Vertailukohteita.

Ajattelin katsoa vertailua miten kumpikin on mihinkään suuntaan edistynyt kesältä, kun noaa on ihan tosissaan alettu treenata Noalle lihaskuntoa ja minäkin olen innostunut kehittämään itseäni edes johonkin suuntaan. Samalla on ihan mukava nähdä mahdollista muutosta, kun välillä tuntuu, ettei mikään ole kummentunut mihinkään ei kesästä eikä sitä lyhyemmälläkään ajanjaksolla. Siispä kuvia kehiin. Ensin Noa vertailu, koska se on vähän mielenkiintoisempaa katsottavaa.

Tässähän ei siis katsota ratsastajaa, koska Emilia osaa sen hyvin. Katsotaan sen sijaan Noaa.

Kuten huomaatte kaulassa ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Keitetty spagetti korkeintaan.

Takamuskin on melko lusu ja mitään sanomaton. Eli siis suomeksi sanottuna Noa on melko

 huonossa lihaskunnossa tässä kuvassa. Tämä siis loppu kesästä joskus lokakuun kieppeillä otettu.

Tässä huomasin aika ison eron itsekin. Todella ison. Sillähän on jotain tuolla kaulassakin. Muutakin kuin karvaa siis. Se ei olekaan enään ihan spagetti. Takamuksestakin löytyy jotain katsomisen arvoista. Ollaan vissiin saatu ihan hyvää kuntoa aikaiseksi. Toki en ota kunniaa itselleni en todellakaan. Kun enhän ole ainoa, joka Noaa on syksyn liikuttanut. Kiitos kaikille apureille. Tässä nähdään vertailussa tulosta.

Toki vain kaksi kuvaa ei vielä sano läheskään kaikkea, koska askellajitkin on erit ja sata miljoonaa muuta syytä, mutta kyllä silti sokeakin näkee muutosta. Tässä en halua sitten kehuja "tosi hyvin kehittynyt sulla", koska hevonenhan on ollut mulla jo yli 6 vuotta. Eli on nähty sekä lihaksellista että lihaksetonta Noaa kerran jos toisenkin.

Seuraava uhri sitten uunista ulos eli minä. Varautukaa karmeuteen. Hyvät neuvot on kaupan. Haukkuja on turha suoltaa, koska tiedän itsekin missä mennään. Hyvin ruohonjuuri tasolla.

 Kesältä. Ratsastan tässä kaverini projekti welsh tammaa Dilleä. Tässä ei kiinnitetä mitään huomiota poniin vaan minuun ja karseaan istuntaani. Vissiin odotan super hyper multi pukkisarjaa kokoajan tai sitten luulen olevani vesihiihtämässä. Oikeastaan en löydä tästä kuvasta itsestäni mitään hyvää. Paitsi toki sen, että kypärän on päässä niinkuin aina kuuluukin.

Tämä kuva viime keskiviikolta (28.12.2011) Satu Ylitalon tunnilta. Sama kuva kuin aiempana, mutta kuvamateriaali meistä kummastakin ja varsinkin minusta on aika hakusassa. Kuvan on ottanut Johanna Räinä, jonka blogiin pääset tästä. Korjaamista on vielä paljon kuten esimerkiksi kyynärkulma ja ylipäätänsä kädet. Selkä on muuttunut köyrystä notkoon mikä sekään ei ole hyvä asia. Jalkojen asento on jo hieman parempi, mutta siinäkin korjattavaa löytyy ja jalustimet saisivat olla vielä ehkä ainakin reijän pitemmällä tai sitten ei. Hmm.. Pohtimisen ja kokeilun arvoinen asia.

Olen kuitenkin pääasiallisesti tyytyväinen kummankin edistymiseen, koska Noa on saanut kuntoa ja lihasta treenin määrään nähden hyvin. Onhan liikettä tullut enemmän kuin tarpeeksikin välillä. Ruokaakin on lisätty yli tuplat per päivä. Heinan määrä ei juuri ole muuttunut eikä ole ollut tarpeellista, mutta sen sijaan väkirehuja on lisätty roimasti. Pääasiallisena rehuna on kaura ja lisäksi saa myös kivennäistä ja Progressia.

Itse taas olen huomattavasti jo paremmalla asennolla menossa mukana ja alan pysyä kevyessä ravissa suht hyvin mukana sen sijaan, että olisin jatkuvasti hieman jäljessä. Harjoitusravikin on alkanut hetkittäin pätkittäin onnistua jo paremmin kuin ennen sillä on jo hetkiä kun pysyn kutakuinkin satulassa kun ennen aloin hyppiä hervottomasti jo ensimmäisten kolmen askeleen aikana.

Toki itseeni vaikuttaa hirveästi se että olen päässyt suht tasaisesti käymään nyt tunneilla ja vaikka tunteja ei ole kertynyt vasta kuin kolme se näkyy jo aika selvästi. Eikö silloin ole kyse vain hyvästä opettajasta? Siitäkin huolimatta, että kenttä oli välissä kiinni en ole täysin repsahtanut entiseen, enkä nollannut koko aiempaa edistystä mistä olen itseeni aika tyytyväinen. Olen kuitenkin "vesihiihtänyt" hevosilla jo useamman vuoden. Kymmenen ei takuulla heitä kovin kauas arviona.

Noaa taas on kehittänyt paljon se, että molemmat vuokraajat ovat huomattavasti minua taitavampia ratsastajia ja ovat kenttätyöskentelyssä vieneet armasti Noaa eteenpäin enempi kuin minä tähän mennessä. Itse, jos haluan ottaa "kunniaa" itselleni jostain on varmasti laukannostojen täyteiset "ravitreeni"-lenkit tehneet pelkästään hyvää. Siinäkin mielessä, että Noa tekee kentällä paljon mielekkäämmin töitä, kun välillä saa käydä päästelemässä turhat paineet pois muhimasta. Se vaan tykkää juosta ja mahdottomasti.

Kommentoikaa ihmeessä ja neuvoja ja vinkkejäkin saa antaa ilomielin. Rakentavakin palaute on tervetullutta, kunhan se pysyy järkevissä rajoissa. Toisten haukkumisella kun ei voita mitään. Eihän?