Testing testing

Ensimmäisenä varoitan: Päässä suttaa taas, joten teksti voi olla hyvinkin sekavaa. Pahoittelen häiriötä, vika ei ole korjattavissa.n

Otsikosta sen verran, että kyseessähän on siis Micklem Multibridle testi mistä puhun. Sain suitset postissa maanantaina ja tiistaina ne oli ratsutuksen aikana jo kuolaimellisina suitsina  Noalla päässä. Tiistaina tein siis kaiken säätötyön ja siinä meni loppuunsa yllättävän kauan värkätessä.Tarkempaa ohjetta en suitsista ala rustaamaan sillä löysin googlella hyvin kirjoitetun sellaisen jo A Little Bit of Bitless Life -blogista. Suitset vaikutti tosi vakailta päässä, vaikka remeleitä ei hirveän tiukalle tarvinnutkaan laittaa. Meidän  vanhat suitset on Globuksen pull-back turpiksella olevat toiset ja toisen on W-Profilen normiturpikselliset. W-Profilet voitin kisasta ja niitä on käytetty ehkä kahdesti, kun ei vaan raaski käyttää. Kuolaimettomana oli aiemmin perus hackamoret, joista en kuitenkaan Noalla oikein tykännyt. Asettaminen ja taivuttaminen vähän vaikeaa, kun suitset pääsee liikkumaan päässä liikaa ja Noalla niissä on välillä vähän liiankin tehokas jarru mistä voisi päätellä, että se on Noa the herkkikselle liian kova.

Ensimmäisenä kuolaimettomana vaihtoehtona otin testiin sen ns. medium version eli sen missä leuan alle tulee semmoinen "läppä" ja remelit tuolta renkaista läpi ja ohjat niihin. Yritin etsiä googlesta sille oikeaa nimitystä. Löysin sen tuolta aikaisemmin mainitusta blogista senkin ja se ei avaa asiaa yhtään sen erikoisemmin kuin tuo mun sepustuskaan. Noh.. Onneksi kerrankin on kuvia edes pari.

Pörröinen Noa. Ei tuosta kyllä hirmu hyvin erotu, mutta kuitenkin.

Ensin mentiin kentälle kokeilemaan miten se toimii koulunkihnutuksessa. Mentiin ihan perus juttuja käynnissä ensin pysähdyksiä, asetuksia, taivutuksia. Ne meni minunkin osalta niin yllättävän hyvin, että päätin sitten ottaa asetuksia ja taivutuksia vähän ravissakin ja muutamaa "en älyä ratsastaa vaan ajelen"-hetkeä lukuunottamatta olin oikeinkin tyytyväinen niin Noaan, micklemiin kuin itseenikin. Satulassa kurttuuntuminen oli vähän vähentynyt ja osasin tuijottaa muutakin kuin niskapantaa. Micklem toimi samanlain kuin normisuitsetkin, osassa asiassa jopa ehkä paremminkin. En tiedä johtuiko se sitten minusta vaiko Noasta mutta noilla sain otettua paljon paremmin paljon vakaamman tuntuman heti kentälle kävellessä mitä kuolaimilla. Olen hörhö ja tiedän sen, mutta ei passaa ajatella heti, että jättäisin kokonaan kuolaimet pois. Ei suinkaan. On vaan mukava kokeilla eri vaihtoehtoja.

Kentällä pörräämisen jälkeen lähdettiin vielä maastoon. Kenttä ei ollut häävi ja jos hevosella on neljä hokkaa alla ei siinä ole oikein mitään toivoa pysyä pystyssä. Maastot oli taas isoilta osin sulaneet puhki. Onneksi löydettiin vähän pätkää missä hölkkiä ja jopa pikku pätkä missä vähän rällitelläkin. Pitihän se testata toimiiko tämän laitoksen kanssa jarrut. No toimiihan ne ja hyvin toimiikin! Ei väklytystä, ei ohjien käsistä kiskomista. Toki kerta ei kerro kaikkia ja kun oltiin yksin. Otin jarrutuksen kuitenkin sellaiseen kohtaan missä yleensä Noa on huonoiten jarruilla, että näen mitä tapahtuu. Puristin vain käden nyrkkiin ja tadaa Noa hidasti heti. Vielä kotiinpäin ravaillessa ja kävellessä tein testiksi hieman asetuksia kummallekin puolen ja nekin onnistui. Ei yhtään huono vekotin ollenkaan. Minä tykkään ja Noakin näytti tykkäävän.

Pienenä ongelmana on taas viime aikoina ollut Noan lihaksettomuus, jonka seurauksena molemmat satulat valuu edestä säkään kiinni. Lambia alle siis. Huomasimpas vaan jo viime viikolla semmoisen homman, että meidän lambi on iän myötä lässähtäny ihan olemattoman ohueksi. Yritin ensin korjata Eepin vanhaa hajonnutta geeliä vaan ei auttanut. Se meni tasan yhden ratsastuskerran eikä oikein sitäkään. Siispä päätin, että kokeillaan siten, että huopa alle ja lammas päälle. Se viritelmä näytti toimivan eilen ihan vallanmainiosti, joten sillä mennään niin kauan kuin se on toimiva ja satulan alle fyllinkiä tarvii.

Tämmöinen viritelmä. Onko Noa nyt IHAN ratsu? ;)

Lenkin jälkeen tapahtui vielä suunnaton ihmeen aihe, kun olin Noalle antamassa melasseja. Nostin melassisankon altaasta ja se meinasi pudota lattialle, kun Noa HÖRISI ihan siis oikeasti hörisemällä hörisi. Toki varmaan sille sankolle, mutta ihme se on silti, koska en ihan heti muista Noan hörisseen millekään muulle kuin aamu tai ilta ruualle tai tarhassa heinille, eikä millekään niillekään ihan vasta. Pitäisikö huolestua? Vai olla iloinen ja esittää luulevansa sen hörisseen minulle? Tiedä häntä jos se olikin vain hetkellinen häiriötila siellä pienessä pörröisessä päässä.