Tallipäivä alkoi tänään sillä perinteisellä. Ensin karsinan siivous sitten tarhojen siivousta. Karsinasta lähti puoli kärryä ja niimpä tarhasta kiikutin kolme ja puoli kärryllistä sitä ittiään sen-ittensä -lavalle. Harava heilua ja talikko kans tarhassa ja hiki valu. Noa toimi oikein kiltisti takki telineenä auringossa seisaaltaan torkkuessaan.
Tarkoitus oli mennä kentällä jotain perus juttuja vähän silleen suunnitelmattomasti, kun järki löi totaali tyhjää "mutta mitä tänään tehtäisiin". Ei siitä kenttä touhusta tullut oikein mitään, kun minä olin hukassa ja Noalla oli taas pakkautuneena ilmeisesti puolen viikon virrat samaan päivään. Siispä aikamme kentällä räpistelyämme luovutin ja lähdettiin maastoon rällättelemään... ja voi kuinka me rällättelimmekään.
Puomitie vetäistiin toiseen suuntaan laukalla ja takaisin päin ravilla. Tultiin muuten melko lujaa. Mun jalkkarit oli niin kyyteihin ihan liian pitkät. Puomitien päästä kaarrettiin alakyläntietä kohti hölkällä ja kun alakyläntien pinnat alkoi olla kohillaan nostin laukan. Sitten iski kelirikko ja piti vähän jarrutella. Sitten päästiin taas vähän löysäämään ja y-risteyksen mutkassa Noa kiihdytti intosoikeana niin, että meinattiin vetää kylelleen. Siinä suhinassa lensi toinen etukenkä ilmeisesti metikköön.
Tallille päästyä siis kumisualla "pikahieroin" Noan, laitoin selkään linimenttiä ja kaksi loimea päälle ja aloin kaivella kenkää siihen etuseen. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ensin nimittäin Noan lootasta löysin kengät ja ajattelin, että olipas se helppoa hokat vain kiertää kiinni ja kenkä jalkaan. Heh.. niin.. Laatikossa ei ollut kuin neljä hokkaa. Noh, lainasin hokat tallinpitäjältä. Sain muut viisi kierrettyä kiinni ja tiukkaan, kun hajotin viimeisestä reijästä kierteet. Hyvä minä! Siispä hokat irti ja takasi laatikkoon ja etsimään uutta uhria. Löytyi kiintohokallinen kenkä onneksi. Toki yhistelmä ei ole häävi, kun toisessa etusessa on tilsakumi ja pitkät hokat ja toisessa pikkuruiset kiintohokka nystyrät. En edes hirveästi pidä kiintohokallisista kengistä, mutta ei tähän aikaan kannata sinne koipeen uuttakaan naulata.
Ja tosiaan ihan itse sen kengän kiinni naulasin, kun moisen taidon olen kerta opetellut. Sitä en tiedä kauanko se kenkä siellä koivessa killuu, mutta eiköhän se tässä selviä. Ihan hyvin sen kuitenkin sain räpsästyä viidellä naulalla kiinni. Pysyy minkä aikaa pysyy, kunhan on edes jonkinlaiset nastat alla vielä vähän aikaa.
Sitten Noa pääsikin jo karsinaan juomaan melassit ja syömään ruuat. Onneksi sinällään, koska sitten myös minä pääsin kotiin levähtämään ja syömään. Voin kertoa olevani viimeisen päälle naatti tänään. Kuvat muistin, mutta en sitten enään jaksanut, kun alkoi olla minun päivä täynnä.
Siispä..
Hyvää synttäriä MINÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti