"Kato äiti, tuolla on krokotiili."

Kyllä! On mennyt maailma niin vallattomaksi, että minäkin klippautin Noan. Tosin en ihan krokotiiliksi sitä ajeluttanut (lue: siis kaikkia karvoja pois), mutta osan. Vauhtiraita kylkeen, että tuuletus pelais paremmin ja se ehkä lenkin jälkeen kuivuisikin joskus. Toki klippauksesta tulee se ikävä puoli, että joutuu ulos loimittamaan koko lopputalven joka päivä. Toisaalta taas kumpi on sitten pahempi se että se seisoo litimärkänä karsinassa aamupäivästä seuraavaan aamuun vaiko se että se joutuu olemaan takki päällä ulkona? Valitsen ehkä sen ulos takittamisen kuitenkin. Lisäksi keväällä mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan se saa olla ulkona loimetta jahka pakkasasteet alkaa pysymään tietyn rajan alla. toki kun nyt näin sanon minun tuurilla vielä toukokuussa on -30C ja 13 metriä lunta joka paikassa.

Noan klippasi Anniina Soramäki-Miettunen, jonka kotisivut löytyy täältä ja taas tarkempaa tietoa sivuilta klippaamisesta löytyy kohdasta "Hevosten klippaus!". Kannatti kyllä klippauttaa jollakulla, joka sen osaa. Minulla se olisi ollut varmasti jotain aivan hirveän näköistä, jos olisin itse sitä yrittänyt ajella. Toki Anniina teki homman sen verta soppeliin hintaan, että mahtoi tulla koko homma halvemmaksi mitä normaali klipperin vuokrakaan.

Maanantaina siis jos ajeltiin Noa, mutta tämä blongin päivitys taas ei ole oikein luonnistunut. Laitan kuvia tulemaan vauhtiraidasta tähän perään. Ensin kuitenkin kerron kokeilutuloksen tiistailta. Nimittäin tunti oli jälleen klo 9.45 ja yhen aikaan sain Noan takaisin pelkkä toppis ja kaulakappale päällä ulos. Toki olisin saanut sen ulos aiemminkin, mutta jäin taas itse tuheltamaan kaikkea enempi jos vähempi ylimääräistä. Kuten esimerkiksi ottamaan noita enempi jos vähempi surkeita kuvia siitä ja sen raidoituksesta.

Tiistaina oli ratsastustunti, joka meni työläästi. En ymmärrä miten onnistun tekemään yksinkertaisesta harjoituksesta niin käsittämättömän vaikean. Varsinkin se asetus. Millä sen oppisi paremmin? Jollain hevosella, joka asettuu, kun ajatus tai vaan työllä ja tuskalla? Aivot kyllä tietää mitä pitäisi tehdä vaan entä jos kädet ei tottele. Se ulkokäsi esimerkiksi. Miksi se lähtee sinne ulos tai kaulan yli ristiin tai ylös, tai älyttömän alas tai ei jousta tai on vaan hölttänänä ja ohjissa tuntumasta ei tietoakaan? Sisä käsi taas menee ihan liian ulos ja kurppaa ja kirraa ja purnaa ja kun pää sanoo "LÖYSÄÄ!" käsi kiskoo entisestään. Noa raukka. Ja ei. En ala nyt puolustella, että "ei se niin kamalan näköistä ole, kun sen olisi katsomassa miltä se kuulostaa." Kyllä se takuulla on ihan yhtä kamalan näköistä kuin miltä se kuulostaakin. Onneksi meillä on ammattiopettaja ja vieläpä hyvä hermoinen semmoinen. Joku muu saattaisi huutaa jo kentällä laidalla pikkasen isompaan ääneen ja erinäisillä julkaisukelvottomilla sanoilla höystettynä. mutta tämä tiistaista, koska jos jään liikaa jaarittelemaan ja on koko loppu viikkokin jäljellä tästä tulee taas hieman liian pitkä teksti.

Torstaina olikin sitten lepopäivä ja käytiin illalla ilman satulaa pikku käpsyttelylenkki ihan kaksistaan. Noa oli edellispäivänä polkenut kannan tarhassa. Ei onneksi paha, mutta en tajua miten se voi polkea kantaa ees vähänkään rikkomatta putsia. Ihmeellinen otus. Se haava oli tosiaan kuitenkin niin pieni, että mitään sen valtaisampia puhdistusoperaatioita se ei vaatinut.

Perjantaina sitten käytiinkin tosi pitkä hiki hölkkälenkki Ladyn perässä. Lenkin pituus oli varmaan heittoarviolta ehkä 15km tai vastaavaa, askellajina reipas ravi aikalailla koko matkan. Laukattiin meni matkalla pikku pätkät, mutta metässä tien pohja oli vähän epätasaisempi ja oli jo pimeää niin mentiin ravilla sitten suosiolla, ettei tarvi kompuroida. Noa menikin äärettömän hyvää ravia. Kotiinpäin kun sitten tultiin ja siinä vakiosuoralla otettiin ravipätkää Noa meni ihan järjettömän hyvin, eikä näyttänyt mitään väsymisen merkkejä. Tallillakaan ei juuri näkynyt väsymisen merkkejä vaan enempikin Noa tuntui villiintyneen koko lenkistä ja oli tosi hyvällä päällä. Vähän liiankin, että meinas alkaa välillä mennä jo hermo mokomaan vintiöön. Lenkin jälkeen laitoin vielä linimentit selkään ja kaksi loimea päälle, kun välillä meinannut selkää vähän aristella. Hyvin vähän, mutta hoidan mieluummin vähän etukäteen ennemmin kuin kadun myöhemmin. Hysteerikko en ole, ehei, pois se minusta. Vielä ennen tallilta lähtöä vaihdoin Noalle kuivan loimen niskaan ja kello alkoikin olla jo sen verta paljon, että kotiin meno alkoi houkutella.

Tässä lopuksi vielä kuvat vauhtiraita Noasta. Kuvat saattaa olla vähän hassussa järjestyksessä, mutta pääasia, että ne on nyt täällä.

Noan turri pyllyn päältä. Melko pitkää eikö?

Ei valtava, mutta pikku pikkuruinen vauhtiraita kuitenkin.

Tuuletus pelaa persiissäkin.

Noalla on kaulan alla rantu niinkuin pehmoleluissa, joissa se
viimeinen sauma ,mistä täytteet laitetaan, ommellaan käsin.

Rantua edestä päin. tuossa loimen päällä oli siis leipä mitä se havittelee.

Ainoa söpö kuva. Huomatkaa "uudet" pehmopäitset.

Ulos takki päälle. Viime viikolla ei vastaava onnistunut.

Vanha takki niskassa, kun uutta pitää vähän korjailla.
Hyvin palvelee vielä tämäkin loimi.