettuna greenline uppoaa jotenkuten varsinkin nyt, kun heinää saa syöttää jo normaalimäärän niin greenline määrää on voinut vähentää. Kauraa en anna vielä vähään aikaan, koska Noa räjähtää muuten käsiin heti.

Suun huuhtelun aluksi juotan aina Noalle sankollisen vettä. Tarvittaessa melassin kanssa jos ei muuten meinaa juoda, koska greenlinea syöttäessä hevosen juomisen määrä saattaa käydä liian vähäksi. Toki sokeri ei ole hyväksi hampaille tietenkään mutta taas toisaalta se pitää saada huolehdittua että juo tarpeeksi. Ikinä ei ole kultaista keskitietä. Se juottaminen helpottaa hieman huuhtelua, kun irroittaa hieman töhniä hampaista jo valmiiksi. Itse käytän ihan tuollaista jätti isoa ruiskua huuhteluun. Jotku huuhtelevat semmoisella hienommallakin vempeleellä, mutta Noa todennäköisesti joko purisi siihen kiinni tai sen rikki niin ruisku on toimiva. Ehdottomasti lämmintä vettä, koska kylmä tuntuisi omaankin suuhun ihan hirveälle ja ruutaan useampia ruiskullisia molemmista suupielistä. Alkuun Noan kanssa sai tapella aika paljoltikin, mutta nyt homma hoituu jo niin että pidän kädellä nenäpiiltä turpaa alaspäin ja ruutailen puolta vaihdellen. Kun huuhtelen suun käytävällä laitan alle aina reilun talikollisen kuivikkeita jotta ne imisivät enimmät vedet eikä käytävä jää märäksi.

Suuhun katsominen sen sijaan on Noan mielestä hirveää. Ottalamppu on äärimmäisen hyvä apuväline, koska muuten käsiä saisi olla ainakin kolme. Alkuun unohdin otsalampun kotiin, joten jouduin toisella kädellä pitämään suuta auki ja toisella osoittamaan kännykän lamppua ja se ei oikein onnistunut. Joku sanoikin Facebookin Talliniksit-ryhmässä että kun hevosen kielen ottaa suusta ulos ei hevonen voi sulkea suutaan. Noa kyllä voi ihan sujuvasti kun vaan muljauttaa lyhkäisen töpökielensä hammasloveen ja puree hampaat tiukasti yhteen. Suu on ja pysyy kiinni. Noa tosiaan antaa nätisti avata kyllä suun mutta se leuoilla ja kielellä muklaaminen ja väklääminen on niin mahdotonta, että se vaikeuttaa näkemistä huomattavasti. Paikka on kuitenkin onneksi vielä pysynyt paikoillaan.

Alkuun Noa oli yöt ulkona ja päivät sisällä, mutta eilen Noa pääsi takaisin normaalisti olemaan yötä päivää ulkona ja näkyi siitä nauttivat täysin siemauksin. Leikkaus haava on todella siististi tikattu ja turvotus laskenut aikoja sitten. Periaatteessa haaaa ei hirveästi tarvisi edes hoitaa, mutta tykkään kevyesti taputellen puhdistaa betadineen kastutetulla lapulla liat pois siitä päältä. Lisäksi nenäpiitä tarvii rasvailla hieman, kun osasta kohtaa on iho tykännyt himan kyttyrää kun on höylätty karva pois. Lämpöä oli vain viime perjantaina, mutta muuten ei ole ollut edes lämpöä ja Noa on ollut todella hyvävointinen. Lopputulemana voisin tähän mennessä sanoa, että vaikka lompakko tyhjeni todella ohueksi niin olen ratkaisuuni silti todella tyytyväinen. Mikäli olisin päättänyt toisin tämä olisi Noan elämän kolmanneksi viimeinen päivä.

Kovin on tyytyväinen näköinen kaveri

Jos näytettäisiin vielä kieltä kuolemalle ja katellaan treeni- ja kilpailuhommia vielä muutama vuosi.

Ps. Otan tallilla kuvan miltä Noan naama näyttää nyt ja mitä on hoitovälineistönä ja koitan muistaa myös lisätä ne kuvat tännekin.