torstai 4. huhtikuuta 2013

Kevät! Mikä ihana tekosyy!

Kyllä! Olin eilen ja tänään vasta olenkin liekeissä keväästä. Mitkä ilmat! Mutta jotta koskaan ei maailman tasapaino järkkyisi ja ihmisiltä loppuisi valittamisen aiheet on keväässäkin oltava joku tuskansa, mutta mikä.. No niitähän on kaksikin. Tarhoista esiin sulava sonta, jota RIITTÄÄ ja irtoava talvikarva, jota sitäkin RIITTÄÄ. Tietenkin kun lumet sulaa lisää niin tulee lällyä ja sitä sitä vasta sitten riittääkin. Onko koskaan hyvä? No ei tietenkään.

Positiivistakin kuitenkin on. Noa on jo monta viikkoa saanut olla kaikki hyvät päivät loimetta ulkona ja on ollu melkoisen tyytyväinen sälli. Toki sitä mukaan kun auringon valo lisääntyy lähtee myös karvaa enempi, mutta toisaalta samalla on äärettömän hyvä syy harjata oikeasti ihan kunnolla. Lisäksi Noalla on kesäkarva niin sileä ja ohut, että irtoava karva ei ole ongelma, kun tiedän jo mitä sieltä alta kohta paljastuu.

Tarhastakin hain eilen heti tallille päästyäni kaksi kärryllistä sontaa pois ja voin sanoa, että niiden sieltä kärryyn lappaminen ei ollut iso homma. Oikeastaan senkun nakkeli vain. Kaikenlisäksi kun tietää, että tänään on sama homma edessä ja silti se ei näy missään se saattaisi heikompaa ja turhauttaa, mutta ei minua, koska jokainen kärryllinenkin on eteenpäin.

Inhottava asia eiliseltä kuitenkin on, että Noa on taas pikku hiljaa kasvatellu sen samaisen roilon kavioonsa minkä se yleensä on kasvattanut aina vain kesäisin. Nyt vaan vasemmassa etusessa se roilo alkaa sisäsyrjältä irvistellä aika inhan näköisesti. Jos jollakulla on tietoa mistä se voisi johtua niin minulle voisi kertoa oikein mielellään. Tässä nyt yritän pohtia mistä mokoma johtuu, mikä siihen auttaisi vai voiko sille tehdä oikein mitään. Mikä syy, mikä hoito, mikä muutos? Mikä sen alkoi aiheuttamaan ja mitä muuttamalla saisin sen joko pois tai hillittyä. Voisin tänään melkein tallilla ottaa kuvat kyseisistä roiloista, jos jollakulla sytyttäisi edes vähän mikä niihin voisi auttaa.

Biotiinia lisäsinkin jo iltaruokaan ja ajattelin antaa taas kuurina. Liekkö mitään isompaa apua, mutta kerran sitä tuossa nyt puoli purkkia on niin miksipä sitä ei olisi sama syötellä sitten poiskin. Tervakaviorasvaakin löytyisi, kun sain sen jostain kaupantekijäisenä, mutta se ei sinällään koko tökötti oikein sytytä. Tietenki yrittänyttä ei laiteta ja tuskin siitä haittaakaan enään on. Tervaakin löytyisi iso purkillinen ja mitä kaikkea vielä. uskon kyllä, että kaviot pysyy matkassa ihan normaalisti, mutta ei ne silti häävin näköiset ole ja jatkoa ajatellen olisi mukava tietää millä mokoman saisi pysymään poissa. Jälleen on siis hyvä syy oppia lisää hevosista. Noa mikä ihana koe-eläin.

Eilen, kun sovittiin maastoreissu tallinpitäjän kanssa odotellessa menin sitten kentälle hetkeksi. Alkuun ihan vain tietenkin käyntiä ja haettiin tuntumaa ja minä raajojani ja asentoani. Muutama volttia ja varmistus, että käynti toimii. Sitten aloin tehdä harjotusta ihan vain uralla, että toiseen päähän tein ennen kulmaa käynti-päädyssä pysähdys-käynti ja kulman jälkeen ravi. toiseen päätyyn tein sitten ennen kulmaa käynti-päädyssä pysähdys-pysähdyksestä suoraan ravi. Suuntaa vaihtaessa vaihdoin myös päädyt toisin päin. Edellä mainitun harjoituksen onnistuttua vaihdoin harjoituksen niin, että ennen kulmaa käynti-päädystä laukka-laukkaa kaksi pääty-ympyrää-pitkällä sivulla harjoitusravi ja toisessa päädyssä täyskaarto ja sitten sama setti toiseen suuntaan ja sitten molemmat setit toiseen päätyyn vielä molempiin suuntiin.

Täydellisiä suoritukset ei olleen, mutta edistys on huimaa, kun muistin minkälaista samoja harjoituksia oli tehdä esim. reilu vuosi sitten. Olin aivan tohkeissani kuinka hallittuja liikkeet oli ja kun itsekin kerrankin onnistuin pitämään itseni kasassa ja ja ja.. Voisin hehkuttaa noista vaikka maailman tappiin, mutta on aika mennä taas kehittymään lisää. Tai oikeastaan Noan on. Elikkäs Satu ratsuttaa Noan tänään.

Siispä mars mars tallia kohti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti