maanantai 28. tammikuuta 2019

Meidän yhteistyökumppaneista

Bloggaus on jo pitkän aikaa aiheuttanut minulle ihan hirveää luomisen tuskaa tai jotain sellaista. Saatan tallilla karsinaa siivotessa keksiä hyvän aiheen ja hyvän alun tekstille, mutta kun koneen ääreen pääsen en sitä enään muista. Siispä kun taukoa on taas kertynyt lähdetään tällaisella aiheella etenemään.

Mitä on yhteistyökumppanit ja miksi moinen nimitys?

Meillä ei ole sponsoria eikä muutenkaan harrastukseeni hassaa minun lisäkseni rahallisesti senttiäkään kukaan muu kuin rakas mieheni ja silloin tällöin vanhempani saavat päähän pistoja laittaa minulle muutaman kympin rahaa jostain tuntemattomasta syystä ja varmastikin tietävät mihin sekin rahaa menee. Vai voisiko sanoa, että joutuu?
 Siksipä tämä pieni suuri ihmisjoukkio on siis yhteistyökumppaneita, jotka auttavat/helpottavat harrastuksessani ja kilpailuhommassa etiäspäin.

Keitä he sitten ovat?

Ihan ensimmäisenä mainittakoon se tärkein ja myöskin rakkain "yhteistyökumppani" eli rakas mieheni. Ei ota palkkaa, ei vingu, ei valita ja tukee ja turvaa ja jaksaa kuunnella (olen luvannut myös sujuvasti esittää kuuntelevansa) ne pienimmät ja vähäpätöisimmätkin. Kannustaa ihan aina.
Lisäksi hän on juuri se yhteistyökumppani, joka on talkoissa rakentamassa maastoesteitä ja kotona autotallissa värkännyt meille rataesteille portteja ja lainelautoja ja korjailee vinkkaa ja fiksailee kisakaappia ja ties mitä.

Seuraavaksi mainittakoon tallinpitäjä. Hyvä tallinpitäjä on mielestäni kivijalka ja koko homman perusta. Jos homma toimii tallilla se on yksi isoimmista tekijöistä niin hevoselle kuin ihmisellekin. Noa saa olla ulkona juuri sopivasti ja siitä huolehditaan. Voin lähteä rauhallisin mielin reissuun ja muutenkin tiedän että homma pelaa kuin rasvattuna. Jos jotain outoa ilmenee minulle ilmoitetaan heti, vaikka se olisi niinkin pientä kuin vain jollakin tapaa outo käytös. Lisäksi Noa saa olla öitä ulkona todella paljon ja juuri niinkuin on sovittu. Toki minulle tallinpitäjät on perhettä ja olemme tunteneet toisemme ikuisuuden ja siksipä se onkin kuin toinen koti.

Rehut kaikki haen Hankkijalta. Noa syö Racingin rehuja mm. senkin vuoksi että ne ovat kotimaisia. Lisäksi tämän hetkinen ruokinta on toiminut vallan mainiosti, joten miksipä sitä hyvää muuttamaan. Toki sekin vaikuttaa, että Hankkija on minulla tuossa oikeastikin liki naapurissa, jolloin rehujen haku tallimatkalla ei voisi olla helpompaa. Noahan syö vähän eriskummallisesti ja olen huomannut että myös kiistanalaisesti. Se saa progressia, greenlinea, kivennäistä, ADE-raetta ja biotiinia ja mitään näistä ei turvoteta. Ne kastellaan kyllä, mutta niitä ei turvoteta. Lisäksi Noa saa joka lenkin jälkeen puoli litraa Mashia, josta tehdään 10-20 litraa juotavaa.

Noan kehonhuollosta vastaa Syrjälänpellon Hevospalvelut/Tmi Sari Vesala. Sari hieroo ja laseroi Noan säännöllisen epäsäännöllisesti. Meillä ei ole mitään säännöllistä hierontaväliä vaan mennään aina semmosella fiilispohjalla. Jostain syystä siitä vaan tulee semmonen epämääräinen tunne milloin olisi aika taas hierottaa Noa. Tämän viikon perjantaina on taas hieronta ja itseasiassa myönnettäköön tällä kertaa se saattaa olla hintsun jo turhan myöhään, koska se ajatus "tartteiskoha kohta hierottaa" tuli päähän jo marraskuun loppupuolella. Noa ei todellakaan ole niitä hevosia, jotka nauttii kun hierotaan. Sillä on jumeja ja sitä kiukuttaa ja paljon.. todella paljon. Se on seuraavat pari päivää hieronnan jälkeenkin vielä kiukuissaan ja sillä on nahka hellänä hieronnasta. Hieronnan jälkihoitokaava on aina sama. Eli jos pe on hieronta niin lauantaina talutellaan eikä edes harjata, sunnuntaina jo nätisti harjataan, mutta ei kumisukaa tms mitään vähänkään kovempaa harjaa ja sunnuntaina myös voi hyvällä tuurilla käydä lenkin jo ilman satulaa, maanantaina voi harjata jo suht normaalisti ja saattaa saada jo satulankin selkään ja tilanteista riippuen joku edellämainituista vaiheista pitää toistaa kahtena päivänä jolloin seuraava vaihe siirtyy päivällä, mutta aika usein on päästy jo tiistaina suht normaalisti liikuttamaan maastossa hölkkälenkkiä. Kovaa treeniä teen vähän tilanteista riippuen usein vasta vajaan viikon päästä eli torstain hujakoilla.

Pääasiallisena kouluvalmentajana meillä toimii Hevostoimi Susanna Lemström. Suski käy myös säännöllisen epäsäännöllisesti sillä jostain syystä minä en vain saa irti itsestäni sellaista "valmennus joka torstai kello 18.00" tyyppiä. Toki se olisi aivan älyttömän hyvä ja tärkeääkin valmentautua mahdollisimman säännöllisesti, mutta jostain syystä en vain siedä ajatusta, että Noallakaan olisi liikutuskalenteri samaa joka viikko.

Suoranaista yhtä ainoaa rataestevalmentajaa ei tällä hetkellä ole. Pitkäänhän kävin Tallinmäellä Lambergin Riikan tunnilla Noan kanssa, mutta nyt on toistaiseksi reenailtu kotona tallinpitäjän tyttären Rosan avustuksella. Lisäksi käytiin Nykäsen Kallen kenttäaluevalmennuksessa Äimärautiolla klinikanmaneesissa nyt tammikuussa ja sitä haaveilen, että saisin ihan pysyväksi etapiksi joka kuukausi.

Maastoestevalmentajana toimii Miia Honkanen Hevostalli Miia Roinisella Limingassa. Tarkennukseksi mainittakoon kyseessä sama henkilö, jonka tyttönimi on tuo Roininen. Miia on ihan jäätävän hyvä skarppaaja ja saa meidät kyllä ylittämään itsemme. Joka kerta treeneissä huomaa, että todellaki me voidaan senkun tekee ja kuski lopettaa sen tyhjän jännäämisen.

Hammashuollosta vastaa Oulun Hevosklinikka Äimärautiolla sillä kun Noalta poistettiin se mätä hampi on sen jälkeen hammastarkki täytynyt tehdä puolivuosittain ja se onnistuu klinikalla helpoiten, kun siellä on sähköraspit yms kaikki tarvittava välineistö mukaanlukien pakkopilttuu ja sopivasti rauhoittavaa. Tämäkään toimenpide ei ole Noan mieleen.

Siinäpä ne tärkeimmät mitä tulee mieleen. Käyn lisäilemässä mikäli jotain viel mieleen juolahtaa. Nyt on kuitenkin kiirus tempaista kamppeet päälle ja hilpaista tallille ja sen jälkeen psyykkisen valmentautumisen kurssille Saaran Tallille Kuivasjävelle.

Listatkaa ihmeessä muutkin yhteistyökumppaninne ja muistakaa antaa julkista kiitosta teitä auttaville hevosalan ammattilaisille.

Sekä muistakaa kiittää tuttujanne.Ne on ne henkisen puolen tekijät, jotka kannattavat, tukevat ja tsemppaavat eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti