Nettilöydöksiä

Tarkoitus oli kirjoittaa eilisestä tallipäivästä. Toki kirjoitan siitäkin johonkin väliin, mutta ennen kuin aloin kirjoittaa selasin tuon blogilistan missä on ne muutama harva blogi joiden lukijaksi olen muistanut ilmoittautua. Siinä erityisesti silmään pisti Kaktun ja Futuran blogiin tuo samainen linkki, jossa kerrotti Blogitallista. Ei yhtään huono idea ja kahden nuoren tytön tekemä. Pitähän se tutkia heidän blogit tietenkin myös. Voittokotiin ja Bon Bon on heidän bloginsa ja jestas että ovat keränneet lukijoita. Joskus mietin, että mitä teen että saan blogilleni noin paljon lukijoita? No kirjoitan kiinnostavaa blogia tietenkin. Herää vain kysymys, että mikä tarkalleen ottaen minussa voisi olla kiinnostavaa? Tekisinkö tietoblogin? Varusteblogin? Ihan vain meidän epätoivoisesta treenauksesta kertovan blogin? Mielipide blogin? Huumoriblogin? Kunnes menin solmuun. Miten ja miksi kirjoittaa vain yhdestä aihealueesta? Siispä pidän blogini edelleen vanhalla mallilla. Kirjoitan mitä mieleen juolahtaa silloin kun siltä tuntuu ja toivon, että tätä joskus joku eksyy vilkuilemaan.

Tekstien sekavuudesta olen saanut paljon noottia ja kuvien puuttumisesta. Kummallekaan asialle en taida enään voida mitään. Ajatukset kun kulkee sekavia teitä ja ikinä en ketään saa itseäni kuvaamaan enkä itseasiassa oikein tykkää kuvattavana ollakaan niin jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. En tiedä mikä aina välillä vetää rustaamaan ajatuksia ylös julkiseksi netin ihmeelliseen maailmaan, mutta jostain syystä silti on vaan kiva saada ääntään kuuluviin. Ei ehkä niinkään se että lukeeko sitä kukaan vaan enempikin se että saa kirjoittaa. Jostain syystä kuitenkin olen hirveä keräämään itselleni pakkomieltymiä kaikenlaisiin asioihin. Kuten esimerkiksi lukijamääriin. Ratsastuksessahan kaikkia pakkomieltymiä ja ihmetapoja on aivan liikaa ja se hidastaa ihan järkyttävästi kehitystä. Toki eipä sitä kehitystä tällä hetkellä ole juuri muutenkaan, kun meni pitkä aika etten ratsastanut oikeastaan ollenkaan ja nyt on lähinnä rällistelty maastossa.

Toki olen intoutunut shoppailemaan mm. ratsastuskirjoja. Haaviin on tarttunut Pennejä taivaalta ja muita istuntaharjoituksia, Kyra ja ratsastuksen taito ja Kyran kirjan mukana sain kaupanpäälle jonkun Ensyklopedia: Ratsastus. Kesällä ostin Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjan. Arvatkaapa olenko yhdestäkään noista lukenut vielä sivuakaan? No en. Itseasiassa en ole tainnut juuri edes kantta raottaa. Miksikö sitten ostin kyseiset kirjat? No koska olen ne jo pitkään halunnut lukea ja omistaakin ja ne hyvään hintaan löysin. Nyt vaan lukuinto on kadonnut johonkin hornantuuttiin ja muutenkin lukemiselle hyvän ajan käytän mm. tätä matolaatikkoa tuijottaessa. Luen blogeja ja selailen facebookin heppatavara kirppiksiä.

 Tuossa jo joku aika sitten mielenkiinnon herätti Micklem Multibridle nimiset suitset. Olen tiennyt kyseiset suitset jo kauan aikaa ja ymmärtänyt niiden idean aika pitkästi väärin. Googlailin kuitenkin mielenkiinnosta lisää ja ehkä helpposelkoisimman suomenkielisen tekstin ko. suitsista lui A Little Bit of Bittles Life blogista. Nehän piti sitten saada ja nekin käytettynä "edullisesti" löysin ja eilen hain oman joulupakettini postista. Huomenna pääsenkin testiratsastamaan niitä ja isoin ongelma lienee se mitä ominaisuutta testaan ensimmäisenä. En nyt ala avaamaan sen tarkemmin micklemeistä vaan kirjoitan (ihan varmaan juu ;) joskus....) niistä tarkemman oman tekstinsä sitten joskus.

Eilisestä päivästä mainittakoon sen verran, että kävin Noalla kaksi kevyttä hölkkä-käyntilenkkiä ensin Ladyn ja sitten Fanin "perähevosena". Perähevosella en nyt tarkoita että Noa olisi ollut tiuhtina vaan ratsastin sillä molemmat reissut. Toisella lenkillä tein huvikseen takaisin tullessa asetuksia ja taivutuksia vaikka yleensä en juuri mitään koulujuttuja maastossa kihnuta. Maasto on pidetty molemmille hauskana paikkana jossa unohdetaan aivot ja tavoitteet matkasta. Asetukset ja taivutukset meni kuitenkin ihmeenkin hyvin johtuen ehkä siitä että ratsastin ne suorastaan yllättävän hyvin ja syttyröidyin suorastaan yllättävän vähän siellä satulassa. Taisi olla siinä taas se pieni innon ja toivon pilkahdus? Olisiko kohta asiaa ihan kunnolla kentällekin? Voisiko ensi kesäksi haaveilla muka kisoistakin?

Lisäksi eilen piti liikuttaa Eepi vaan kun aloin Eepille laittamaan tippunutta kenkää takaisin sai liikutukset unohtaa samontein. Kaviosta oli lähtenyt sisälaijalta hillitön palanen irti ja totesin, etten ala edes yrittämään kenkää kiinni siihen. Eepi sai kuitenkin kunnon harjauksen ja tumppasin sen takaisin tarhaan palloilemaan vielä loppu päiväksi. Pitää toivoa, että Eepi saa kengän tänään jalkaansa ja jos huomenna tulisi sitä lunta niin voisi haaveilla loppuviikolle ehkä jonkinmoista lenkkiäkin. Säätietoja ei edes huvita katsoa, kun alkaa ärsyttää kuitenkin. Tai sitten sinkoilen intona, kun on luvattu lunta ja kun sitä sataa olen onnesta soikea ja kun se sulaa niin veekäyrä kohoaa taas uskomattomiin lukemiin. Siispä taidan ottaa kupillisen teetä ja alkaa suunnittelemaan itseäni ostamaan viimeisiä joululahjoja.

Ei häävi Eepiäisen kavio.

Eepin mielestä se ei ollu millään tavalla sen syy.

Tässä vielä aikasempaa kuvamateriaalia todistuksena, kun ihmisestä on tullut laiska. En enään jalkalenkkiä kehtaa ommella vaan solmin sen loimeen kiinni. Nerokkaalla taktiikalla kuiten, vai mitä?