Vihdoin bannerihommeli!

Eepin omistaja Paula teki meille bannerihommelin. Iso kiitos siitä Paulalle! Paulan ja Eepin blogin löydät täältä. Kannattaa lukea, jos ei muuten niin ihan siksi, koska Eepi on tosi symppis lentävä lihapullantilainen.

Nyt sitten, kun blogilla on bannerikin pitäisikö jossakin vaiheessa saaha nuo sivutkin valmiiksi? En vain osaa kirjoittaa niihin oikein mitään järkevää. Aina, kun alotan siitä tulee semmoinen ihme räpellys. En tiedä miksi siihen pitäisi saada kertoa ihan kaikki? Varsinkin Noasta, vaikka eihän kukaan jaksa lukea epäselvää selostusta vuodesta 2003 vuoteen 2013. Sitten itsestäni voisin kertoa tyyliin "Hei olen Jaana. Minusta ei ole oikein kuvaa juurikaan. Ja no.. siinäpä se."

Huomasin myös, että noita meidän "hauska, mielenkiintoinen ja sekava" nappeja on vihdoin käytetty. Jos jotku muut napit olisi parempi kertokaa ihmeessä. Muitakin parannustoiveita saa esittää ilman muuta ja yritän niitä sitten toteuttaa niin saisin joskus tästä bloggaamisesta jollakin tapaa järkevääkin. Nykyäänhän lähinnä sepostan kaikkea epämääräistä tänne todella sekavasti, enkä keskity yhtään siihen tekstiin mitä yritän raapustaa.

Loppuun vielä pieni katsaus Noan eiliseen päivään. Noalla oli oikea treenipäivien treenipäivä. Satu tuli pitämään taas 1,5h treenit ja ensin minä menin Noalla ja Laura Eepillä. 45min jälkeen vaihto ja Meri meni Noalla ja Paula Eepillä. Meri ja Paula hyppäsikin pikkuistä ristikkoa ja pystyä lopuksi. Meillä oli puomiharjoituksia (jotka muuten tässä joku päivä jatkuu ihan itsenäisestikin ja auta armias, kunhan on seuraavat treenit), jossa pää asiallinen kuvio oli kumpaankin suuntaan tehdä päätyyn voltti, jossa tähdätään puomien keskelle. Voin harjoituksista piirtää kaavion tässä jossakin välissä, mutta tekniikan ihmelapsi kun olen niin piirrän sen kaavion paperille, skannaan ja laitan tänne sitten. Puomit tosiaan mentiin ensin pari kertaa ravissa ja sitten laukassa. Voi luoja, että minä jännitin pelkkiä puomeja alussa. Keskityin vain kyttäämään "puomi, puomi, puomi" ja eihän siitä meinannut jo alkuunsa tulla mitään.

Sääliksi kävi Noa parkaa. Ei meinaan mennyt todellakaan putkeen minulla ratsastus millään tavalla. Ärsyttää todella paljon. Sorruin samoihin virheisiin kuin aina. Ulkokäsi lähti työntymään kaulan yli sisälle, joten Noa ei saanut ulkoa yhtään tilaa kääntyä, sisäkäsi kuroi tönköksi sisäohjaan kiinni vetämään, joka sai Noan liiraamaan vielä pahemmin ulos päin, koko minun persaus ja paino valahti taas ulos, kun käpristyin siihen ihmeelliseen kierremutka-asentooni sinne selkään ja sisälonkka nousi navan yläpuolelle (melkein ainakin). Yritäppä siinä sitten sätkiä, että "kun ei tää käänny". Hävettää. En sano, että "huono tunti blaablaa" tai "huono Noa blaablaa" vaan oikeastaan olen aika tyytyväinen, koska nyt oikeasti tajuan, että ne ympyrät ei kummene ennen kuin saan itseni oikeastikin kasaan sinne selkään. Sitten vain täytyy alkaa oikeastikin tekemään töitä sen eteen, että kun alan kipristymään, käpristymään ja tönkköytymään ja mänkkiytymään sinne selkään voltissa karjaisen pään sisällä tai ääneen, että "kasaa itses nainen!" Noahaan tuo tumpulointi ei kehitä mitenkään muuten kuin entistä paremmin liiraamaan ulos ja jäkittämään vastaan "kerran sinä et myötää en se minäkään ala millekään". Noa parka.. Koita kestää..

Ajatus taas karkasi tästä koko tekstistä niin mahdanpas jättää tähän ennen kuin alkaa taas asiat juoksemaan päässä kukkapurkista muurahaiskekoon ja kaikkea siltä väliltä.