HC:llä en tarkoita Horse Comfortia niin moni äkkiä ajattelisi vaan hardcorea. Noan kanssa käyty lenkki oli vielä pääosin ihan perus rällittelyä vailla huolta huomisesta. Toki pitkästä aikaa persauksen alle valittu karjasatula olikin alkuun hieman oudoksuttava kapistus. Eikä niin ihmekään, kun enhän minä sillä pariin vuoteen varmaan ratsastanut olekaan. Noh.. Eihän se pitkälle tarvinnut mennä, kun alkoi muistua mieleen ja sujua. On se vaan ihana penkki istua ei voi muuta sanoa. Lisäksi "tuunasin" karjista hieman ja asensin mahavyöhön jostain minulle kulkeutuneen pehmosutkulan. Tarkennukseksi voin yrittää muistaa kuvata tuon sutkulan joku päivä. Olipa muuten yllättävän työläs keksintö virittää siihen vyöhön. Ja sekin ihan vain sen vuoksi, että Noalla ois mukavampaa. Mikä mammanmussukka?
Noan kanssa tehdyssä lenkissä ei sinällään ole mitään isompaa raportoitavaa, mutta sen sijaa seuraavassa lenkissä on. Tallille kun päästiin laittelin Noan pikavauhtia pois ja samaan aikaan virittelin eestinponinpallukka Eepiä tulille. Karjis Eepillekin selkään ja tarkoituksena lähteä vähän reippaamalle reissulle nostattamaan kummankin kuntoa. Noan sain laitettua loppuun ja Eepin varusteltua valmiiksi ja eikun selkään ja menoksi. Vaikka Eepi tallilta ja yhteisiltä kisaretkiltä tuttu otus onkin en eläissään ole sillä metriäkään ratsastanut. Siksipä alkumatkasta hieman jännittikin, että minkäslainen otus on kyseessä.
Eepin askeleet oli kivat, mutta ikuisuuden Noan kans maastoja tampanneena todella oudot. En helpolla päässyt minäkään. Jarrut löyty ja toimi eikä muutenkaan ollut ongelmia muuta kuin että mulla ihan toivottoman huono kunto. Onneksi en kuitenkaan ollut ainoa hikinen nimittäin oli se Eepikin korvanpäistä aina takasten ruununrajaan asti hiessä ihan kokonaan. Takasia lumella kylmäillessä ja melassit hörppiessä kastui jo ensimmäinen fleece ihan litskaksi joten ennen karsinaan laittoa laitoin eepille kaulalle Noan viltin ja vaihdoin kuivan loimen niin sai mennä karsinaan heiniä mussuttamaan. Kovin oli tyytyväisen ja rennon olonen otus. Jospa sitä ensi viikolla kelit ois hyvät ja päästäis uusimaan tämän päiväinen lenkki.
Minähän kärsin rapakuntoni takia tämän päiväiset lenkit nahoissani vasta huomenna. Siispä jos joku näkee minun kävelevän kuin ankka se ei johdu siitä että olisin sontinut housuuni vaan siitä että jalat ja joka paikka muutenkin on yksinkertaisesti niin tohjona. Mutta talven jälkeen sekä minä että Noa ja myöskin Eepi ollaan kaikki niin rantakunnossa ettei mitään rotia. ;) Tai niin ainakin voi toivoa.
Kuvia ei taaskaan ole ja jos vanhat merkit paikkaansa pitää ei lupauksesta huolimatta myöskään tule nii ei voi minkään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti