Eilinen lenkkihän meni melko kuuhaamiseksi. Kiitos ensilumen. Oli herralla hauskaa heittää ihan ranttaliksi ja sitten painaa loppu lenkki ohjalle, kuin pikku porsas.
Tänään. Aamusta tallille mennessä jo. Pelotti ja ajattelin vain "Se on ristikkoluokka ja ristikkoluokan esteet on minejä." ihan koko matka ja tallillakin. Ne oli hirveitä mörssäri ristikoita! Okei no max 40 cm jos sitäkään, mutta estekammoselle se on paljon. Toki voin myöntää, että estekammoni lieveni isolla harppauksella tänään.
Lämmityksen ensimmäinen este oli kamala ja mun hyppy tyyli oli varmasti vielä kamalampi. Se oletettavasti näytti eniten siltä, että minä hyppäsin isosti ja Noa harppoi esteen yli. Tyylikästä, eikös? Lämmityksestä kuitenkin selvittiin kunnialla ja Noakin käyttäytyi kuin ihmisten hevoset. Lämmityksen jälkeen menin pihalle kävelyttelemään ja maneesiin palasin vasta kun oli vain yksi jäljellä ennen meitä.
Luokan ensimmäinen este. Minä hyperventiloin. Valkoinene ristikko näytti kamalalta ja mieli teki mennä ohitse. Hypättiin kuitenkin. Tiukat mutkat meni ihan hyvin ja esteiden ylityskin parani joka hypyllä. Ravilla päkyteltiin koko luokka läpi. Joskos seuraavalla kerralla laukalla? Mikäli minusta on seuraavaan kertaan. Pumppu parkani oli lujilla jo tänään, mutta keuhkot minulla laajenivat varmasti ja paljon. Viimeinen este ja se oli ohi. En edes tiennyt tuliko puhasta rataa olin vain tyytyväinen, että Noa hyppäsi, ei edes yrittänyt kieltää ja selvisin hengissä ja pyörtymättä. Tuli puhdas rata! Kaikki puhtaan radan tehneet palkittiin, joten "voitettiin" suklainen joulupukki.
Rosa meni Noalla 60cm radan. Noa kielsi kuudennelle esteelle ja Rosa tippui valitettavasti. Kaikesta huolimatta Rosa rohkeasti kuitenkin hyppäsi vielä yhden. Itsehän olisin heittänyt hanskat tiskiin ja sanonut etten hyppää enään eläissäni, ellei ole ihan pakko. Noan kieltoon mennessä muuten Rosalla ja Noalla meni todella hienosti.
Tässä tulee kauhistelu osuus. Kisojen jälkeen nimittäin Noa ehti pari tuntia kuivahtaa karsinassa ja nakattiin karjasatula selkään ja lähdettiin vielä Ladyn perään lenkille. Raskaalle semmoiselle. Nyt on nimittäin ollut niin onnettomat lenkkimaastot ja kenttäkin suljettiin jäätymään tasaiseksi, että Noalla tahtoo turhaa virtaa olla vähän liiankin kanssa. Käytiin puomitiellä ottamassa pätkää ja löyty potkua vielä. Löytyi myöskin valtava mulliloikka, jossa minä kävin hetken maata kiertävällä radalla. Onneksi maan vetovoima palautti minut takaisin satulaan. Vitsikästä vai mitä?
Noa, kun välillä eriskummallinen hevonen tuppaa olemaan, päätti lenkillä, että nyt riitti ratsuilut ja veti priima ravia Ladyn perässä melko hyvää kyytiä. Ihme otus. Laukan sain nostettua pari kertaa, mutta se ei kauaa pysynyt yllä ja lopulta se ei edes noussut. Minä rapakuntoisena ja valmiiksi jo pitkästä päivästä riekaleisena sitten sinnittelin välillä takakaareen tukien kevyessä istunnassa. Teki tiukkaa.
Tallilla Noa sai toisen satsin Progressia, melassia ja laitoin kylmäpussit (meidän tapauksessa tarkoittaa lumella täytettyjä kauppakasseja, jotka köytetty villapintelillä jalkoihin) joka jalkaan, linimentit selkään ja coolerin päälle. Kylmäyksen jälkeen vielä vaihdoin loimen ja laitoin karsinaan mutustelemaan. Lisäksi vielä tukko heinää eteen, ettei tarvi kolistella turhia. Varmasti nälkäkin oli jo kova.
Että semmoine päivä tänään. Noa oli väsy, minä olen väsy ja Noa sai hellinnät, joten enkö minäkin ole ansainnut saunan illalla? Huomenna sitten taas palautuslenkille Ladyn perään tiuhtiksi, että saa selkä levätä ja Arnika "sauna" selkään, jalkoihin kylmäykset ja kuivuttua hieromista ja venyttelyä. Kyllä se on herkkua olla Noa, vaikka välillä on raskaampiakin päiviä.
Tänään unohdin antaa mandariinit, mutta huomenna Noa on temppu hetkensä ja mandariininsa ansainnut ja kaikki mahdolliset hoidot ja super siistauksen karsinaan. Eilenhän Noa sai "makumöykyn" omppuunsa narskittavaksi ja puuhattavaksi, joten sekin on vielä huomennakin bonuksena, ellei Noa sitä ehdi ensi yönä mutustaa naamariinsa.
Perään vielä kuvia Lohtajalta. Ja super hieno kuva kans. Löytyi googlettamalla ja kuvaajaltakin sain luvat julkaisuun.
 |
| Tästä tulee mulle canvastaulu heti, kun suinkin rahaa on tarpeeksi. |
Kiitos Nelli Tarkka kuvista!
Ei se esteen korkeus ole vaikeustason mitta. Kokemattomampi hevonen, arka ratsastaja, hevonen ekaa kertaa maneesissa, liikaa virtaa, huonoja kokemuksia... vaikka millä saadaan haastavuutta lisää vaikka kyseessä olisi maapuomit.
VastaaPoistaMinä osa-aikaisena estekammotyyppinä, pitkäaikaisena tuntiratsastajanpulliaisena tuossa taannoin puksuttelin tallin harjoituskisoissa kahdella eri hevosella, ensin pikkuristikoita ja sitten 70cm esteitä - sen korkeammat kun ovat mulle vielä vähän kammotus, josko joskus riittäisi rohkeus 10cm korkeammalle. Jälkimmäinen isompi luokka oli niin paljon helpompi kun alla oli tuttu ja suhteellisen turvallinen (tai no olen minä sen kanssa könynnyt esteen sekaan ja rikkonut kypäräni) valmennusratsu, ristikoilla nimittäin oli alla melkoisen tehokkaasti kuumeneva tamma jota oli muutama kokeneempi tuntiratsastaja vapaaehtoisesti suostunut totuttamaan kisatilanteeseen sen hankkiuduttua edellisissä kisoissa 50cm luokassa kuskistaan eroon melko mielenkiintoisella tyylillä. Kisatilanteeseen saakka minulla oli käsitys että se korkeintaan lähtee kuin ammus joka esteelle tai kieltää tai pysähtyy. Lämmittelyssä selvisi että se myöskin keittäessään suutahtaa tiiviimmästä ohjastuntumasta ja osaa komeasti hyppiä turpa etujalkojen välissä paikallaan... No, meillä oli loppujen lopuksi ihan mukavaa ja opettajankin kommentti oli että "sehän oli hauskaa!". Ilmeisesti meno ei hevosen keittämisestä ja tykinkuulalähdöistä huolimatta ollut näyttänyt vaaralliselta ja myöhemmin totesin että ei siellä selässä edes pelottanut. Mutta haastavaa se kyllä oli. Siellä paljon nuorempien ja kokemattomampien keskellä me puksutettiin menemään ja todennäköisesti puksutellaan myös seuraavissa kisoissa.
Noa vaikuttaa hienolta hepalta blogin perusteella. Toivottavasti joskus tavataan, vaikka matkaratsastuksen puolella :)
Sehän se onkin jännää, kun sen hevosen pitäisi kehittyä sekunnissa. Monet ihmiset luovat älyttömän paineen kehittymisen kanssa, jos menee yhtään ääneen sanomaan kisahaaveitaan ja tavoitteitaan.
PoistaMulla nauratti tuo tarina, kun ko. kisoissa oli semmoinen pieni poni, joka veti armottomia pukkeja ja mulliloikkia joak välissä ja kun se lähti radalle se meni, meni ja meni kuin höyryveturi ja hyppäsi kuitenkin jokaisen mikä vastaan tuli.
Jotenkin helpotti kuitenkin lukea, että on muitakin kammoisia ja vähän lohtua tähän älyttömään "joko se ensi kesänä menee Helppoa B:tä heittämällä"-paineeseen.