Eihän se eilen se Noan harjoitusravissa istuminen ihan mennyt niinku elokuvissa. Se lähti joustavasti pienesti *poing-poing-poin*, seuraavaksi tuli vaihe, kun tasapaino millin verta horjahti ja jalat alkoivat sitoutua satulaan *ponk-ponk-ponk* ja sitten tajusin, että nyt pitää ottaa vauhti pois ja horjahdinkin jo ihan kunnolla ja seurauksena oli pari *tömps-tömps*. Ei kylläkään maahan. Ehei vaan Noa paran selkään. Ja kun ei ollut kukaan "pakottamassa" niin sehän sitten vähän niin kuin jäi melkoisen vähälle koko harjoitusravin harjoittelut. Miksi sitä päästääkään itsensä niin helpolla heti, kun kukaan ei ole neuvomassa?
Tehtiin sitten ihan kevyessä ravissa voltteja ja pyrin ratsastamaan mahdollisimman selkeitä teitä ja suoralla hevosella. Tiedä häntä sitten oliko se kovin häävin näköistä hommaa, mutta yritettiin ainakin. Lisäksi tehtiin siirtymiä pysähdyksiä ja käynti ja ravi siirtymiä. Lisäksi tehtiin myös suoria teitä kentän poikki ristiin rastiin. Tiedä häntä menikö harjoitukset kuin elokuvissa, mutta eikö sitä sanota, että se harjoitus tekee se mestarin tai ainakin vähemmän tunarin? Tavoitehan tässä olisikin oppia ratsastamaan vielä joku kaunis päivä.
Kouluharjoitusten jälkeen olikin se jännittävä osio tiedossa. Päätin nimittäin jo kentälle mennessä vakaasti, että on se päivä, kun hyppään Noalla pari kertaa 40-50cm kokoisen esteen kumpaankin suuntaan, että saisin tämän hyppykammon vielä joku kaunis päivä hoidettua peräti liki kokonaan pois ainakin noiden pienempien esteiden osalta. Toteutinkin aikomukseni ja väsäsin valtavan hienon esteen (meillä kun ei mitään viimeisen päälle estekalustoja ole), joka oli sen 40-50cm korkea ja ei kun selkään ja menoksi. Voin vannoa, että ensimmäinen este muutes oli kamala! Ensimmäisen kuitenkin selvisin hengissä toki pienen paniikki älähdyksen kera. Sitten oltiinkin kohta jo uudestaan nokka kohti estettä, koska Noa lähti onnesta soikeana kiikuttamaan minua ympäri kenttää hyvinkin reippaalla laukalla. Positiivista oli, että minun ei tarvinnut toimia kuin jarruna ja ähistä tuskissani "elä kaahaa niin lujjaa, ku mää kuolen sydänkohtaukseen, jos en muuten". Miten noin pienen esteen hyppääminen voikaan olla noin kamalaa?
Kumpaankin suuntaan hyppäsin kolme kertaa moisen kammotuksen ja kumpaankin suuntaan kolmas hyppy onnistui jo ihan hyvin. Noakin hyppäsi suht nätisti. Liekkö ois tajunnut, että tuo emäntä sohlaa tuolla selässä niin pakko kait se on hypätä mahdollisimman hyvin, että se säilyy hengissä. Onnen tunne oli valtava. Mää uskalsin jeejeejee! Ensin liinatunnin onnistumisen tunteet ja nyt tämä jipii! Vielä lisäksi oli hauska tuntea kuinka tohkeissaan Noa meni sille pienen pienelle esteelle. Se ois varmaan hypännyt sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja isompaakin takuulla, mutta ei se semmoinen ole minulle sopivaa vielä. Eikä sitä makeaa mahan täydeltä, jos aion, että hyppään jatkossa moista minimaalista estettä mahdollisimman usein, kun kentällä ratsastan.
Estettä purkaessa tuli pikku aivohärö ja puomin raahasin kentän aidan toiselle puolelle ja tarvitsin sitten kahta kättä niin hetkeksi päästin Noasta ohjasta irti.. Noh Noahan seisoi siinä oikein nätisti paikoillaan niin nostampa tuon penkinkin tuosta aidan yli vielä. Noa päätti sitten omasta mielestään, että viksun hevosen elämä riitti hetkeksi ja lompsi kentän portista ulos, joka oli tietenkin auki. Samalla hetkellä, kun älähdin, että "eläpä lähe mihinkään" Noa lähti viipottamaan portista ulos onnesta soikeana ja tallia kohti. En edes juossut perään, koska tiesin tarkkaan mikä Noan päätepysäkki on. Tallinpiha ja sieltä tarkalleen ottaen heinäpaalun vierusta. Sieltähän se sankari löytyi ja lähdettiin vielä loppu käynneille ja kahlailemaan maastoon pikku mutka.
Tässä siis tosiaan eilisen tapahtumia. Eilen tuli laiskuus, enkä jaksanutkaan päivittää blogia enää illalla. Siispä seuraavaksi sitten tähän päivään. Miksi näistä tulee aina näin pitkiä? Kerronko minä asiat jotenki vähän turhankin tarkkaan?
Tänään oli sitten maastotreenipäivä eli suomeksi sanoen Lady ja Reeta lähdettiin ajamaan ja me lähdettiin tietenkin Noan kanssa perään. Mukana oli myös pikkupaholainen Elliot. Tarkoituksena oli käydä ihan perus tasainen hölkkälenkki n. 10km. Toki vähän reippaampiakin pätkiä mentiin, mutta pääasiassa reipasta ravia ja minä otin perässä suht paljon molempien laukkojen nostoja. Noa oli melko litimärkä lenkin jälkeen ja kuten aina melassivesi maistui ja lisäruuat ja heinät myös. Ennen tallilta lähtöä vielä vaihdoin Noalle kuivan fleeceloimen päälle ja katsoin, että muut loimet on varustehuoneessa kuivumassa. Huomenna onkin kävelypäivä/lepo tai jotain muuta höpöhöpö pikku aktiviteettia keksitään korkeintaan, mutta ihan kevyt palautumispäivä välillä.
Edelleen lupaan ne kuvat ja videot jahka saan aikaiseksi laiteltua. Postaustoiveitakin saa ihmeessä esittää, jos tulee mieleen mistä tahtoisi lukea ylipäätänsä/enemmän tai mitä haluaisi kenties tietää minusta tai Noasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti