Harjoitusestekisat Turkan Ratsurinteellä tänään

Noa ja Teresa ja Teresan vakio kisaorja Sonja tuli Teresan tuttujen kanssa kimppakyydillä Jäälistä ja minä ajelin suoraan kotoa kisapaikalle, jonka osoite oli Turkanrinne, EI Turkantie. Ei kannata ajaa Turkantielle varsinkaan vinkan kanssa. Tien päässä on nimittäin melkomoinen mäki, jossa Kia parkaakin sai aika hyvin polkea, että pääsi sen mäen ylös. Jäin vain itsekseni pois ajaessa miettimään, että miten ne ihmiset sieltä tien päästä pääsee talvella kauppaan?

Noh.. Joka tapauksessa seuraava risteys oli sitten oikea ja Sonja ehti soittaakin, että olenko tulossa. Yllättäen minä myöhässä kuinka voi ollakkaan? Sitten Noalle varusteet päälle ja verkkaa odottelemaan. Teresa ja Noa meni 50cm:n luokan toisessa verkkaryhmässä. 50 cm:n rata meni todella hyvin ja tuloksena olikin punainen neljännen sijan ruusuke, johon oltiin kaikki tyytyväisiä. Rata oli siististi ratsastettu, hyvillä teillä. Mitä nyt alussa Noalla oli vähän turhan paljon intoa ja vauhti päällä. Tosin ei passaa valittaa, koska aikaisemminhan Noa oli perin laiska esteradoillakin.

Kisatällingeissä ennen ensimmäistä verkkaa ja kappas hieman minun sormeakin reunassa.

On se vain söpö punaisine huppuineen.

Mielissään vai mielissään? Totta kai erittäin mielissään minä ainakin. Hieno ruusuke hienolla ratsukolla.

70cm:n luokkaan mentiin myös toisessa verkkaryhmässä. Alkuverkka meni ihan ok, mutta kun verkkaesteeksi lisättiin sinikeltainen okseri alkoi koko homma mennä vähän läskiksi. Noa kielsi, Teresa tippui ja riisui suitset mennessään. Siinä sitten kävelin Noan kiinni (huom verkassa jossa oli muitakin hevosia tuo rakas latipääni kävelee (!) mukamas pakoon päästyään irti) ja ohjat kaulalle, että voin alkaa oikomaan suitset päähän. Siinä sitten Noa seisoi keskellä kenttää ohjat kaulalla, Teresa meni pesemään hiekat naamasta ja muut jatkoi verkkaa. Teresakin tuli jatkamaan verkkaa ja tuskallisen työn jälkeen siitä sinikeltaisesta esteestäkin päästiin yli parikin kertaa.

Näillä enteillä Teresa ja Noa olivatkin verkan jälkeen heti ensimmäisinä vuorossa ja noh.. ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa. Ensimmäiseltä esteeltä Noa tempas puomin takajalkojen väliin mukaan, parille muulle esteelle tuli kielto, jos parikin, mutta sitten ne pari estettä mitä Noa hyppäsi hyvin ja häsläämättä meni oikeasti hyvin ja kevyesti. Sitten se sinikeltainen este koitui taas viimeiseksi niitiksi ja siihen piti kieltää kolmesti (??). En tiedä mikä pelleilyvilli Noalle iski. Väsyikö se? Kypsyikö? Pääsikö kieltämisen makuun? Iso kiitos kuitenkin "kisatirehtöörille", joka antoi radan ensimmäisen vaiheen suorittaa loppuun ongelmista huolimatta. Teresa oli kyllä sinnikko ja jaksoi yrittää ja yrittää ja yrittää silti repimättä, potkimatta ja mätkimättä liikoja.

Tallille, kun päästiin takaisin Teresa laitteli Noan vielä karsinaan syömään kauroja ja heiniä ja juomaan melassivesiä Sonja (tietenkin) apunaan ja minä tuuskailin mitä tuuskailin siinä samalla. :) Siivosin vielä karsinan (huom jopa sanoin, että haluan siivota sen. Olenkohan oikeasti ihan terve?) ja Rosan kanssa siivottiin "putte"tarhasta 5-6 kottarillista sontaa pois. Siinähän vierähti aikaa sitten vähän yli viiteen asti ennen kuin pääsin yrittämäänkään kotiin päin lähtöä. Ja se enempi bloggaaminen? Heehehee! Vaikuttaa enempikin hyvältä vitsiltä.