Koikkaloikkanen

Eilen oli seuraestekisat naapurissa Jäälintallilla. Keli oli mitä mainioin ja oikein kivat kisat olivat järjestäneet. Minä ratsastin Noalla ristikon ja tuloksena meille tuli puhdasrata ja ruusuke. Vissiin häätynee alkaa enempikin harjoittelemaan tuota hyppyhommaa nyt, kun ristikko tuntui jo pieneltä ja jopa ehkä nössöltäkin. Josko pikku hiljaa voisin yritellä jotain isompaakin enempiki kisailemaan ainakin silloin tällöin edes.

Teresa meni Noalla 60cm luokassa ja olivat kolmansia ja saivat ruusukkeen ja pikku pokaalin. Minäkin pääsin siihenkin palkintojen jakoon tolpaksi tolpan paikalle, kun Noalla meinasi olla pikku kuuhat päällä taas.

Pidän päivityksen lyhyenä ja ytimekkäänä kerrankin ja tässä jopa lisäksi vielä vähän kuviakin. Heppakuviakin mahdollisesti tulee mikäli semmoisia jostain saan.

Tässä kuva meidän huikean haastavasta ristikkoluokan radasta. Olisi näköjään pitänyt hieman rajailla kuvasta alhaalta ylimääräisiä pois tai vaan osata ottaa kuva oikein.

Meidän ristikkoluokan ruusuke. Kohta pitää hankkia jo ruusukenaru tai vastaava mihin ripustella.

Noan ja Teresan palkinnot oli hulppeammat, kun kisaavat ihan "oikeita" luokkia. Ehkä minäkin vielä joku kaunis päivä. Toivottavasti pienellä menestykselläkin.

C-merkitty

Lauantaillinen kisapäivä meni suorastaan niin kuin elokuvissa. Nukuin tunnin pitkiksi, unohdin vesiämpärin kotiin, en kerennyt harjalle tehdä yhtään mitään ja mitä vielä. Noh.. Kisapaikalle kuitenkin selvittiin, toki sinnekin viereisen tallin pihan kautta ojan yli hyppien, ja onneksi osallistuminen oli maksettu jo nettipankissa, koska olin kisakansliassa noin 5 min ennen luokan alkamisaikaa. Toki eka luokka vähän venyi niin sain hieman armon aikaa verkkaan. Tosin verkkailut jäi aika lyhyeksi, koska en tiedä kumpi meistä kuuhasi enemmän päätin lopettaa heti ja vielä kun sain sen menemään ei voi sanoa että hyvin, mutta ihan kivasti kuitenkin.

Paula ja Eepi meni luokassa ensimmäisenä ja niillä meni ihan älyttömän hienosti! En malta odottaa, että näen vielä videolta niiden ohjelman uudestaan. Meidän vuoro oli viidentenä, joten hetken odoteltua oli meidän aika mennä kouluradan viereen tehdylle läntille valmistautumaan suoritukseen. Jossa toiseen suuntaan Noa liikkui oikeen nätisti, mutta kun suunta vaihtui oli toisessa päässä Noan mielestä joku KAUHISTUS! Hetken Noa pomppi ja sinkoili kuin vieteri, mutta sitten kun muutama kertaa sinne päätyyn sen ratsastin sain sen rentoutumaan. Jotain se muka kyttäsi, mutta kyllä se sinne kuitenkin meni siitä huolimatta.

Itse ohjelmasta en oikein osaa sanoa hirveesti, koska suurin osa unohtui heti kun pysähdyin loppu tervehdykseen. Radalta poistuessa en ollut hirveän tyytyväinen ja ajattelin, että mun tavoite, että menis 60% rikki ei tule onnistumaan Laukkaympyrät tein tarkoituksella pienemmät, että sain ne menemään nätisti ja ilman että Noa leveäis joka suuntaan kuin pärekori. Toisen täyskaarron sössin kans ihan omaa tyhmyyttäni. Kokonaisvaltaista selotusta en ala radasta tekemään, koska olen ennenkin kuullut, että nämä mun bloggaukset on vähän pitkiä, joten tässä teille pöytäkirja ja täällä tulokset. Katsokaa ja kauhistukaa!

Mä oon kyllä aika mielissään. :)

Lisäksi Muhoksen Ratsastajien Fb-sivuille oli ilmestynyt linkki, että kisoissa on joku innokas kuvaillut ja pitihän ne kuvat käydä katsomassa. Ihme ja kumma Noahan näyttää melkein jo ratsulta ja minäkin melkein ratsastajalta!

Tässä vielä siis Jaana Tihisen ottamia kuvia Noasta kisoissa.

c/Jaana Tihinen

c/Jaana Tihinen

c/Jaana Tihinen

   Kiitos vielä MuR:lle ja Ratsutila Nelzas:lle kivoista koulukisoista!

Jotain uutta ja jotain TODELLA vanhaa.

Eilen oli vielä viimeinen harjoittelupäivä huomisia kisoja varten, koska tänään en päässyt tallille ollenkaan. Hirveitä ei viilailtu eikä ollut tarkoituskaan. Käynnissä mentiin ensin tiet läpi huolella ja siinä se uutuuden huuma olikin! Vähästä se on ilo kiinni.. Noa liikkui harvinaisen ponnekkaasti, rennosti ja omalla moottorilla käynnissä ja minun ratsastamana eikä laahustanut niin kuin yleensä. Se myös asettui ja taipui yllättävän hyvin heti kättelyssä.

Seuraavaksi mentiin ohjelma läpi oikeissa askellajeissa. Se ei mennyt ihan niin hyvin kuin käynnissä, koska aloin sähläämään. Toki siitäkin oli hyötynsä, koska huomasin, että heti, kun paikalle tulee muita vähänkään, jotka voi katsoa keskityn liikaa ympärillä oleviin ihmisiin ja hevosiin. Siispä kisoissa täytyy keskittyä vain ja ainoastaan Ratsastamaan todella isolla ärrällä. Tai ainakin yrittämään kovasti.

Tuon enempää en kentällä venynyt vaan taluttelin Noan tallille ja Rosa kävi kahluuttamassa ja selästä uittamassa Noaa. Sen lisäksi Rosa & Noa ja Paula & Eepi uivat montun poikki. Kaikilla näytti olevan melko hauskaa.

Sillä välin, kun Rosa lähti uittamaan Noaa minä otin Huumorin tarhasta, että harjaan sen viimesen päälle kunnolla. Huumori on se otsikon TODELLA vanha. Huumori on 30 -vuotias suomenhevosruuna. Hoidin Huumoria aikoinaan hyvinkin paljon ja siksi aina välillä tulee näitä "pappailu"-päiviä. Rappasin mokomaa varmaan melkein tunnin. Selvitin harjan, otsatukan ja hännänkin ja työllä ja tuskalla putsasin kaviotkin. Ajattelin jo että laitan Huumorin tarhaan, kun päätin sitten, että käympä pikku lenkin vanhusta taluttelemassa niin saa välillä vähän verrytellä. Oli mukava pikku lenkki käppäillä vanhuksen kanssa. On se vaan ihana otus sekin edelleenkin.

Seuraavaksi believe or not TAAS kuvia! ;) Huomenna tai viimeistään ylihuomenna yritän muistaa päivitellä miten koulukisoissa kävikään. Pitäkää peukkuja!

Tämä on sitä "lahjattomat reenaa"-meininkiä. Eli siis keskiviikkoisen tunnin jälkeen hetki kentällä hengailua ennen kahluutusta.

Kyllä siitä pikkuhiljaa alkaa vanhuus jo näkyä ihan kunnolla.
Tässä siis sh-ruuna U Huumori synt. 1984.

Lahjattomat treenaa

Lauantain koulukisat alkaa pikkuhiljaa koputtelemaan takaraivossa ja oman vaivihkaisen tavoitteeni myötä luo pikkuista painettakin. Mitään sen isompaa ei ole kyseessä kuin Muhoksella pidettävät harjoituskoulukisat ja ohjelmana peräti C-merkki. Oma tavoitteeni on tällä kertaa kuitenkin muutakin kuin rimaa hipoen hyväksytty tulos. Minkä takia oletettavasti ihan itse ja omatoimisesti ryssin koko radan ja huolella.

Mutta murheista viis ja keskitytään nyt tämän päiväiseen. Mentiin ensin kentälle tekemään käyntiharjoituksia ja havaitsin edelleen saman ongelman kuin aina. Suunnitelmattomuus. Helpottaisi kovasti jos edes viimeistään harjatessa miettisin valmiiksi mitä kentällä tänään tehdään vaan ei! Eeehhhei suinkhan.. Ratsastan kentälle asti ja siinä vaiheessa se iskee päähän, että niinjoo mitäs täällä tehtäisiinkään. Vielä parempihan toki olisi ihan paperille rustailtu treenisuunnitelma vaan sitä kokeilin ja sen kirjoittaminen onnistui hyvin. Toteuttaminen ei niinkään. Noh.. Tällä kertaa onneksi keksin lennosta aika hyvän suunnitelman lähtä käynnissä ratsastamaan teitä. Tavoitteena siis pelkästään se että saan asetettua ja taivutettua siinä missä pitää ja saan Noan kulkemaan siitä mistä haluan ja pitää. Molempiin kierroksiin tietenkin.

Seuraavaksi pikku tauon jälkeen siirryttiin keskelle kenttää isolle ympyrälle tekemään tempon muutoksia. Ensin käynnissä tietenkin. Päätin jo kentälle mennessä, että eilisistä kisoista johtuen ja muutenkin en ala hinkkaamaan verenmaku suussa yhtä asiaa liikaa, koska mulla vähän tahtoo olla taipumusta siihen niin heti kun joku asia menee hyvin siirrytään seuraavaan. Siispä kun käynnissä molempiin suuntiin sain kutakuineen onnistuneet tempon muutokset tehtyä käynnissä otettiin pikku tauko ja tehtiin sama kevyessä ravissa molempiin suuntiin pari kertaa. Jälleen otin pikku tauon ja mietin mitä vielä seuraavaksi, kun päähän syttyi lamppu. Kerran nämä meni jo näin hyvin niin miksi rassata enempää? Siispä nokka kohti maastoa ja montulle kahlaamaan.

Haluan tähän väliin painottaa, että se minkä sanon menevän hyvin menee kaikkeen nähden hyvin. Mikään mitä tehdään ei ole priimaa, mutta pitää olla pienen pieniin asioihin tyytyväinen. Eikö vain?

Kahlaamassa oli jälleen kerran hauskaa ja Noalla varsinkin. Miksihän sitä vettä pitää kuopia ja läärätä? Onko se joku alkukantainen vaisto vietti tarve tai pakkomielle vai onko se vaan kivaa? Ainakin se näytti siltä, että se oli vaan kivaa. Kivaa oli muutenkin, kun kotiin päin vähän laukkailtiin ja yksi ysikympin mutka mentiin niin hallitussa, kootussa ja pyöreässä laukassa, että en tajunnut tehdä muuta kuin kehua Noaa, koska minulla ei mokomaan ollut osaa eikä arpaa. Pidätin, että se puottaisi raville niin eipä puottanut vaan nätisti laukkasi mutkankin. Toki samalla, kun menin kehumaan seuraavaa Noassa tapahtuvaa reaktiota kuvaa parhaiten sana "WIIIII!" Kyllä vain. Aivot katosi ja hevonen muuttui taas pinkoilevaksi bongoilevaksi kumipalloksi. Empähän pääse sanomaan, että sen kanssa tylsää tulisi ihan heti.

Kuva viime torstailta, kun Noa malttoi jopa kahluuttaessa seistä hetken jotain kyttäämässä niin että sain otettua kuvan tiputtamatta puhelinta monttuun.

Harkkaestetkisat ja supersennuilua Aaltokankaalla

Jälleen kerran ujutin itseni tilanteeseen, josta ei ollut pakotietä. Ilmottauduin keskiviikkona Aaltokankaan ratsutallien harjoitusestekilpailuihin Superseniori luokkaan. Korkeutena 50cm, jota voidaan muuttaa tarvittaessa. Ilmottautuessa laitoin sähköpostiin, että haluan osan madallettavan 40cm esteeksi. Minkä sitä jänishousu luonnolleen voi.

Kisoista johtuen tuli sitten idea, että Impan omistaja Mira voisi pitää meille estetunnin, että saataisiin vähän tuntumaa esteisiin ja voisin joskus oppia oikeasti hyppäämäänkin ja vähän ehkä päästä kammostanikin tai ainakin lieventää sitä. Tunti aloitettiin puomiharjotuksilla ja kun ne alkoi sujua alettiin hyppelemään. Loppuviimeksi hypättiin 50cm estettä ja sitä hypätessä mietin, että "ei nää kyllä pahoja edes ole. Aika lällyjä jopa. Voisin uskaltaa hypätä 60cm:senkin testiksi." Noh.. Aiheesta Miralle mainitessa Mira paljasti esteen olevan jo 60cm ja olen hypännyt sen jo parikin kertaa ongelmitta. Siispä kammossa vika on minulla korvien välissä. Mikä ei sinällään kauheasti yllätä.

Tänään sitten koitti kisapäivä ja normaalia paniikkia ei ollut juurikaan havaittavissa. Välissä tuli semmonen PANIIKKI-olo vaan sitten muistin, että se 60cm tuntui lällyltä niin parempi heittää uikuttamasta. Siispä siivosin kopin, vein sinne heinäpussin, pesin suittet, keräilin romut autoon ja puunasin Noan hyväksi. Juhan sain jo keskiviikkona puhuttua kisakuskaajaksi ja niimpä se teki työtä luvattuaan ja tuli lasten kanssa Noan "Purkilla" (mun sillipurkkimainen yhden hevosen vinkka) roudaamaan kisoihin. Hyvin jaksoivat kisoissa palloilla ja mikäs se palloillessa kun keli oli mitä mainioin.

Lopuksi en käskenyt esteitä madaltamaan vaan rata mentiin 50cm:senä ja oli loppuunsa aika älyttömän kivaa. Pieni hyppykärpänen saattoi purra minuakin ihan tosissaan itseasiassa jo silloin torstaina. Puhtaanradan tehtyä saatiin ruusuke ja saatoin hyvillä mielin lähtä Noaa kävelyttämään. On se vain hieno otus kaikenkaikkiaan.

Alla vielä kuvia (Kyllä vain!) muutama ja seuraavaksi voin alkaa purkamaan tavaroita pois ja kattelemaan koulukisaromppeita kassiin ensi viikonloppua ajatellen. Ensilauantaina suuntana Muhos ja Ratsutalli Nelzas ja ohjelmassa C-merkki ja tavoitteena yli 60% tulos. Lahjattomat treenaa siispä tiedätte mitä koko ensi viikon teen.

Superseniori rata. Ei vaikea, mutta miten sitten, jos olisi kakkosvaihekin mukana?

Meidän hienon hieno ruusuke, joka pääsi hyllyyn muiden ruusukkeiden mukaan.

Ylemmän kuvan suttuisuuden takia tässä vielä kuva ruusukkeen keskiosasta.