Tänään mentiin ensin kentälle hetkeksi. Sen jälkeen Sannan & Ladyn perään pitkälle lenkille vähän juoksemaan. Pitää välillä poijjaanki päästä päästämään höyryjä. Niinkuin minunkin.
Kentällä alkuun tuntui, että ei tuu mitään ja koko homma menee heti alkujaan jo ihan läskiksi. Ensimmäisestä käynnistä raviin siirtymisestä lähtien. Noa lähti kaahotusravia menemään alkuun ilman mitään holttia. Sitten alkoi pikku hiljaa löytyä älliä touhuun ja meidän yhteistyö alkoi sujua. Minä siis aloin ratsastamaan parhaan taitoni mukaan ja Noa taas tekemään sitä mitä minä käsken ja pyydän ei sitä mitä sattuu mieleen vipattamaan.
Keksin sitten alkaa tekemään apilan mallista harjoitusta missä siis tein neljään suuntaan ympyröitä vähän niinkuin kasia, mutta apilan mallissa. Selitäppä tässä nyt sitten. No kuitenkin liekkö kyseessä oli onnen apila tai jotain, koska kaksi viimeistä apilaa Noa vain muuttui. Naps se meni aivan erilaista ravia kuin koskaan ennen. En oikein tiedä mitä se oli, mutta selitin asiaa Kirsille ja tämä puhui jotain keskiravista, ja koottuna olemisesta. En tiedä mitä tein vai teinkö oikein mitään. Noa meni itse rauhallistahtista ravia kaula kaarella ja sen mitä minä ymmärrän niin joka kinttu oli minun tuntemuksien mukaan täysin alla.
Noa meni tasan siitä mistä minä sen halusin menevän ja tunne oli uskomaton. Menin jotenkin lukkoon, enkä osannut kuin keskittyä ja välillä kehua. Uskomaton tunne. Olisi mahtavaa, jos joku olisi saanut sen videolle ja kertoisi minulle mitä se oli. Ja oliko se varmasti oikein tehty vai tuntuiko se vain siltä? En oikein osaa kuvailla kunnolla, mutta tuli sellainen olo niinkuin ratsulla ratsastaessa silloin, kun se onnistuu hyvin. Keventäessä heittää ylöspäin juu, mutta kun oikein töitä tekee niin pysyy menossa mukana.
Se oli kans hienoa, kun Noa oli kokoajan tuntumalla ja ihan itse. Nyt tajusin ihan kunnolla mitä tarkoittaa "tulee kättä kohti". Totesin myös ajattelevani asiat välillä liian mustavalkoisesti. Tai sitten olen vain vähän.. Noh.. Tiedättehän. Se tylppäpäinen sieltä penaalista. Jokatapauksessa koin paljon ahaa elämyksiä monenkin asian suhteen ja varmaan osa on täysin käsittämättömiä asioita.
En olisi millään malttanut lopettaa. En millään. Onneksi kuitenkin oltiin Sannan kanssa sovittu, että lähdetään lenkille ja maltoin lopettaa hyvään suoritukseen. Todella hyvään. Siispä otin hieman käyntiä, pysähdyksen, paljon kehuja ja taputuksia ja talutin Noan talliin hetkeksi odottamaan pitkää treenilenkkiä.
hyvä te !! :)
VastaaPoista