Keksin niin hassun hauskan otsikon (ainakin omasta mielestäni), että oli pakko sitten alkaa kirjoittamaankin. Onhan tässä tapahtunutkin vaikka ja mitä. Ei nyt mahdottomuuksia, mutta perustreenausta.
Meillähän oli toissa päivänä tunti ja pääsin itse "korjaamaan satoa" eli huomaamaan kuinka hyvää ratsutukset on Noalle tehnyt. Samalla sain myös todeta, että eihän tässä nyt missään ankeuden alhossa ollakaan ja minäkin saatan joskus vielä jotain oppiakin. Suomeksi sanoen tunti oli älyttömän hyvä. Tehtiin pysähdyksiä ja siirtymiä ja vaikka kaikki ei nappiin mennytkään ja kädetkin meinasi jäätyä niin silti olen tyytyväinen.
Eilen sitten kentällä harjoiteltiin tunnilla opeteltuja asioita. Kaikki harjoitukset ei mennyt ihan yhtä nappiin, mutta olin tyytyväinen. Välissä meinasi jo ahneus iskeä, että teempä vielä pari, kun menee näin hyvin, mutta siinä vaiheessa muistin, että pitää lopettaa vielä kun menee hyvin, ettei molemmat väsytä ja sitten menee tappeluksi.
Harjoitusten lopuksi sitten kasasin taas sen n. 40-50cm korkean hirvityksen siihen kentän reunalle, lyhensin jalkkareita reijällä ja ei kun selkään ja menoksi. Ensimmäinen oli taas pahin ja kamalin. Toinenkin oli vielä kuolemaksi. Kolmas mursi jään sille kertaa, kun Noa laukasta likimain pysähtyi ja tuntui kuin se olisi hypännyt paikaltaan. Otin toiseen suuntaan neljä hyppyä, jotka kaikki pitämättä harjasta kiinni ja sitten vielä toiseen suuntaan neljännen, jotta siihenkin suuntaan viimeinen hyppy on onnistunut. Jälleen selvisin hengissä! Kuin ihmeen kaupalla tai siltä se ainakin tuntui. Vaikka viimeiset 4 hyppyä olin jo aika hurmiossa. Kivaahan se vaikuttaisi olevan. Lopuksi selästä alas, esteen purku ja talliin.
Tulisikohan vielä lisää tällaisia hyviä päiviä? Tuleehan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti