Oli synkkä ja sateinen syksy...

Viimeiset pari viikkoa on mennyt hujahtamalla. Erikoisempaa häppeninkiä ei ole ollut oikeastaan millään lailla. Perus arkea ja liikuttelua vain.

Emilia ja Johanna irtohypytti Noaa 80-100cm esteitä toissa viikolla ja Meri, Rosa ja Anette irtohypytti suunnilleen samanmoisia viime viikolla ja minäkin olin apuna, kun Noa meinas heittää leikiksi koko homman. Kuviakin tulee myöhemmin.

Ihan helppo nakki irtohypytys ei tällä hetkellä ole, kun uudelle kentälle ei ole vielä saatu kunnollisia esteitä. Tällä hetkellä melassiastiat on tolppina ja seipäät puomeina. Sankoja vaan kasataan päällekkäin, jotta saadaan tarvittavan korkea "tolppa". Seipäät on puomeina aika surkeita, mutta kyllä ne menee paremman puutteessa eikä tarvi harmitella, jos hajoavat. Maapuomeina seipäät hautautuu kentän hiekkaan melkein kokonaan piiloon, mutta onneksi Noa fiksuna poikana harppoo niistä yli silti niinkuin ylittäisi pikku ristikkoa.

Ristikosta puheenollen, kun olemme nyt ottaneet huiman kisarupeaman, kaksien kisojen verran, aloin haaveilemaan joskos keväälle selviydyttäisiin jonnekkin kisaamaan pienen pientä ristikkoa tai hyvällä tuurilla peräti 40-50cm esteitäkin. Toiseksi haaveilin myös koulukisoihin osallistumisesta. Se toki voi olla kaukana, kun ensin Noan pitäisi oppia laukkaamaan ja minun ratsastamaan.

Pääasiallisena etappinahan on ensivuoden matkaratsastuskisat. Aluksi lähiseuduilla järjestettävät ja sitten voisi mennä kauemmaskin mikäli siltä vaikuttaa. Olen yrittänyt lähiseutujen seuroja innostaa järjestämään matkaratsastuskisoja, jotta saataisiin paljon kisoja lähemmäs mihin osallistua.

Alla Lohtajan matkaratsastuskisoista Elisa Karhulan ottamia TODELLA hienoja kuvia. Elisan kuvagalleria ja blogi.

On se vaan ihana otus. Taitaa olla aika väsykin.

Maaliin tulo. Väsyneitä, mutta onnellisia, kuten ilmeestäni näkee.

Lisäksi alla netistä löytyneitä kuvia Lohtajan matkaratsastuskisoista. Hienoja kuvia oli sekä Noasta että Faustista.

****************************************************************
Tähän väliin huom! huom! mikäli alla olevien kuvien ottaja luet tätä blogia ja tunnistat kuvat omiksesi. Voitko laittaa kommenttia saako kuvat jäädä tänne ja haluatko omat copysi kuviin? Kiitos!
****************************************************************

Lähtiessä lievää epäilyä ja piukeutta havaittavissa? Kummassakin.

Rento kaveri parempi mieli, vaikka vähän intoa ois mennäkki jo.

Tais tullaa lisää hevosia näköpiiriin, kun niin hypnoottinen katse.

Mutta kisakuumeesta siirrytään vielä lämpimämpiin tunnelmiin sillä löysin kamerasta muutama Noan ja Dillen lemmenlomakuvia. Noahan oli Minnan tamman Dillen kanssa Haukiputaan liepeillä kuukauden laitumella lomailemassa ja talutusratsuna. Ruokaa, lämpöä, vettä ja lempeä riitti.

Kotonahan Noa ei ennen laitumelle menoa ollut Dillen kanssa tarhakaveri, eikä ole edelleenkään, eikä hevoset olleet ennen laitumelle menoa juuri ollenkaan tutustellutkaan. Vähän jännitti, että onko alussa kränää. ei ollut. Romanssi oli taattu. Koko kuukauden aikana ei tarvinnut kuin viedä toinen nurkan taakse niin jo alkoi hätäinen huuto ja hirnuminen. Sitten kun vei toista takaisin tarhaan kumpikin hörhötteli niinkuin elämän kumppani olisi ollut kauankin poissa. Muuten kiva, mutta pääasiassa kumpikin hevonen liikutettiin ihan tarhan vieressä olevalla sänkipellolla. Noh, rakkaushan on kuulemma sokea. Noan ja Dillen tapauksessa ilmeiseti kirjaimellisesti.

Kesätunnelmista voidaankin palata takaisin kylmän kosteaan syksyyn ja pimeyteen. Vettä sataa, tarhat on lällyä, itsellä flunssa pyrkii päälle, mutta positiivista on, että maastot ja kenttä ei ole vielä pankkojäässä.

Huomenna aamulla meillä on Noan kanssa yksityistunti, jonka tulee pitämään Satu Ylitalo. Tavoitteena olisi alkaa käymään tunneilla säännöllisesti, että saataisiin kumpaakin eteenpäin, Noaa ratsuna ja minua ratsastajana. Jospa joku kaunis päivä olisimme valmiita koulukisoihinkin.

Mielelllään jo ensikevään lopuilla. Miksipä ei?